|
|
|
|
Kalittoja ~ Karjalan piirakoita
Meilä kuolussa oli Rostuon kilpailut. (Juolu suomeksi). Lapset paissettih Rostuonruokua, otettih valokuvie ta kirjutettih, mitein valmissettih ruokua. Täälä yksi resepti. Tämä tyttö voitti. Hiän kirjutti vienankarjalaksi. Oli muitaki voittajie, hiän on vienankarjalaini. Terveisin Jelena Pankratjeva, vienan karjalan opastaja.
Karjalan piirakoita
|
Ernesti Haajanen
No hei kaikille! Olen Ernesti. Asun nyt napapiirin takana, Lapin Sallassa, jossa käyn lukiota. Lukion jälkeen haluaisin opiskella Suomessa. En vielä puhu suomea hyvin, mutta opin jatkuvasti. Toivottavasti eräänä päivänä saan Suomen kansalaisuuden, koska haluan jatkaa elämääni Suomessa..
Olen kotoisin Petroskoista ja tunnen, että olen patriotismia täynnä. – Venäläistä vai karjalaista patriotismia? – Ennen kaikkea petroskoilaista patriotismia. Olen syntynyt täällä, tämä on minun kaupunkini. En vielä ymmärrä, mikä on minun kansalaisuuteni. Olenko venäläinen, karjalainen vai mitä?
Olen kiinnostunut politiikasta. Katson kaverini kanssa erilaisia poliittisia videoita Venäjästä. Sitten meillä on ensi vuonna presidentin vaalit ja minulla on äänioikeus. Haluan siis äänestää.
– Miksi sinulla on suomalainen sukunimi? – No, olenkin suomalaista sukua. Isäni ei puhu suomea, mutta vaarini puhui vähän ja hänen isänsä puhui hyvin. Isän suku on kotoisin Vaasasta. Olen siis vähän vaasalainen! Mutta sitten vallankumouksen jälkeen Venäjällä isän isoisä muutti Vologodin alueelle rakentamaan kommunismia ja sosialismia. Kuten tiedämme historiasta, hän epäonnistui niin kuin kaikki muutkin. Sodan aikana hän joutui vankilaan, koska hän oli suomalainen. Meillä oli silloin semmoinen asia, että jos et ole alkuperäinen venäläinen, olet kansan vihollinen ja joudut vankilaan. Kaikki, mitä isäni isoisä oli rakentanut, hävisi pois. Hänellä oli paljon peltoja, hän rakensi tehtaan, kaiken hän menetti. Sitten minulla on sellainen tavoite, että historia kulkee takaisin päin ja minä palaan takaisin Suomeen. – Ikuisestiko? – Kyllä!
Milan Hokkanen
Hei! Minun nimeni on Milan. Olen Petroskoista. Nyt asun ja opiskelen Sallassa. Salla on pieni paikka Suomen Lapissa, napapiirin takana. melko rajalla. Asumme asuntolassa. Lauantaisin voimme käydä saunassa. Se on ihan hyvä asia, mutta valitettavasti meillä ei ole saunavastoja. Lähellä on iso metsä, jossa voimme hiihtää. Opiskelu Sallassa on mielenkiintoinen kokemus. – Onko suomen kieli vaikeaa? – Ei se ole vaikeaa, mutta on paljon opittavaa. Osaan sekä puhua että kirjoittaa suomea, mutta joskus en ymmärrä, mitä muut sanovat.
Lukion jälkeen pyrin yliopistoon. Sen jälkeen haluan työskennellä Suomessa. Haluan muuttaa Suomeen. – Miksi? – Tunnen, että olen suomalainen. – Oletko inkeriläistä sukua? – Minun isovanhempani, siis vaari ja mummo ovat inkeriläisiä ja puhuvat suomea. Isä ei puhu suomea, mutta hänkin on inkeriläinen.
Kysyin pojilta, mitä eroja he näkevät Venäjän ja Suomen välillä.
Ernesti:
Suomessa koulutus on tosi erilaista kuin Venäjällä. Suomessa opettaja ei ole päällikkö. Hän on niin kuin instrumenttti , jonka avulla voimme opiskella. Jos haluat, sinä käytät tätä apua. Jos et halua, sinä vain istut ja odotat. No, mitä odotat? Ihmettä! Venäjällä opettaja on aina päällikkö ja sinun pitää tehdä, mitä hän sanoo.
Voin kertoa suomalaisille, että olemme Venäjällä heitä vähän sivistyneempiä, koska meidän venäjän kielessämme on paljon muinaiskreikkalaisia ja roomalaisia sanoja, niin kuin esimerkiksi patriotismi ja status. Suomi oli pitkän aikaa eristäytynyt ja siksi suomalaisilla on aina omakielinen sana, kuten isänmaallisuus ja asema. Suomalaiset ovat hyvin ystävällisiä, mutta sisään päin kääntyneitä. Tästä ominaisuudesta englantilaiset sanovat Deep inside.
Milan:
Sinä tiedät, että kun Venäjällä opettaja tulee luokkaan, kaikki oppilaat seisovat ja sanovat Hyvää päivää opettaja! Se on meidän tervehdyksemme opettajalle. Mutta kun olemme Sallan suomalaisessa lukiossa, kaikki oppilaat istuvat eikä kukaan nouse ylös, kun opettaja tulee luokkaan. Minusta se on vähän outoa, mutta suomalaisille outoa on se, että me seisomme Venäjällä.
– Onko opettajilla korkeampi status Venäjällä kuin Suomessa? – On. Venäjän opettajiin on iso kunnioitus.
Suomalaisille small talk on outo juttu. Sinä voit kysyä suomalaiselta Mitä kuuluu? Hän kyllä vastaa ja siinä kaikki. Puhetta ei jatketa. Se on suomalainen small talk.
|
Kalevalaa juhlitaan
Kalevalan päivä on perinteinen juhlapäivä tässä koulussa, sillä koulu on Elias Lönnrotille nimetty.
Suomen kielen opettaja Katja Semjonova kertoo, miten koulu juhlii Kalevalaa melkein kuusi viikkoa.
Perinteisesti juhlinta alkaa Kalevalan päivänä eli 28.02. ja loppuu Agricolan päivänä 09.04. Se on myös Elias Lönnrotin syntymäpäivä.
Juhlinnan aikana aina on ollut jotain uutta. Tänä vuonna on erilaisia piirroskilpailuja. Erään kilpailun nimi on Kalevalan sävelet. On askartelukilpailu Kalevalaisten maailmassa. Kaikki luokat pelaavat liikunnan tunneilla Kyykkää.
