Suomensukuiset kansat, kielet ja kulttuurit Suomen naapurimaissa
Katso, missä näitä kieliä puhutaan!
Suomi Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä • Kveenin kieli Norjassa
Meänkieli Ruotsissa
Karjala ja vepsä Venäjällä
Lue, missä näitä kieliä puhutaan!
 
Lytt til innledningen suomeksi norsk

Darya Kuznetsova  Kansanpolitiikan ministeriön edustajaArto Rinne mietti kieliasioitaKielipesä suomeksiNesvitski: Pelisääntöjä ei ole • Nicolai Filatov: Katoaa kieli – katoaa kansa • Kielet ja murteetKulttuurejaUusi suomen kielen oppikirjaKaikki lukevat karjalaa • Karjalan kielet KarjalassaSuomi ja muut kieletUhtuan kielipesäprojekti

norsk
 

Anna tulla! sanoi Darya Kuznetsova 

Musiikkiura 

- Darya, me tavattiin viimeksi noin 12 vuotta sitten, kun olit Petroskoin suomalaisugrilaisessa koulussa. Silloin harrastit jo musiikkia. Kun viime talvena kävin Petroskoissa, kuulin huhuja sinun jännittävästä musiikkiurastasi. Miten se on kehittynyt? 

> Katso 12 vuotta vanhaa haastattelua

- Myös koulun jälkeen musiikki on koko ajan ollut suuri harrastukseni. Aina laulan, soitan pianoa tai kanteletta ja sävellän musiikkia. Koulun jälkeen pääsin Petroskoin valtion Yliopistoon ja siellä opiskelin varsinaiskarjalaa ja suomea. 
Siihen aikaan perustettiin Anna tulla-bändi ja minä olin bändissä mukana. Sävelsin musiikkia ja olin yksi laulajista. Alussa meitä oli muutama tyttö, kun me lauloimme karjalan, vepsän ja suomen kielellä. Sitten lauloin ehkä viisi vuotta Julia Maksymovan kanssa. Esiinnyimme tavallisesti Petroskoissa sellaisissa illatsovissa (iltajuhlissa). Sinne tuli karjalaisia, vepsäläisiä ja suomalaisia. Sitten meiltä ilmestyi kaksi levyä. Nytkin vielä sävellän musiikkia, mutta en esiinny enää niin paljon, koska asun Suomessa. Kun ennen asuin Karjalassa, oli helpompi harrastaa sitä karjalan kielen musiikkia. 

Monikielinen Darya 
-  Onko musiikki nyt sinun leipätyösi?
-  No ei, musiikki ei ole koskaan ollut leipätyöni. Ammatiltani olen  suomen ja karjalan kielen opettaja ja myös kirjanpitäjä. Musiikki on harrastus. Laulan, soitan pianoa ja sävellän musiikkia. 
-  Kerro kielikursseista!
-  Karjalan kansalaisopistossa opetan iltakursseilla varsinaiskarjalan kieltä suomalaisille. Eräässä yhdistyksessä opetan suomea maahanmuuttajille. Opetan myös venäjää suomalaisille, sekä perheissä että Helsingin suomalaisessa yhteiskoulussa.

 - Petroskoissa minulle sanottiin, että jos haluat tavata Darjan, sinun pitää mennä Helsinkiin. 
Milloin muutit Suomeen?
- Vuonna 2009. Silloin en vielä tiennyt, että jään tänne pysyvästi. Asuin ensin vuoden Haminassa ja sitten muutin Helsinkiin. Menin naimisiin ja olen nyt Suomen kansalainen.
- Onko miehesi suomalainen?
- Kyllä, hän on suomalainen ja myös venäläinen. Syntyperältään hän on venäläinen, mutta myös hänellä on kaksi kansalaisuutta. 
Luuletko jääväsi Suomeen? 
Kyllä, ainakin pidän Helsingistä ja haluan asua täällä. Karjalassa käyn kerran tai kaksi vuodessa.

Kaksoiskansalaisuus 
-  Sinulla on nyt kaksoiskansalaisuus. Tuntuuko haikealta jättää Venäjä taaksesi? 
-  Ei. Eli minä olen sekä venäläinen että suomalainen, pidän Suomesta, osaan suomea ja viihdyn Suomessa. Minulla on paljon kavereita täällä. Nyt voin sanoa, että vaikka en ole syntyperältäni suomalainen, tunnen hyvin suomalaisia ja suomalaista kulttuuria. Siksi olen vähän jo suomalainen, mutta en kyllä luovu Karjalasta, Karjala on aina sydämelläni.

- Pystytkö seuraamaan, mitä Karjalassa tapahtuu? 
- Kyllä, netissä olen mukana eri ryhmissä Facebookissa ja Kontaktessa eli seuraan aina, mitä tapahtuu. Jos minulta kysytään jotain apua, olen myös mukana. 


 

Karjalan tasavallassa on kansanpolitiikan ministeriö. Tämä ministeriö hoitaa kansallisuuspolitiikkaa, yhteyksiä uskonnollisiin ja yhteiskunnallisiin järjestöihin ja myös mediaan. Suomen kielen varaministeri on Jelizaveta Haritonova. Tässä hän kertoo osaston toiminnasta.