On erilaisia kirjallisuuteen ja kulttuuriin liittyviä kilpailuja – sekä pelejä että leikkejä. Lapset tutustuvat karjalaiseen ruokaan ja kirjontaan. Taikamatka Kalevalaan on 5. luokalaisille. Sitten on tietokonetesti Tunnetko Kalevalaa? Lapset lukevat Kalevalan runoja eri kielillä ja huippukohteena on sitten tilaisuus Kansalliskirjastossa 22.04. Meidän oppilaitamme osallistuu myös Karjalan tasavallan tasolla tapahtuviin tilaisuuksiin. On julisteiden kilpailu ja PowerPoint-esitysten kilpailu. On Kalevalan innoittava maailma ja Minä ja suomalais-ugrilainen maailma.
Meillä on tärkeää, että Kalevalan lisäksi me tutustumme myös muihin eepoksiin, jotka liittyvät eri kansoihin, kulttuureihin ja kieliin. Opettajia varten on kilpailupanoraama tai esitys. Siinä opettajat itse kertovat omista uusista metodeistaan, mitä he käyttävät tunneilla, kun he tutustuttavat oppilaita Kalevalan ja Karjalan eri tapoihin. Kalevalan päivät loppuvat huhtikuussa ja silloin meillä on iso konferenssi.
Meillä on radiolehti Mehiläinen. Se on hyvä nimi, koska Elias Lönnrot itse perusti lehden Mehiläinen. Olemme aktiivisia osallistumaan myös kaupungissa pidettyihin tilaisuuksiin. Kalevalan päiviä järjestetään kaupungissakin ja myös Karjalan tasavallan eri paikoissa. Meille tulee kutsuja ja me osallistumme niihin.
|
|
Kuvassa on koulun vienan karjalan ja livvin karjalan opettajat.
Syksyllä 2014 Suomalais-ugrilainen koulu vietti 20-vuotisjuhlaansa. Jotkut vienan karjalan 8. ja 9. luokan oppilaista ovat kirjoittaneet ajatuksiaan koulusta
|
|
|
Tänä vuotena Šuomelais-uugrilaini koulu täytti 20 vuotta. Vuotispäivän puittehissa vietettih erilaisie tilaisuukšie, luajittih seinä-, tietokoneh- ta ratijolehtijä, piettih koululla omissettuja šuomen, vepšän ta karjalan oppituntija. Koissa lapšet kirjutettih runot, ainehkirjutukšet. Parahat laitettih koulun šeinillä. Enšimmäisešša kerrokšešša oli järješšetty koululla omissettu näyttely.
KOULUAJATUKŠIE 8. ta 9 V LUOKAN OPAŠTUJILTA
Ponomar´ov Iivana
Olen opaššun koulušša jo monta vuotta.Tuulevaisuuvvešša mie tahtosin, jotta koulu olis vielä kaunehempi kuin nyt ta šiinä olis vielä enemmän lapšie. Miun luokašša on 24 henkie. Luokkahuonehen numero on 41. Luokka on šuuri. Luokanvalvojan nimi on Tuarie Vladimirovna. Koulušša on kolme kerrošta. Enšimmäseššä kerrokšešša on hyvä ruokala. Šiinä myö ušeičči juomma čäijyö pitcan kera.
Rogova Anni
Vasemmalla: Ahkeria vienan karjalan oppilaita
|
[accordion width="580"] [item title="Lue tekstiä!"]
Miun koulušša opaššun enšimmäiseltä luokalata alkaen. Miun luokka on yštävällini. Myö ušeičči käymmä elokuvissa, mušejoissa, tetteriloissa. Meilä on kielikoulu ta mie tykkyän paissa monilla kielillä. Koulušša pietäh kaikenmoisie tilaisuukšie karjalan, vepšän ta šuomen kielillä. Mie ošallissun niihi mielelläh. Tulevaisuuvvešša tahtosin ruatua täššä koulušša.
Alisa Baranova
1.šyyškuuta, konša meilä oli šeiččemen vuotta, myö tulima kouluh. Kaikki myö keräytymä koulun pihalla pruasniekkavuatteissa. Meilä oltih kaunehet kukkakimput kiäššä, vesseläšti šoi musiikki. Šiitä myö tulima uuteh luokkahuoneheh. Mie issuin Našton kera. Ših aikah hänellä oli kaunis tumma mekko ta šuuri rusetti. Meijän enšimmäini opaštaja opašti meitä olla yštävinä, olla yhtehisenä yštävällisenä perehenä. Mie toivon, jotta koulun piätettyö myö näkeyvymmä uuvveštah ta muistelemma kouluvuosija!
Mošnikova Tuarie
Olen käynyn kouluo jo yhekšän vuotta. Mie käyn šuomelais-ugrilaista kouluo. Še on luopuisa ta valosa aina meilä kaikilla! Jo pieninnä olleššah, myö tahtoma opaštuo muamon kielijä. Mie aina yritin opaštuo hyvin. Piäsin hyväh luokkah, kumpasešša on 17 tyttyö ta 9 poikua. Koulušša on kaikenmoisie kerhoja. Miula on äijän yštävie koulušša
Koltakova Ksenija
Meilä koulušša on ollun aina taitavie opaštajie. Hyö yritetäh antua meilä tietoja ta herättyä kiinnoššušta meissä ta opaššutah aina iče. Opaštajat paissah meijän kera kaikešta. Myö olemma ošallistun kaikenmoisih tilaisuukših. Myö laulamma ta tanššimma, ošallissumma teatterriesityksissä, kerhotoiminnašša.
Kudr´avtcev Maksim
Miun Petroskoin šuomelais-ugrilaini koulu on peruššettu vuotena 1994. Šilloin šiinä kävi 106 opaštujua ta koulušša oli vain kuuši luokkua. Koulu kašvo vuosi vuuvvešta. Vuotena 1999 miun koulu muutti uuteh rakennukšeh, kumpani on Gor’kin kavulla, 2. Uuvvešša rakennukšešša on enemmän tilua. Vuotena 2000 koulu šai Elias Lönnrotin nimen. Tänä vuotena koulušša on 863 opaštujua. Koulušša on ruokala, oma kirjašto, tilava juhlašali, urheilušali. Mie tykkyän koulušta!!!