Venäjän ja Karjalan liput, Karjalan kantele.

Suomen kielen varaministeri Jelizaveta Haritonova.

 

Vähälukuinen kantavaëstö
Yksi osasto hoitaa ja tukee valtion tasolla Karjalan kantaväestöä. Kantaväestöön kuuluvat karjalaiset , vepsäläiset ja venäläiset. Yleensä käytetään termiä kantaväestöä enemmän Akatemian tieteessä. Missään laissa ei voi lukea, mikä on kantaväestö. Venäjän federaation laki antaa meille selvityksen, mikä on vähälukuinen kantaväestö. Se termi on lainsäädännössä. Kantaväestö yleisenä terminä ei ole.
Mutta jos otetaan lukuun myös suomalaisia, voidaan laskea nekin kantaväestöksi. Suomalaisten panos Karjalan tasavallan talouselämään, kulttuurielämään, sosiaalielämään ja yleensä tasavallan kehitykseen, on huomattava, vaikka mikä ala me otetaan. Suomalaiset ovat lähellä kantaväestöä.

Osastomme toimintaa
Osastomme tekee ihan kaikkea. Yleensä joka toiminnalla pitää olla oma lakipohja. Aloitetaan aina lakipohjasta. Ilman sitä ei voi toimia. Tasavallamme peruslaissa on sellaisia pykäliä, jotka tukevat karjalaisten, vepsäläisten ja suomalaisten kieltä ja kulttuuria ja yleensä näiden kansojen kehitystä. On normeja opetus- ja kulttuurilaissa. On kolme kansallispiiriä: Aunuksen, Prääsän ja Kalevalan piirit. Nyt halutaan laittaa sellainen laki, joka voisi enemmän kertoa näistä kansallispiireista ja mitä lain pohjalla voi tehdä.

Haluamme tukea enemmän kieltä ja kulttuuria ja semmoisia asioita, jotka kuuluvat näiden kielten ja kulttuurien elvytykseen. Karjalan tasavallassa on erilaisia valtiontukiohjelmia, joista tai joiden kautta voi saada rahaa erilasisiin toimeenpiteisiin. Tuetaan kansalaisjärjestöjen toimintaa, erilaisia suomalaisugrilaisia tapahtumia, juhlia, menoja, festivaaleja, lapsille tarkoitettuja toimenpiteitä. Tuetaan lehtiä ja aikakauslehtiä, niin kuin Karjalan Sanomat (suomenkielinen), Oma mua (karjalankielinen), Kodimaa (vepsänkielinen), lapsille tarkoitettu Kipiniä-lehti ja kirjallisuus- ja kulttuurilehteä Carelia. Kerran vuodessa ilmestyy karjalan ja vepsänkielinen kulttuuri- ja kirjallisuuslehti Almanakka. Tuemme kirjojen ja sanakirjojen julkaisemista – kaikkea, mitä kuuluu kirjallisuuteen. Karjalan ja vepsän kielet ovat sellaisia nuoria kieliä, jotka tarvitsevat tukea.

 

Arto Rinne miettii Karjalan kansallisten kielten tilannetta
Rinne on syntynyt vuonna 1966. Hän on itse komilaista ja suomalaista sukua. Bente Imerslund haastatteli häntä Yykeänperässä (Skibotnissa) 02.06.2014.


Foto: theapricity.com

Kielivähemmistöjen tilanne
Mitä ajattelet Karjalan vähemmistöjen tilanteesta tänä päivänä, vuonna 2014?
Ennen kaikkea tietysti minua huolestuttaa se kielitilanne, koska vähemmistöt ovat vähemmistöjä silloin kun ne puhuvat omaa vähemmistökieltä. Ilman kieltä, se tarkottaa sitä, että ne sulautuvat isompaan väestöryhmään. Meidän Karjalassa kaikki puhuvat tietysti venäjää, kun se on valtakieli ja venäjää opetetaan koulussa ja yliopistossakin. Sitä tulee kaikesta meediasta. Mutta vähemmistöt, joita meillä on, siis karjalaiset, vepsäläiset ja suomalaiset, niiden kielitilanne on huolestuttavaa, koska nuoret ihmiset puhuvat harvoin niitä omia kieliä ja lapsille niitä kieliä ei opetaa riittävästi, oikeastaan niitä opetetaan tosi vähän, monissakin paikosissa ei ollenkaan.

Arto Rinteen oma kielitausta.
Mikä on sinun oma äidinkielesi?
Hyvä kysymys! Minun äitini on kotoisin Komin tasavallasta, hän on suomalaisugrilainen myöskin, mutta minä en ole sitä kieltä koskaan oppinut. Minun isäni on suomalainen.
Siis inkeriläinen?
Ei, minun isän vanhemmat tulivat Suomesta. He olivat niin sanottuja loikkaareita. He tulivat vuonna 1932 Suomesta. Siitä asti meidän sukuhaara tai osa siitä on asunut Venäjällä ja minä olen oppinut suomea isältä ja isän vanhemmilta.
Siis sinussa ei ole venäläistä verta?
No oikeastaan ei ole, ei tippaakaan.

Venäjä ja suomi
Tietysti minä en halua mitenkään aliarvioda venäjän kielen merkitystä kaikille, jotka siellä asuvat, koska venäjän kielen kautta  minä olen oppinut tosi paljon itse. Se on ollut minulle koulukielenä esimerkiksi. Venäjän kielen taito on suuri rikkaus, mutta koska puhutaan näistä vähemmistökielistä, on se vielä isompi rikkaus, jos valtakielen lisäksi sinä osaat sitä omaa kieltä. Tavallaan se avaa aivan uusia maisemia elämässä.

Mitä olet nähnyt sinun elämässäsi – siis aikuisena – mihin suuntaan Venäjä menee vähemmistöasiossa?

[accordion width="600"]
[item title="Lue tekstiä!"]
Minä olen asunut Petroskoissa koko ikäni. Olen siellä syntynyt ja olen elänyt suuren osan elämästäni Neuvostoliitossa. Minun aikanani esimerkiksi suomen kieltä opetettiin useammassakin koulussa. Minä opiskelin sitä laajempana eli pitkänä vieraana kielenä. Minun koulusssa – Petroskoin koulussa 17 – oli paljon suomensukuisia lapsia ja monissa perheissä puhuttiin suomea kotona. Tietysti tilanne on paljon muuttunut sen jälkeen. Suomen kielen opetus Karjalassa on ollut laajimmillaan joskus 1990-luvulla perestroikan jälkeen, mutta nyt se on paljon vähentynyt. Siinä on ihan luonnollisia syitäkin, mutta minun mielestäni Karjalan tasavallassa, joka on siis Suomen rajalla sijaitseva pitkä alue, sitä suomea pitäisi kyllä opettaa paljon laajemmin. Me ollan Suomen kanssa hyviä naapureita ja on erilaisia kontakteja
olemassa. Tämä koskee kaikkia koulun lapsia, ei ainoastaan niitä, joilla olisi karjalaista tai suomalaista taustaa, vaan ihan venäläisiäkin. Se on tärkeätä, se on ollutkin näin, mutta nyt tilanne on muuttunut vähän huonompaan suuntaan. Monissa rajaseudun kaupungeissa, niin kuin esimerkiski Sortavallassa ei opeteta suomea ollenkaan.  

[/item] [/accordion]

Kuka haluaa vähentää suomen kielen opetusta`
Kuka on se alullepanija kun vähennetään suomen kielen opetusta, mistä se ajatus tulee?
Minä en nyt haluaisi sanoa, että se menisi suoraan jonkun byrokraatin käskystä, vaan siihen vaikuttaa monta tekijää, esimerkiksi on ollut semmoinen aika, että suomen kieltä ei laskettu ulkomaan kielten luetteloon, englanti oli ulkomaan kieli. Paikallistasolla se tietysti riippu paljon koulun johdostakin. Rehtorin toimesta paljon riippuu. Voi olla erilaisia taustoja niilä rehtoreillakin. Jos on valinnan vaara, hän voi valittaa semmoisen suunnan, että ei opeteta suomea.  

Vähemmistöjen yhteistyö. Suhde viranomaisiin.
Onko Karjalassa ja Inkerinmaalla kansallisilla vähemmistöillä hyvää yhteistyötä, esimerkiksi viranomaisia vastaan, jos yritetään pienentää ja ottaa pois oikeuksia?
No, minun mielestäni suhteet ovat aika hyviä, tietysti voi pieniä erimielisyyksiä olla, mutta suurin piirtein kaikki on hyvin. Tietysti olisi parempi jos esimerkiksi vepsäläiset kävisivät enemmän karjalalaisten tapahtumissa ja jos suomalaiset kävisivät enemmän vepsäläisten tapahtumissa, saisi vielä enemmänkin olla yhteistyöta.
Mitä koskee niiden kansojen edustustoa vallan elimissä, niin meillä on olemassa semmoinen karjalaisten, suomalaisten ja vepsäläisten edustusta meidän hallituksessa Karjalan tasvallan tasolla. Sillä voisi olla kyllä enemmänkin vaikutusvaltaa. Joskus tuntuu siltä, että se on vähän muodollista.

Meidän Karjalan tasavallan päämies saisi kyllä kiinnostua enemmänkin meidän kansallis- asioista. Hän on itse inkeriläistä taustaa, mutta häntä on vähän kritisoitu siitä, ettei hän ole ollut kovasti mukana näissä kaikissa kansalaisasioissa. Tietysti häntä kiinnostaa ennen kaikkea Karjalan talous, joka on suuressa kriisissa. Ymmärtävää se, mutta tietysti hän inkeriläisenäkin voisi olla enemmän mukana. Silloin kun hän tuli valtaan, oli ehkä paljon enemmän toiveita häntä kohtaan.    
Puhuiko hän etukäteen siitä, että hän tulee edustamaan vähemmistöjä?
No, ei siitä nyt suoranaisesti puhuttu, se oli Putinin nimittämä mies, ja ehkä Putin ajatteli, että se on inkeriläisenä paikallisten mieleen, koska hänessä on itsessään inkeriläistä – suomalaista verta. Monilla kansalaispiireissä oli toivoa, että hän olisi inkeriläisenä enemmän auttamassa esimerkiski kieliasiosissa. Hänen tukensa voisi olla suurempikin.