Bogdanov Puavila
Miun Šuomelais-ugrilaiseh kouluh piäššäh kaikki halukkahat, no etušija annetah lapšilla, kumpasien perehissä vanhemmat maltetah karjalua, vepšyä tahikka šuomie. Istorijan, matematiikan, liikunnan opaštajat yritetäh käyttyä tuntiloilla šuomen, karjalan ta vepšän kieltä. Koululaiset tutuššutah oman muan istorijah, kirjallišuuteh ta kulttuurih.
Smirnova Nasto
Miun koulušša on äijän kerhoja. Lapšet nyplätäh pitsie, pelatah lentopalluo, koripalluo. Nyt olen yhekšännellä luokalla, tahtosin jatkua opaštumista koulušša. Šiitä himottais piäšš yliopistoh. Miušta on tarpehellista šuaha korkiekoulun šiviššyštä. Kielet kiinnoššetah milma, šentäh tahon opaštuo niitä tulevaišuuvveššaki.
````````````````````````````````````````````````````````````` Tahtosin vähän kertuo Prusniekan viimeseštä päiväštä. Heti huomenekšella ilmešty ”Mehiläini” ratijolähetysš, kumpasešša vanhemmat opaštujat kerrottih koulušta ta vielä kerran onniteltih kaikkie. Päivällä pruasniekallisesti korissetulla koulun lavalla oli Juhlanetälin loppijaiset. Lapšet ešitettih karjalaisie, šuomelaisie ta vepšäläisie lauluja, tanššija, luvettih runoja. Šemmoni oli meijän viimeni päivä. Šuuret passipot kaikilla, kumpaset autettih järještämäh tilaisuukšie Koulun 20-vuotispäivän kunnivolla!
Pankratjeva Jelena Viktorovna (vienan karjalan kielen opaštaja)
[/item] [/accordion]
|
Vepsän kielen opettaja Nadja Petrova kertoo helmikuussa 2015 vepsäksi koulustaan
Petroskoin suomalaiž-ugrilaižele školale täudub 20 vot
Školan istorijaspäi Kaikuččen voden jäl´ges kezalebud Venämas lapsed rigehtidas tulda školihe. Hö möst vastasoiš ičeze sebranikoidenke da opendajidenke. Muga-ki om meiden suomalaiž-ugrilaižes školas. Konz rad om mel´he, ka i voded jokstas pigei. Necel vodel meiden školale täudub jo 20 vot. Voib sanuda, miše škol om völ nor´, no neciš aigas om sündunu äi erazvuiččid školveroid. Vodel 1994 Petroskoiš oli avaitud suomalaiž-ugrilaine škol. Sen täht äjan tegiba vepsän rahvahaline kul´tursebr, karjalaine rahvahaline kul´tursebr da suomalaine rahvahaline kul´tursebr. Niiden pämehed kirjutiba äjan erazvuiččid azjbumagoid erazvuiččihe ministerstvoihe pakičendas, miše avaižiba školad. Nene oliba voded, konz udes zavodihe opeta karjalan da vepsän kel´t, sikš lapsid kudambad tahtoiba opeta kodikel´t oli äi. Školan pämez´ iče valiči opendajid, kudambid nevoiba otta radole tetabad rahvahaližiš kul´tursebroiš mehed. Kaikile radnikoile oli üks´ pakičuz – pidi teta vepsän vai karjalan, vai suomen kel´t.
Školoiden ühtenzoituz
[accordion width="600"] [item title="Lue lisää!"] Školoiden ühtenzoituz
Openikoiden da opendajiden lugu kaikuččen vodenke kazvoi, sikš openduzhonusid školas tegihe vähä. Tuli aig löuta suremban pertin školan täht. Nece rad mäni ei üht vot, ved´ tariž oli miše škol oliži lidnan keskes. Vodel 1999 oli pättud ühtenzoita suomalaiž-ugrilaižen školan №52 da školan №18 i tehta ühten – kudamban nimi linneb Petroskoin suomalaiž-ugrilaine škol. Sid´ školan pämehen tegihe Natalja Valerjevna Barkalova, kudamb i nügüd´ radab meidenke. Hän kaiken holdub lapsiš, opendajiš da školas. Školas om melentartuine, tark da hüväsüdäimeline opendajidenkund. Meiden karjalan kelen, vepsän kelen da suomen kelen opendajad iče kirjutaba openduzkirjoid, kudambad jo oma paindud i lapsed opendasoiš niiden mödhe da kudambad völ oma rados. Tämbeine škol Täl vodel 35 openikad opendaba vepsän kel´t. Suomalaiž-ugrilaižes školas om sündunu äi erazvuiččid tradicionaližid praznikoid da rahvahaližid veroid. Nece oma Karjalan jalokived-festival´, Lönnrotovskije čtenija-tedooppind konferencii, Karjalan valdkundaline raštvaline konkurs da runo-konkurs «Kodimaröunale pajatan» i äi toižid. Vodel 2012 škol sai toižen sijan Karjalan valdkundaližes «Parahim kodikelen openduzhonuz»-konkursas, a 2013 vodel – ezmäižen sijan. Meiden opendajad da openikad kaikuččel vodel ühtnedas erazvuiččihe konkursoihe, festivalihe da olimpiadoihe. Nügüd´ školha tuleb äi erazvuiččid uzištoid, uzid programmoid, no rad kaiken-se om melentartuine. Oliži paremb, ku školha tuliži enamb lapsid, kudambad tahtoiba opeta vepsän da karjalan kel´t. Mö kaiken kucum meiden školha i varastam uzid openikoid. Tervhen tulda suomalaiž-ugrilaižehe školha opendamha kodikel´t!
[/item] [/accordion]
|
Kalevala näkyy monessa paikassa. |
Matka Lönnrotin Kalevalassa on suosittu peli. Pitää arvata sankareita. Foto: Koulu. |
|
Tervetuloa sinäkin Petroskoin Lönnrotin kouluun eli suomalaisugrilaiseen kouluun.
|
|
|
|
|
|
|
Karjalan tasavallassa tehdään ahkerasti karjalan kielen oppirkirjoja. Suomalaisugrilaisen koulun opettajat ovat siinä työssä mukana. Vasemmalla livvin karjalan opettaja Svetlana Kondratjeva ja oikealla vienan karjalan opettaja Jelena Pankratjeva. |
|
|
|
Nadja Petrova tekee vepsän kielen oppikirjoja.