Pelisääntöjä ei ole

Petroskoilainen Mikki Nesvitski on suomenkielisen Karjalan Sanomat -lehden päätoimittaja. Tässä hän miettii suomen kielen vaikeaa asemaa Venäjällä. Bente Imerslund haastatteli häntä toukokuussa 2013.

Suomen kieli on viranomaisille tärkeä – puheissa
Suomen kielen opetuksen vähentäminen on yksi syy Karjalan Sanomien levikin laskulle, koska meillä on aika moni lukija juuri niiden oppilaiden joukossa, jotka kieltä lukevat. Sitten on vielä tänä vuonna Petroskoin valtion yliopisto ja Karjalan kasvatustieteellinen akatemia, ne liittyvät yhteen. Nähtävästi suomen kielen opiskelupaikkojen määrä vähenee, en osaa vielä sanoa.

Pelisääntöjä ei ole
Alinomaan isoilta porukeilta viranomaiset julistaa, että suomen kielestä meillä on hyötyä. Mutta käytännössä asiat ovat aika usein muulla tavalla, kuin ne sanoo. Tämä tietysti ottaa aika pahasti päähän, koska minulle olisi helpompaa, jos pelisäännöt olisi selkeät. Jos Karjalan päämies  sanoo, että suomen kieli on meille tärkeä, niin tee sinä herra päämies kaikki, että kaikki viranomaiset olisivat samalla kannalla ja ne tukisivat meitä, ne tukisivat kouluja ja vaikka ketä.

Sanokaa rehellisesti!
Mutta jos te ette tarvi suomen kieltä, niin sanokaa rehellisesti, sanokaa julkisesti että Kiitos, suomalaiset, karjalaiset ja vepsäläiset. Te olette tehneet oman työnne kunnolla,  me teitä emme tarvi Kiitos, menkää vaikka eläkkeelle. Ok, minä en pahastu. Kun pelisääntöjä ei ole, se meidän koko touhuminen tällä alalla muistuttaa miinan pellolla olemista. Aina joudutaan  tarkailla ja laskea ja miettiä sitä seuraavaa askelta. On tosi vaikeata tehdä työtä.


Katoaa kieli – katoaa kansa

Nicolai Filatov on livvinkarjalainen kulttuurityöntekijä. Hän on syntynyt Kolatselässä, vanhan rajan tuntumassa, vanhalle rajalle oli kahdeksan kilometriä. Filatov syntyi aito karjalaiseen perheeseen ja äidinkieli on karjala. Hän on myös oppinut suomea. Isä ja äiti olivat karjalaisia maataloustyöläisiä. Filatov oli nuorena koulussa töissä, myös koulun johtajana. Myöhemmin hän oli 27 vuotta Karjalan radion palveluksessa. Kun puhumme karjalan kielen tulevaisuudesta, Filatov on kuitenkin aika pessimistinen. Bente Imerslund haastatteli häntä toukokuussa 2013.

Nicolai Filatov puhuu tilanteesta koulussa ja mediassa ennen ja nyt.

Filatov on huolissaan tilanteesta koulussa nr 17.

Nicolai Filatov
Ennen sanottiin, että äidinkieli häiritsee venäjän kielen oppimista.

[accordion width="600"]
[item title="Lue tekstiä!"]
1970-luvulla olin kotikylässäni Kolatselässä koulun johtajana. Alueella oli yli 30 kylää. Väliajalla koulussa käytettiin kaikkialla karjalan kieli. Tulivat koulun tarkastajat piirissä tai sitten tasavallan pääkaupungissa. Tuli käsky, että lapset eivät saa puhua karjalaa, sillä se häiritsee venäjän kielen oppimista. Minäkin vaikutin luokan ohjaajiin ja koulun johtajana sanoin: Kieltäkää lapset puhumasta karjalaa! Se oli tietysti minunkin koulun johtajana pakko käyttäytyä sillä tavalla, sillä isot herrat minua moittivat jos minä en vaikuttanut opettajiin. Myöhemmin, kun itse olin radiotyössä 27 vuotta karjalankielisen lähetyksen toimittajana, ymmärsin sitten jo myöhästyneenä, ettei tarvinnut vaikuttaa kielen puhumiseen, taisi olla päinvastoin. Lapset, puhukaa mitä enemmän kieltä sitä paremmin.

Karjalan kieli katoamisen partaalla
Ennen kylissä kuului aina karjalan kieli. Nyt kun tulen kesäisin käymään kotikylään – Kolatselkään, ei kuulu missään pihalla karjalan kieltä, se on ikävä juttu. Mökkiläiset kaikki puhuvat venäjää ja kaupoissakin ainoastaan harva vanha mummo puhuu karjalaa. Karjalan kieli on katoamisen partaalla. Kun lapset  lähtevät nyt kouluun, he puhuvat venäjää, päiväkodeissa puhutaan venäjää. 40-vuotiaat lasten vanhemmat itse eivät puhu karjalan kieltä. Mistä lapsille tulisi kieli? Me kehumme, että muka nyt on tämä vuosi sanottu tasavallassa karjalan kielen vuodeksi. Mutta mitä hyötyä on siitä niin sanotusta karjalan kielen vuodesta, kun kouluissa opetetaan kieltä yksi tai kaksi tuntia viikossa kaiken kaikkiaan?

Kaksi opetustuntia viikossa ei riitä
Ulkomaan kieltä, sanotaan englantia, opetetaan neljä tuntia viikossa. Jos lapsi ainoastaan kaksi kertaa viikossa kuulee omaa kieltä, se kieli ei jää nuorelle polvelle. Jos hän maanantaina kuulee sanan, toisen perjantaina, niin seuraavan viikon saakka se unohtuu kokonaan. Ei ole mitään hyötyä sellaisella opetuksella. Ainoastaan laulamisen, tanssimisen ja esiintymisen kautta kieli ei säily. Katoaa kieli – katoaa kansa. Minä olen siitä lujasti perille. Uskon, että jos ei löydetä vakavin toimenpiteisin, niin muutaman vuosikymmenen kuluttua katoaa kieli ja kielen mukaan katoaa myös kansa.

[/item] [/accordion]

Olet siis aika pessimistinen?
Tällä kannalla pysyn. Sillä tavalla me nyt käyttäydytään. Karjalaisia on nyt jäänyt ainoastaan 45 000 viimeisen väestölaskennan mukaan. Vielä parikymmentä vuotta sitten oli yli 80 000. Vaikka ryhdyttiin erilaisiin toimenpiteisiin –  on ilmestynyt kirjoja, julkaistaan ja 20 vuottaF karjalankielisiä lehtiä ja Vienan Karjalan lehti ilmestyy. Mutta kuka alkaa niitä lukea, jos kaksi tuntia viikossa karjalan kieltä?

Yliopistossa ja korkeakouluissa opetettiin karjalan kieltä ja valmistettiin karjalan kielen opettajia. Mutta karjalan kielen tiedekuntakin tänä vuonna suljettiin, oppituoli jäi. Sitä kautta jo tämä huipenee karjalan kielen opetus. Kieli jää kohta unholaan, vaikka me kehumme, että kieli pysyy pystyssä.

Suomen kielen opetus koulussa nr 17
Mitä ajattelet tilanteesta koulussa 17?
17 koulussa, viime aikoina on ollut paljon puhetta lehdissä ja radiossa myöskin, että siellä suomen kielen opetus nyt melkein lakautetaan. Se oli tunnettu, kuuluisa koulu . Canadansuomalainen Pauli Corgan järjesti kielen opetuksen, suomi ja englanti olivat pitkinä kielinä. Siellä valmennettiin tai koulutettiin aika hyviä kielen taitavia. Mutta nyt jotenkin johtokunta on toisella kannalla. Jos tässäkin koulussa kielenopetus lakautetaan tai vähennetään huomattavasti, enää spesialisteja – suomen kielen taitavia tasavallassa ei tule.

Kieltä taitavia ihmisiä tarvitaan
Kuitenkein on huutava puute kielitaitavia. Naapurimaa Suomi vaatii ja maiden väliset suhteet vaativat yhteistyötä ja kieltä taitavia ihmisiä. Jos ei valmenneta, niin englannin kielen kautta pitkille ei putketa
Sinulla on pitkä kokemus radio ja televisotyöstä. Miten tämä vaikuttaa mediaan, että luetaan suomea, karjalaa ja vepsää vähemmän koulussa?
Toistaiseksi vielä kielitaitavia on radiossa ja TV:ssä riittävästi. Mutta kun sukupolvi muuttuu, niin nähtävästi parin kolmenkymmenen vuoden kuluttua tulee paljon vähemmän. Kun ei kuulijakunta tule, niin mitä varten sitten pitää olla radio- ja TV-lähetyksiä, samaten lehtiä ja aikakusjulkaisuja?
Kun tilausmäärä on niin vähäinen, niin ketä varten lehti alkaa ilmestyy sitten?


Itämerensuomalaiset kielet, pohjoinen ryhmä
  • karjalaa puhutaan Venäjällä
  • vepsää puhutaan Venäjällä, vepsäläisten alueilla, siis Karjalassa, Leningradin ja Vologdan alueilla
  • suomea puhutaan Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä
  • meänkieli puhutaan Ruotsin Tornionlaaksossa
  • kveeniä puhutaan Norjassa
Luoteis-Venäjän itämerensuomalaiset kielet ja murteet
Karjalan kieli jaetaan kolmeen.

Noin vuonna 1990 luotiin kaksi karjalan kirjakielimuotoa:
1. Vienankarjala eli varsinaiskarjala, jota vienankarjalaiset puhuvat. Se on lähellä suomen itämurteita.
2. Livvi eli aunuksenkarjala, jota livviläiset puhuvat. Livvi eroaa paljon enemmän suomen itämurteista kuin vienankarjala, livvi on lähempänä vepsän kieltä.

Näitä karjalan kieliä puhutaan Karjalan tasavallassa. Sen lisäksi on:
3. Tverinkarjala. Sitä puhuvat tverinkarjalaiset, jotka asuvat Moskovan lähellä.

Vepsä, jota vepsäläiset puhuvat.

Näiden kirjakielten lisäksi on karjalaisia murteita.

Lyydiläismurretta puhutaan vielä lyydiläisten alueilla.