Miksi pitää oppia kieliä? Vepsän kielen opettaja Nadja Petrova ajattelee äänen sitä.
|
|
|
Karjalan kielen opetus |
|
|
|
Vienan karjalan oppilaita, luokka 10
Vienankarjalan opettaja Jelena Pankratjeva kolmen oppilaan kanssa
Vienan karjalan oppilaista
Jelena Pankratjeva kertoo vienan karjalan opetuksesta
|
|
|
|
|
Tiivistelmä: Pankratjeva puhuu äidinkielestään ja perheestään. Hän on tehnyt vienan karjalan oppikirjoja. Päähenkilö on oma Ilja-poika. Vienan Karjalaa- ja Kipinä-lehtiä käytetään paljon karjalan opetuksessa.
|
|
Koulussa on Karjalan Gornitsa eli Karjalan tupa. Jelena Pankratjeva on tietysti ylpeä siitä. Tuvassa on mielenkiintoinen museo, jossa on esineitä eri kylistä. Kun kouluun tulee vieraita esim. Eestistä tai Suomesta, he mielellään käyvät tuvassa
|
|
Helmikuussa 2015 Slava Mironov mietti, mitä hän tekisi koulun jälkeen. Ehkä hän lähtisi Pietariin?
|
|
|
|
Livvin karjalan oppilas Slava Mironov, 9. luokka.
Slavan perheessä puhutaan karjalaa. Vapaa-aikana slava pelaa jalkapalloa ja katsoo elokuvia.
|
|
11. luokan livvin ~ aunuksen kielen ryhmä lokakuussa 2008. Opettaja: Svetlana Kondratjeva. Foto: Santeri Larionov
Koulun vararehtori Antonina Potachina kertoo koulusta.
- Suomalais-ugrilainen koulu eli Lönnrotin koulu on Petroskoin keskustassa. Koulussa on 770 oppilasta. Kaikki oppilaat opiskelevat suomea, karjalaa tai vepsää. Noin 740 lukevat suomea, mutta karjalaa lukevat kaksi murretta 200 lasta ja vepsää 50. Meillä on oppilaat, jotka opiskelevat kaksi kieltä, se voi olla vepsän kieli ja suomen kieli tai karjalan kieli ja suomen kieli. Mutta on vieläkin ulkomaalainen kieli, meillä on englanti tai ranska. Ranskaa nyt opiskelee noin 15 oppilasta, englantia noin 500 oppilasta.
- Milloin tämä koulu perustettiin? - Koulu perustettiin vuonna 1994, ensimmäinen päivä syyskuuta koulun ovet olivat jo auki. Se oli suuri juhla Petroskoissa, ja oli niin kaunis ensimmäinen päivä.
- Antonina, miksi tämä koulu perustettiin? - Koulu perustettiin siten, että oli vuodet , mitä kansat heräsivät ja haluaisivat nostaa omia kieliä, ja oli järjestyy seurat, suomalainen, vepsäläinen ja karjalainen seurat ja sen aikaan oli järjestetty jo opistossa, missä opiskelivat kieliä, yliopistossa, konservattoriossa järjestettiin kuoro, toimi Oma Paju ja niin edelleen, ja kansat ja ihmiset, jotka asuvat Karjalassa ja olivat karjalaiset, vepsäläiset ja suomalaiset, itse haluaisivat jo kehittää kulttuuria, historiaa ja kieltä ja sen takia minä luulen, että oli järjestetty tämä koulu, koska itse ihmiset sitä halusivat. - Aika oli siis kypsä tähän kouluun. Kiitos sinulla Antonina Potachina.
|
|
|
Suomalaisugrilainen koulu - monikielinen koulu. Kaikki kyltit ovat neljällä tai viidellä kielellä. Foto: Bente Imerslund |
|
|
Livvin kielen opettaja Svetlana Kondratjeva kertoo koulusta |
Suomalais-ugrilainen koulu perustettiin vuonna 1994. Tämä on ensimmäinen koulu, jossa lapset lukevat vienankarjalaa, livviä, vepsää ja suomea. Lapset tulevat perheistä, joissa vanhemmat puhuvat karjalaa, suomea tai vepsää. Minä olen livviläinen, puhun karjalan kieltä, ymmärrän suomenkin kieltä. Minun oma äidinkieleni on livvin kieli ja perheessäni puhutaan livviä. |
|
Vuonna 2001 meidän koulumme sai nimekseen Elias Lönnrotin koulu. Meidän lapsemme osaavat kieliä, he tanssivat ja syventyvät karjalaiseen kulttuuriin. Karjalaiset ja vepsäläiset lapset alkavat kolmannella luokalla lukea suomea, viidennellä englantia, myöhemmin ranskaa tai saksaa. Luokat eivät ole suuria. (Käännös suomeksi: Bente Imerslund)
Tästä näet sunnilleen saman tekstin alkuperaisellä kielellä.
Livvin kielen opettaja Svetlana Kondratjeva kertoo koulusta livviksi eli aunuksenkarjalaksi
Suomalais-ugrilaine škola algai ruadamah vuonnu 1994. Tämä on ezmaine škola, kus lapset opastetah karjalan kieldy (kaksi murrehtu: vienan karjala da livvin), vepsän kieldy, da suomen kieldy. Lapset ollah perehispäi, kus vahnemat paistah omal kielel – karjalan, vepsän, suomen – vai ei kaikin, ollahgi ven'alazet perehet. Minä olen livvin karjalaine, pagizen karjalan kielel, ellendängi suomen kielen. Tuatto da muamo, buabat, died’oit oldih karjalaizet.
Vuvvennu 2001 meijän školal annettiih Elias Lönnrotin nimi. Meijän školas lapset tietäh kielet, tansit da Karjalan kul'tuuran. Karjalazet da vepsäläzet lapset 3. luokaspäi vie opastetah suomen kieldy, 5. luokaspäi - englandin kieldy, da voigi ranskan kieldy, da saksan kieldu opastua. Kluasat ei olla suuret. Konzu lapset mennäh karjalan, vepsän da suomen kielen urokoil, huö jagavutah pienih ryhmih (joukkoloih).
Minun oma kieli – livvin kieli (murdeh). Minun perehes puhutah karjalan kielel (livvin murdehel), se on muaman kieli.
|
|
|
|
Livvi-karjalan opettaja Svetlana Kondratjeva ja oppilaat Svetlana Petrova, Ilja Smisnjuk ja Liza Mastakova. Foto: Bente Imerslund.
Oppilaat lukevat artikkelista Meijän hieruine lehdestä Oma mua nro. 40, 2008. Pystytkö seuraamaan? Entä ymmärtämään?
|
|
|
11. luokan oppilas Ilya Sakevitch miettii syvvä-verbin taivutusta. Foto: Bente Imerslund
Oppilaat lukevat artikkelin Oma Mua on teijän lehti lehdestä Oma mua nro. 40, 2008. Pystytkö seuraamaan? Entä ymmärtämään?
|
|
|
|
Daša Kuznetsova opiskelee vienankarjalaa
|
|
Olen syntynyt vuonna 1987. Opiskelen vienankarjalaa. Ukko on Prääsän piiristä, Salmen kylästä. Äidin äidinkieli oli vienankarjala, ja hän opiskeli sitä yliopistossa, mutta nyt äiti on kuollut. Minä haluan oppia esi-isieni kieltä.
Vapaa-aikana minä soitan kanteletta ja aikaisemmin olen soittanut pianoa. Pidän myös laulamisesta. Laulan karjalaisia ja venäläisiä lauluja. Ehkä ymmärrät tämän vienankarjalaisen lauseen: "Mie tuumaicen, jotta omua kieltä pitäy tietyä ta kunnivoittua. Siksi mie opassun karjalua." Varmuuden vuoksi käännän sinulle: "Minä ajattelen, että oma kieli pitää tuntea ja sitä pitää kunnioittaa, siksi minä opiskelen karjalaa".
|
Daša Kuznetsova kanteleensa kanssa Kuva on saatu Dašalta
|
|
Vastaa tekstin avulla kysymyksiin!
- Miksi Daša haluaa opiskella vienankarjalaa?
- Mistä kylästä Dašan isoisä on kotoisin?
- Onko vienankarjala Dašan äidinkieli?
- Millaisia harrastuksia Dašalla on?
- Ymmärsitkö sinä Dašan vienankarjalan lauseen?
- Mitä soitinta Daša soittaa kuvassa?
Tehtävä:
Norjassakin soitetaan kanteletta. Etsi tietoja norjalaisista kanteleensoittajista.
|
Anni Karpova opiskelee livvin kieltä |
|
Minun isäni on karjalainen ja koulussa luen livviä. Sitä puhun vain koulussa ja koulun Akatemiassa, jossa opiskelen kesälomalla. Akatemiassa opin asioita, joita tarvitsen, kun pyrin yliopistoon, esim. karjalan kieltä, historiaa ja maantiedettä.
Vapaa-aikana opiskelen taidekoulussa kuvataidetta. Olen tehnyt kuvan, kollaasin, jossa olen yhdistellyt maalausta ja ompelua. Olen käyttänyt erilaisia materiaaleja. Kuva esittää vanhaa karjalaista taloa, talon isäntää, emäntää ja talon päähaltijaa. Kuvan valmistin kotona, ja sitten lahjoitin sen koululleni, nyt se on koulun kirjastossa. Se on ollut näyttelyssä. Olen antanut paljon kuvia myös ystävilleni ja opettajilleni ja joitakin nukkeja olen myynyt. Minä laulan ja tanssin rahvas-tanssia eli tanhua Iloine-ryhmässä. Muuten harrastan taekwandoa. Haluan opiskella lastenlääkäriksi.
|
Anni ja hänen taideteoksensa. Foto: Bente Imerslund |
|
Vastaa tekstin avulla kysymyksiin!
- Puhuuko Anni livviä kotona?
- Mitä Anni opiskelee koulun. Akatemiassa? Miksi?
- Missä hän opiskelee kuvataidetta?
- Minne Anni lahjoitti kollaasin?
- Mitä Annin ystävät ovat saaneet häneltä?
- Millaista tanssia Anni osaa?
- Onko Anni taiteellinen?
- Tunnistatko Annin kuvasta, joka otettiin kaksi vuotta ennen tätä kuvaa? Napsauta tästä!
luokan livvin kielen ryhmä lokakuussa 2001
Tehtäviä:
- Millaista kulttuuritarjontaa kotipaikkakunnallasi on nuorille?
- Monet norjalaiset nuoret harrastavat itsepuolustusta, esim. Taekwandoa. Miksi
tämäntyyppiset harrastukset ovat suosittuja Norjassa?
- Millaisen kollaasin sinä tekisit kotiseutusi kultturista/kveenikultturista?
|
|
Oleg Sergejev opiskelee livvin kieltä |
Minun vaarini on Prääsän piiristä, ja mummo on Aunuksen piiristä. Vaarin kylä on Kinelahti, mummon kylä on Harakkumägi. Kun vaari otti mummon vaimokseen, he lähtivät asumaan Kinelahteen. Minä käyn usein siellä ja autan mummoa kotitöissä. Kesällä niitän heinää. Kinelahdessa minulla on ystäviä, joiden kanssa vietän vapaa-aikaa. Kesällä ystävien kanssa käyn kalassa, marjassa ja sienessä. Kylven "mustukylyssä" eli savusaunassa.
Viime talvena minä olin kaupungin konferenssissa, jossa kerroin, kuinka vanha karjalainen pirtti pitää rakentaa. Olin iloinen, kun omassa ryhmässäni sain kolmannen palkinnon.
Olen nyt 9. luokalla ja olen koko kouluajan lukenut livvin kieltä. Se on minun äidinkieleni, ja kaikki sukulaiset puhuvat sitä. Minä asun Karjalassa ja täällä pitää tietysti osata karjalan kieltä. Olen lukenut suomea seitsemän vuotta. Joskus luen runoja ihmisille.
|
|
Oleg pitää sekä kissasta että uimisesta. Kuva on saatu Olegilta. |
Vastaa tekstin avulla kysymyksiin!
- Missä karjalaiskylässä Oleg käy usein?
- Mitä Oleg tekee siinä kylässä?
- Mistä Oleg sai palkinnon?
- Mikä on Olegin äidinkieli?
- Miksi Oleg osaa myös suomea hyvin?
Tehtäviä:
- Etsi kartasta. Missä on Prääsän piiri? Missä on Aunuksen piiri? Napsauta tästä! Kielikartta
- Etsi kuvaa tyypillisestä vanhasta karjalaisesta talosta.
- Kerro omasta suhteestasi isovanhempiisi tai muihin vanhempiin sukulaisiin!
|
|
Vepsän kielen opetus
Vasemmalta: Nastoi Burmistrova, uusi oppilas ja Vlad Inin 25.02.2015.
Vlad Inin kertoo vepsäksi itsestään ja perheestään. Nastoi Burmistrova kertoo vepsäksi itsestään ja perheestään.