Suomen kieli tunnustettiin vuonna 1920 Karjalan tasavallan toiseksi viralliseski kieleksi. Sitä se oli noin 10 vuotta. Vuosina 1940-1956 se oli taas tasavallan toinen virallinen kieli. Suomea puhutaan nyt suomalaisten keskuudessa ja joskus virallisissa tilaisuuksissa, Suomesta saapuneiden vieraiden kanssa.

Inkeriläiset pitävät kieltään suomen kielenä.


Itämerensuomalaiset kulttuurit Luoteis-Venäjällä 
  • Karjalan tasavalta
    • karjalaiset
      • vienankarjalaiset asuvat Karjalan Tasavallan keski- ja pohjoisosassa
      • livviläiset asuvat Karjalan Tasavallan eteläosassa, Laatokka-järven pohjoispuolella
      • (tverinkarjalaiset joutuivat 1600-luvulla uskonvainojen ja sotien takia pakenemaan Tverin alueelle, lähelle Moskovaa)
    • vepsäläiset. Useimmat heistä asuvat Äänisjärven etelä- ja länsipuolella
    • lyydiläiset asuvat Keski-Karjalassa pienellä alueella Äänisjärven länsipuolella. He ovat aika venäläistyneet.
  • Inkeri ~ Inkerinmaa
    • inkerikot - muinaiskansa
    • inkeriläiset - suomalaisia, joiden esi-isät 1600-luvulla muuttivat Itä-Suomesta Pietarinalueelle eli Inkerinmaalle. Siellä heitä ruvettiin kutsumaan inkeriläisiksi.
    • vatjalaiset asuvat Inkerin länsiosassa, Eestin lähellä. He ovat venäläistyneet.

Lehdestä Karjalan Sanomat 29.09.2010


Isompi kuva? Klikkaa kuvaa!


Karjalan kielet Karjalassa

Pekka Zaikov – kielentutkija – Petroskoin yliopiston karjalan kielen professori ja karjalan ja vepsän kielen laitoksen johtaja. Haastattelu lokakuussa 2003:

- Olen Vienan karjalainen, Kiestinki-nimisestä kylästä. Vanhempani puhuivat aina sitä pohjoisvienan kieltä. Kävin ihan tavallista koulua, missä ei opetettu karjalaa eikä suomea.

Pekka Zaikov

Suomen kieli - karjalan kieli - politiikasta riippuu, mikä on kielen status

Suomen kirjakieli käytettiin koulussa ja poliittisessa elämässä 1930-luvulla. Kun suhteet Suomeen olivat hyvät, suomen kieli eli Karjalassa hyvin. Vuosina 1938-1939 suhteet kärjistyivät kovasti ja talvisota alkoi. Vuonna 1941 Suomi tuli Saksan liittolaiseksi. Suomen kieli julistettiin fasistikieleksi. Venäjälle oli vallankumouksen aikana muuttanut paljon suomalaisia kommunisteja, heitä ruvettiin epäilemään vakoilijoiksi, ja täällä vangittiin suomalaisia bolševikkejä. Silloin ruvettiin taas suhtautumaan karjalan kieleen positiivisemmin. Syyt tähän olivat enemmän poliittiset kuin kultturelliset. Luotiin yhteinen karjalan kirjakieli, jota opetettiin koulussa puolisen­toista vuotta. Stalin halusi Karjalan kautta tehdä propagandaa, hänellä oli omia ajatuksia sosialismista. Hän halusi tehdä koko Skandinaviasta sosialistisen tasavallan. Karjala nähtiin paikkana, missä voisi kouluttaa agitaattoreita, ja näin tehtiinkin. Heitä lähetettiin salaa Suomeen. Toisen maailmansodan alkaessa poistettiin sekä suomen että karjalan kielet. Sitten vähitellen suomen kieltä ruvettiin kuitenkin taas opettamaan kouluissa.

Pekka Zaikov
Foto: Ruijan Kaiku/Liisa Koivulehto

Kaksi karjalan kirjakieltä

Karjalan kielestä ei uskallettu puhua ennen perestroikan alkamista. Petroskoissa järjestettiin vuonna 1987 konferenssi, johon osallistui edustajia eri puolilta Karjalaa ja myös Tverin Karjalasta. Päätettiin luoda kaksi karjalan kirjakielimuotoa, joista toinen perustuisi livvin päämurteeseen ja toinen varsinaiskarjalaan eli vienalaismurteisiin. Oli pakko luoda kaksi kieltä, sillä yhtenäinen kieli olisi ollut vieras kaikille karjalaisille, joiden identiteetti oli vielä heikohko. Kielet eroavat toisistaan paljon, ja tarvitaan vielä vuosia ennen kuin saadaan yhtenäinen kirjakieli.

Karjalan kielen opetus yliopistossa ja kouluissa

Perestroikan aikana 1980-luvun lopulla perustettiin kaikenlaisia kansallisia seuroja, esim. Karjalan rahvahan liitto. Olin perustamassa sitä ja toimin 10 vuotta sen puheenjohtajana.

1940-luvulla: Suomen kielen laitos perustettiin. Suomi oli avaava kieli länsimaihin.
1990: Petroskoin valtion yliopiston karjalan ja vepsän kielen laitos perustettiin
1990-luvulla: Laitokset yhdistettiin. Uusi nimi Itämerensuomalisten kielten ja kulttuurin tiedekunta.
1993: Myös Karjalan Pedagoginen tiedekunta sai karjalan ja vepsän kielen laitos

Lue suomenkielen laitoksen professorin haastattelua! Napsauta tästä!