Nastoi Burmistrova kirjoitti helmikuussa 2015 koulustaan: "Minun škol om kaikid …" Minä opendamoi üks’tošt’kümnendes klassas suomalaiž-ugrilaižes školas. Nügüd’ om tulnu aig, konz minä lopin školan. Jäl’gmäižen voden minä opendamoi minun školas. Täl vodel školale täudui jo kaks’kümne vot. Sen täht minä vähän kirjutan minun školas.
[accordion width="600"] [item title="Lue lisää!"] Ezmäi škol oli toižel sijal, a nügüd’ sijadase Gor’kovan irdal. Minun škol om koumežiruine. Se om lujas čoma da vauvaz. Sid’ voib sada erazvuiččid melentartuižid tedoid, vastatas sebranikoidenke. Minä tahtoin sanuda, miše nece om kel'škol. Sid’ voib opeta venän, vepsän, karjalan, suomen, anglian kelid. Školas radaba lujas hüvätabaižed, melentartuižed da hüväd opendajad. No sel-žo aigal hö oma kovatabaižed. Minä ezmäižespäi klassaspäi opendan vepsän kel’t i lujas navedin necidä melentartušt urokad. Minei om mel’he teta vepsän rahvahan polhe da toižiš suomalaiž-ugrilaižiš rahvahiš. Minai om huvä mel’, miše minä opendamoi mugomas školas. Lopuks tahtoin sanuda, minä lujas navedin minun školad, laske se kehitoitase! [/item] [/accordion]
|
Vasemmalta Vlad Inin, Nastoi Burmistrova ja Miku Kuznecov. Alempana on viisi vuotta vanha kuvaa vepsän kielen oppilaista. Siinä kuvassa nämä oppilaat ovat oikealla puolella, opettajan vieressä. |
|
Vepsän kielen opettaja Nadja Kukojeva kertoo omasta taustastaan. Hän puhuu vepsäksi ja Anthonina Potachina toimii tulkkina suomeksi. Bente Imerslund teki haastattelun lokakuussa 2008.
Nastja Konoshenko ja Bogdan Gluchenko kertovat vepsäläisestä taustastaan. Heitä haastattelee Bente Imerslund.
|
Vepsän kielen opettaja Nadja Kukojeva
- Petroskoin suomalaisugrilaisessa koulussa opiskellaan suomea, livviä ja vepsää. Täällä on vepsän kielen opettaja ja sinä opiskelet nyt itse suomea, eikö niin?
- Joo, nyt minä opiskelen suomea, mutta ... hyvin pakisen vepsäksi.
- Haluatko nyt puhua vepsän kielellä?
- Joo, haluan puhua vepsäksi.
- Sitten Anthonina on tulkkina meillä.
- Voitko kertoa vähän vepsäläisestä taustastsi? Anthonina tekee lyhyen version suomeksi, sen verran kuin muistaa.
- Nadja on kotoisin Leningradin alueelta, hänen äitinsä ja isänsä ovat vepsäläisiä ja mummo tai vaari myös ovat vepsäläisiä ja puhuvat vepsää kotona. Nadja myöskin puhui vepsää äidin, isän, mummon ja vaarin kanssa. Ja koulun jälkeen hän muutti Petroskoihin, meni yliopistoon oppimaan vepsää ja nyt hän on hyvässä mielessä, koska han itse voi opettaa lapsille vepsän kielellä.
- Onko maailmassa nyt paljon vepsäläisiä – ja missä he asuvat?
- Vepsäläisiä nyt on noin 8 000 ihmistä. He asuvat Petroskoissa Karjalassa, ympäri Petroskoi – Äänisjärven rannalla, Leningradin ja Vologdin alueilla. On niitä myöskin toisissa maissa Venäjällä ja ulkomailla.
- Minkä verran tässä koulussa opetetaan vepsän kieltä?
- Meidän koulussa nyt on noin 50 lasta, jotka lukevat vepsää. On vepsäläisiä, jotka eivät halua oppia vepsää, mutta on mustalaisia, venäläisiä, suomalaisia karjalaisia, jotka haluavat oppia vepsää. Se on mielenkiintoista ja se on hyvää, koska toinen kansa haluaa oppia toisen kansan kieltä.
- Hienoa! Nadja, voisitko sanoa jotain vepsän kielen tulevaisuudesta – kohtalosta – perspektiivi.
- Se riippuu ihmisistä. Jos ihmiset haluavat kehittää omaa kieltä, ja se on tulevaisuus. Ja sitten – jos valtio auttaa myöskin kehittää vepsän kieltä, myöskin voi olla hyvä tulevaisuus.
- Mikä on tulkin nimi?
- Patachina Antonina. Minä olen apulaisrehtori. Myös olen maantieteen opettaja. Minä olen karjalainen ja minä luin suomea, mutta tykkään vepsän kielestä.
- Mutta näyttää siltä, että sinä ymmärrät aika paljon vepsää, vaikka et ole vepsäläinen.
- Minä luulen, että kaikki suomalaisugrilaiset kielet ovat yhdessä perheessä ja kaikkii on selvä. Ja sen kun sukulainen – sinä aina ymmärrät sukulaisia ja se on oikein hyvää, se on yksi piiri.
- Välillä käytät venäjää, mutta ymmärsit hämmästyttävän paljon vepsää. Suurkiitos sekä tulkille että vepsän kielen opettajalle.
|
|
Kaksi vepsän kielen oppilasta
- Suomalaisugrilaisessa koulussa olen vepsän kielen luokassa – luokka 11. No, kuka sinä olet?
- Minä olen Nastja Konotschenko.
- Kuinka vanha sinä olet?
- Minä olen 16 vuotta vanha.
- Nastja, mitä sinä harrastat vapaa-aikana?
- Vapaa-aikana minä kävelen kaupungissa ystävien kanssa, minä olen laulukerhossa, soitan pianoa ja luen kirjoja.
- Luetko vepsäläisiä kirjoja?
- Minä luen vepsäläisiä kirjoja.
- Sano joitakin vepsäläisiä kirjailijoita!
- Vepsäläisiä kirjailijoita ovat Nikolai Abramov ja Alevtina Andreeva
- Oletko sinä ollut Suomessa?
- Kyllä, minä olin Suomessa kaksi kertaa.
- Missä siellä?
- Minä olin Joensuussa, Helsingissä, Somerossa ja ...
- Hyvää! Onko sinulla sukulasisia Suomessa?
- On. Minulla on sukulaisia Suomessa. Somerossa, siellä on mummon sisko.
- Sinä luet vepsän kieltä. Oletko itse vepsäläinen?
- Minä olen vepsäläinen.
- Ovatko äiti ja isä vepsäläisiä?
- Äiti on vepsäläinen. Isä ei ole, isä on venäläinen.
- Mistä sinulla on se ukrainalainen sukunimi Konoschenko?
- Siksi, että isän isä oli ukrainalainen.
- Oletko sinä käynyt Ukrainassa?
- En ole.
- Haluatko lähteä sinne?
- Kyllä, haluan.
- Oletko ollut Norjassa?
- En ole, no - haluan.
- Hyvää! Tervetuloa!
- Mikä on tämän nuoren miehen nimi?
- Minun nimi on Bogdan.
- Kuinka vanha sinä olet, Bogdan?
- Minä olen 17 vanha
- Sinullakin on semmoinen ukrainalainen sukunimi. Mikä se on?
- Minun isäni on ukrainalainen. Hänen vanhemmat ovat Ukrainasta.
- Hyvää, ja nimi on siis Gluschenko?
- Minun sukunimi on Gluschenko, koska isä on ukrainalainen.
- Bogdan, mitä sinä harrastat vapaa-aikana?
- Vapaa-aikana minä uin, kävelen kaupungissa, luen klassikoita ja soitan kanteletta.
- Ai, mielenkiintoista, soitat kanteletta. Oletko monta vuotta soittanut kanteletta?
- Seitsemän vuotta. Hyvää! Minä haluaisin kuunnella. No, mitä klassikoita sinä luet, esimerkiksi?
- Esimerkiksi minä luen Dostojevskia ja Puschkinia.
- Siis, sinä pidät Puschkinin runoista?
- Minä pidän Puschkinin runoista.
- Bogdan, mistä vepsäläisestä kylästä sinun perhe on kotoisin?
- Minun perhe on Äänisen rannasta, Matvejanselästä.
- Se on siis vepsäläinen kylä?
- Kyllä, se on vepsälainen kylä.
- Täällä Kareliassa?
- Karjalassa.
- Kiitos sinulle Bogdan Glushenko ja sinulle Nastja Konoschenko
|
|
Vepsän oppilas Svjatoslav Polin, 10. luokka
Svjatoslav kertoo perheestään ja harrastuksistaan. Hän keskustelee vepsän kielellä isän tai mummon kanssa. Mummo asuu Soltjärvessä. Svjatoslav haluaisi opiskella Suomessa.
|
|
|
Suomen kielen opetus |
|
Suomen kielen oppilas Nastja (Anastasija) Pilij
|
Nastja Pilij osallistui 25.03.2015 koulun järjestämään runokilpailuun. Hän luki Armas Mishinin runon ja voitti luokkansa.
|
Tiivistelmä: Olen 14 vuotta ja olen nyt 8. luokalla. Minä olen opiskellut suomea kahdeksan vuotta. Olen paljon netissä. Parhaat nettisivut ovat Twitter ja Kontakte tai Facebook. Olen taidekoulussa neljä kertaa viikossa. Meillä on taidehistoriaa ja piirrämme. Se on mielenkiintoista. Musiikkikoulussa soitan pianoa ja laulan. Haluan tulla kääntäjäksi.
Nastja kertoo myös, että hän on kahdeksan vuotta lukenut vienankarjalaa. Hänen suomen kielen opettajansa kertoo: Nastja on ottanut osaa erilaisiin kielikilpailuihin ja tieteellis-käytännöllisiin konfferensseihin – suomen kielellä jo neljä vuotta. Tänä vuonna hän voitti koulutasolla kahdeksasluokkalaisten keskuudessa. Viime vuosina hän sai 1-3 sijat kaupungintasolla.
|
|
|
|
Olympiavoittaja Kyrill Bazegsky
Tiivistelmä: Molempien vanhempieni äidinkieli on venäjä. Miksi tulin juuri tähän kouluun? Koska …. Haluaisin aikuisena työskennellä virkamiehenä. Eroja maiden välillä? Suomalaiset ovat rauhallisempia kuin venäläiset.
|
|
- Venäjällä järjestetään joka vuosi suomen kielen olympiakisat ja edessäni on nyt tämän vuoden päävoittaja. Kyrill Bazegsky, mitä pitäisi tehdä, että pääsisi olympiakisojen voittajaksi?
- No, pitääa kyllä opiskella paljon suomea, on hyvää jos olet asunut siellä Suomessa, pitää lukea kirjoja katsoa filmejä ja kuunnella musiikkia kyllä.
- Mitä musiikkia sinä kuuntelet, esimerkiksi?
- No, esimerkikisi rockbändejä, no Lordi tai Nightwish.
- Luetko paljon suomalaisia sanomalehtiä?
- Sanomalehtiä kyllä luen, Helsingin sanomat, Iltasanomat – näitä lehtiä.
- Kerro vähän opetuksesta tässä koulussa.
- Tässä koulussa on kyllä hyvä opetus, täällä on paljon tunteja viikossa, suomen kielen tunteja. Olisi hyvää vielä jos tulisi suomalaisia ihmisiä meidän kouluumme. Voisimme keskustella heidän kanssaan. Se olisi hyvää.
- Oletko sinä ennen osallsitunut olympialaisiin?
- Kyllä, olen. Ja minä aivan voitan.
- Olen ennenkin voittanut?
- Kyllä.
- Kerro miten olympialaiset tapahtuvat?
- Kaikki osallistujat tulevat samaan luokkaan. Järjestäjät alkavat keskustella meidän kanssamme.
- On erilaisia tehtäviä. Pietarissa oli sellainen puhekielen kilpailu. Piti vain puhua. Se oli helppoa minulle.
- Mikä oli palkinto?
- Mina sain kolme kirjaa ja vielä kaksi CD-levyä.
- Mutta ei rahaa.
- Ei rahaa.
|
|
|
Helmikuu 2015. Larissa Fedoretsin suomen kielen oppilaat ovat nyt kolmannessa luokassa ja yhtä innokkaita kuin toukokussa 2013.