Suomi ja muut kansalliset kielet ja kulttuurit Karjalan tasavallassa

Olin ihmetellyt sitä, ettei täällä Karjalassa ollut karjalan ja vepsän kielten laitosta. Karjalaisia on Karjalassa neljä kertaa enemmän kuin suomalaisia ja inkeriläisiä. Karjalan ja vepsän kielet elivät suullisessa muodossa. Puhuttiin paljon siitä, miten tärkeää karjalan kielen opettaminen on karjalaisen identiteetin säilyttämiseksi. Me sanoimme, että Petroskoin yliopistossa on avattava karjalan ja vepsän kielten laitos, ja vuonna 1990 se vihdoin onnistui. Laitokseen oli tärkeää saada päteviä opettajia. Alussa oli vähän opiskelijoita ja vain 3-4 opettajaa, nyt on 9-10 opettajaa. Yliopistossa ja vähitellen myös kouluissa ruvettiin opettamaan molempia karjalan kieliä. 1990-luvun lopulla koulujen määrä laski. Opetustaso oli joissakin kouluissa liian huono. Karjalan kielellä ei ollut minkäänlaista virallista statusta. Taloudellinen tilanne huononi ja siitä syystä vähennettiin karjalan kielen tunteja. Jos karjalan kieli olisi ollut Karjalan tasavallan toinen virallinen kieli, rahoitus kielen opettamista varten olisi ollut itsestäänselvä asia.

Karjala viralliseksi kieleksi?

Haluaisimme, että karjala tulisi tasavaltamme toiseksi viralliseksi kieleksi venäjän rinnalle. Olemme yrittäneet viedä asiaa läpi parlamentissa. Jos olisi yhteinen kirjakieli, se pääsisi helpommin toiseksi kieleksi. Muissa tasavalloissa on kaksi virallista kirjakieltä – esim. udmurteilla, mareilla, komeilla ja mordvalaisilla on oma kieli virallisena kielenä venäjän lisäksi. Viralliseksi kieleksi tulisi molemmat karjalat.

Aktiivista kulttuurielämää karjalan kielillä

Perestroikan mukana saatiin karjalankieliset lehdet, radio ja TV. Tästä syystä tarvittiin päteviä ihmisiä, jotka olisivat kiinnostuneita karjalan kulttuurista. Karjalan kielellä ruvettiin 1980-luvulla julkaisemaan kaunokirjallisuutta ja kansallisessa teatterissamme esitettiin karjalankielisiä näytelmiä. On karjalaisia, jotka ovat täysin unohtaneet omat juurensa, kielensä ja kulttuurinsa. Mutta toisaalta on myös venäläisiä, jotka kannattavat meitä.

Meillä on kontakteja Norjan kveeneihin. Skandinavian ja Pohjois-Venäjän vähemmistökielten tilanteesta on ollut tutkimusprojekti. Keskustelimme siitä, miten saada vähemmistökielten asema paremmaksi.

Lue enemmän tästä projektista, esim. lehdestä Ruijan Kaiku 3/2001.

Tverin karjala

Kolmas karjalan kieli on Tverin karjala. Tveriläiset asuvat lähempänä Moskovaa ja heitä on virallisten tietojen mukaan lähes 23 000. Harva tveriläinen tulee tänne Petroskoihin opiskelemaan. Tverin alueelle yritetään nyt saada opiskelumahdollisuuksia, mutta opettajia ei ole tarpeeksi. Tverin karjalaksi on tehty aapinen ja lukukirja, muttei vielä kielioppia. Materiaalin puute vaikeuttaa kovasti kielen opettamista. Nyt olemme kirjoittamassa koulukielioppia.

Lue enemmän tverinkarjalaisista. Napsauta tästä!
Barentsinalueen itämerensuomalaiset/eri ryhmiä
Karjalaiset/Idän ja lännen välissä

Venäjän vastuu pienistä kansoista

Venäjän pieniä kansoja syytetään toimettomuudesta ja viranomaiset kysyvät: Miksi te ette tee mitään? Osittain he ovat oikeassa, mutta eikö entinen kansallinen politiikka Venäjällä ole vienyt nämä kansat tähän tilanteeseen? Jos Karjalassa 1920-luvulla oli karjalaisia 40-45 % ja nyt vain 10 %, niin karjalaisetko ovat siihen syypäitä? Me emme ole kutsuneet Karjalaan venäläisiä tai muita kansoja, emmekä ole halunneet, että karjalaiset sulautuvat venäläisiin. Se oli entisen Neuvostoliiton politiikkaa, ja yrittäköön nyt Venäjän hallitus löytää varoja auttaakseen näitä pieniä kansoja elämään. Venäläisiltäkään ei kysytä, tarvitsevatko lapset äidinkielen opetusta. Miksi ihmessä karjalaisilta lapsilta ja heidän vanhemmiltaan pitää kysyä tätä? Tottakai he tarvitsevat!