Oppilaat kertovat itsestään.
|
1:llä luokalla on valitettavasti vain yksi suomen kielen tunti viikossa, mutta opetus on tehokas! Opettaja Larissa Fedorets keksii oppilaiden kanssa kaikenlaista hauskaa.
|
|
|
|
Nukke-mikrofonin avulla suomen kielen opettaja Katja Semjonova testaa oppilaansa Vitali Volkovin Venäjä-tietoja. Tämä tapahtui 25.02.2015, Vitalin 17-vuotis-syntymäpäivänä.
|
|
Leikkimällä suomen kieli istuu paremmin myös 6:lla luokalla. Tässä opettaja Katja Semjonova.
|
|
Suomen kielen opettajat Riina Košeleva katsoo www.finsk.no-sivuja oppilaiden kanssa. |
|
|
|
Suomen kielen oppilas Elina Meyer kertoi lokakuussa 2003: |
> Lue Elinasta 12 vuotta myöhemmin
Olen syntynyt vuonna 1988. Äitini on Petroskoin inkeriläisiä, mutta hän ei puhu suomea. Isä on venäläinen. Suomea olen lukenut jo10 vuotta ja ajattelen, että jokaisen ihmisen pitää osata jotain vierasta kieltä. Suomi on naapurimaa, ja meillä on paljon yhteyksiä Suomeen. Vapaa-aikana laulan Inkeri-kuorossa ja itse olin vuonna 2002 Norjassa kuoron kanssa. Kävimme Senja-saarella, Torskenin kylässä, ja myös Finnsnesissä. Tänä vuonna olimme esiintymismatkalla Suomessa, mm. Kuopiossa. Minä olen myös Toive-yhtyeessä, joka on Petroskoin yliopiston tanssi- ja lauluryhmä.
Harrastan pitsinnypläystä, jota olen oppinut mummolta, ja koulussa olen opiskellut sitä jo10 vuotta. Se on vaikeaa ja vie paljon aikaa, mutta minä pidän siitä. Mummo on myynyt minun nypläyksiäni Norjassa, kun hän kävi siellä Petroskoin Norja-seuran kanssa. Nypläykseni ovat olleet Helsingissä, kansainvälisessä näyttelyssä.
|
|
Nadja Mošina opiskelee vepsää. Hän kertoi lokakuussa 2003:
Olen syntynyt vuonna 1987. Minun isäni on venäläinen ja äitini vepsäläinen. Äiti osaa vepsää, mutta kotona emme puhu sitä. Minä opin sitä vain koulussa. Petroskoissa ei ole paljon vepsäläisiä, mutta on kuitenkin olemassa oma kulttuuriryhmä. Vepsän kieltä puhutaan Leningradin, Vologdan ja Karjalan alueilla. Vepsäläisten keskus on Soutjärvi.
Vapaa-aikana minä nyplään pitsejä, niin kuin Elinakin. Myös minun nypläykseni ovat olleet Helsingissä, kansainvälisessä näyttelyssä. Nypläämisen lisäksi urheilen, pelaan koripalloa ja harrastan karatea. Koulun Akatemiassa voi oppia asiota, joita tarvitsee, kun haluaa päästä yliopistoon. Akatemiassa minä opiskelen historiaa. Haluan päästä yliopistoon ja opiskella juristiksi.
Haluatko tietää enemmän Karjalan tasavallan kansallisista kielistä? Napsauta tästä!
|
Nadja (vasemmalla) ja Elina nypläyksiensä ääressä. Molempien tyttöjen nypläykset ovat olleet Helsingissä, kansainvälisessä näyttelyssä. Foto: Bente Imerslund |
|
|
Vepsäläinen nukketeatteri, Foto: Bente Imerslund
Vastaa kahden viimeisen tekstin avulla kysymyksiin!
- Miksi Elina haluaa lukea suomea?
- Missä yhteydessä Elina on ollut Norjassa?
- Missä yhteydessä Elinan mummo on ollut Norjassa?
- Mikä on Toive-yhtye?
- Keneltä Elina on oppinut pitsinnypläämistä?
- Kumpi on vanhempi, Elina vai Nadja?
- Puhuuko Nadja vepsää kotona?
- Mikä yhteinen harrastus on Elinalla ja Nadjalla?
- Mitä urheilulajeja Nadja harrastaa?
- Miksi Nadja käy koulun Akatemiassa?
Vastaa myös näihin kysymyksiin, vaikka vastausta ei löydy näistä teksteistä!
- Mikä kuuluisa kuoro on Soutjärvellä? Napsauta tästä! Soutjärven vepsäläinen kansankuoro
- Kysy vanhemmilta sukulaisilta, joko sinun suvustasi löytyy pitsinnyplääjiä!
- Mitä käsityötä sinä olet oppinut vanhemmilta sukulaisiltasi?
- Mitä käsityötä sinä olet oppinut koulussa?
Itämerensuomalaiset kielet, pohjoinen ryhmä • Kielikartta • Karjalan kielet Karjalassa
|
|
|
Nyplääminen
Täällä opitaan tekemään Vologda-nypläystä. Eräät koulun oppilaat oppivat 10 vuotta tekemään nypläystä. Kuvat ja filmit: Bente Imerslund
|
Pitsinnyplääminen alkaa jo 1. luokalla. Opettaja Natalia Okuneva oppilaineen v. 2003.
Ei kaksi kolmannetta. Toukokuussa 2013 tapasin taas nypläysoppilaan Aliona, joka on nypläys kuvissa vuosista 2003 ja 2008. Tehtiin pieni haastattelu:
- Aliona, montako vuotta olet tehnyt tätä työtä?
- Minä olen tehnyt tätä työtä kymmenen vuotta.
- Miksi teet tätä?
- Koska se on hauskaa.
- Entä opettaja?
- Natalia Aleksandrova (ennen Okuneva) on hyvä opettaja.
- Montako vuottta olet lukenut suomea?
- Minä olen lukenut suomea 10 vuotta.
|
|
|
|
Minustako tehdään filmi? miettii Alina Gusarova. Lokakuussa 2008.
Toukokuussa 2013 Alina Gusarova ajatteli: Taasko minusta tehdään filmi? Sinähän teit sen visii vuotta sitten.
- Hei,hei, minä olen Alina Gusarova
- Alina, montako vuotta sinä olet tehnyt tätä työtä?
- Seitsemän vuotta.
- No, jatka nyt sitten!
Helmikuussa 2015 Alina Gusarova on yhtä innokas nypläysoppilas kuin ennen.
|
|
|
Pojat tekevät miehikkäitä malleja! Lokakuussa 2008
|
Tässä pitää kyllä keskittyä! Lokakuussa 2008.
|
Kyllä, tästä tulee hienoa! |
Iloiset nuoret tytöt oppivat ikivanhaa nypläystä |
|
|
|
|
|
|