Lue enemmän karjalan kielen tilanteesta tänä päivänä! Napsauta tästä!
Karjala/Uhanalainen vähemmistö
Heikko status ja huonot ressursit
Elämän ja kuoleman kysymys.

Vastaa tekstin avulla kysymyksiin!

  1. Miten Neuvostoliiton suhde Suomeen on vaikuttanut suomen ja karjalan kielten asemaan?
  2. Miksi Karjala oli Stalinille tärkeä paikka?
  3. Mikä tärkeä päätös tehtiin karjalaisten kongressissa vuonna 1987?
  4. Miksi olisi tärkeää opettaa karjalan kieliä kouluissa ja yliopistoissa?
  5. Mitä professori Zaikov ajattelee karjalan kielen statuksesta?
  6. Mihin tasavaltoihin hän vertaa tilannetta?
  7. Mikä on Zaikovin mielestä ajanut karjalaiset siihen tilanteeseen, että vain joka kymmenes Karjalan tasavallan asukas on karjalainen?
  8. Mitä Zaikov ajattelee äidinkielen opetuksesta?

Tehtäviä:

A. Etsi tietoja talvisodasta.
B. Etsi tietoja udmurteista, mareista ja komeista.

Karjalan suuri lahja maailmalle on kalevalainen kulttuuri, ennen kaikkea teokset Kalevala ja Kanteletar. Kalevala on käännetty yli 100 kielelle.


Suomi ja muut kansalliset kielet ja kulttuurit Karjalan tasavallassa
Maria Mullonen – Petroskoin yliopiston suomen kielen professori.
Bente Imerslund haastatteli häntä lokakuussa 2003:

- Te olette inkeriläisiä. Mikä on suomen kielen asema Karjalan tasavallassa tänä päivänä?

- Suomen kielen asema täällä on ollut vuosikymmeniä hyvä ja aikaisempina vuosina vielä vahvempi kuin nyt. Suomea on nimittäin opetettu kouluissa ja joinakin vuosina suomi oli jopa tasavallan virallinen kieli, 1940–50-luvulla. Vuonna 1956 Karjalan tasavalta muuttui autonomiseksi ja suomen kieli kadotti virallisen asemansa. Mutta siitä huolimatta koko ajan suomen kielellä on ilmestynyt sekä päivä- että kuukausilehtiä. Vuosikymmeniä on ollut radio- ja televisolähetyksiä suomeksi. Yliopistossa suomea on opetettu jo vuodesta 1947.

Opiskelijoiden määrä on viime vuosikymmenen aikana melkoisesti lisääntynyt. Suomen kielelle on yhä enemmän tarvetta, sillä suhteet Suomeen ovat hyvin vilkkaat. Suomeen pääsee nyt jokainen, jolla on rahaa, vaikkapa esimerkiksi kesää viettämään. Ystävyyssuhteita solmitaan puolin ja toisin. Myös venäläinen väestö täällä on kiinnostunut suomen kielestä. Suomi on yliopistoissa yhtenä vieraana kielenä, englannin, saksan ja ranskan ohella. Mutta yhä vähemmän on ihmisiä, jotka puhuvat suomea äidinkielenään. Vanhempi sukupolvi kuolee, ja seka-avioliitoissa venäjä voittaa. Lapset eivät opi suomea, ja kielen­käyttö vähenee. Sitä paitsi viimeisen kymmenen vuoden aikana on melko paljon suomalaisia muuttanut takaisin Suomeen paluumuuttajina. Täällä oli hyvin paljon 1930-luvulla Suomesta muuttaneita. Ja sitten oli suuri määrä Amerikasta ja Kanadasta tulleita suomalaisia ja myös Inkerinmaalta tulleita. Karjalassa oli siis monenlaisia suomalaisia. Paluumuuton alkaessa ehkä juuri ne, joilla oli juuret Suomessa, ja heidän jälkeläisensä lähtivät ensimmäisinä. Heitä on jäljellä hyvin vähän.

Sendelektor i finsk på universitetet i Petroskoi, Eira Söderholm (Tromsø universitet) og en av hennes finskgrupper
Petroskoin yliopiston suomen kielen ulkomaanlehtori Eira Söderholm (Tromssan yliopistosta) ja eräs hänen suomen kielen ryhmänsä. Opiskelijat tutkivat Ruijan Kaikua. Kuva otettiin maaliskuusa 2000.
Foto: Bente Imerslund

- Entä karjalan kielen asema?

Vienankarjala on niin lähellä suomen yleiskieltä, että jokainen, joka ymmärtää suomea, ymmärtää myös vienankarjalaa. Niiden välillä on hyvin pieni ero. Livvi tietysti eroaa aika paljon vienan- karjalasta, koska se on lähempänä vepsää. Livvin puhujia on enemmän kuin vienankarjalan puhujia. Livviläiset asuvat tasavaltamme eteläosissa. Suomi oli opetuskielenä eräissä karjalaisissa kylissä vuoteen 1957 asti ja suomen kirjakieli on vanhemmalle sukupolvelle hyvin tuttu ja läheinen. Esim. kaikki karjalaiset kirjailijat ovat kirjoittaneet kirjansa suomeksi. Vienankarjala oli kotikieli, mutta se ei ollut kirjakieli. Nyt on 10 vuotta yritetty tehdä vienankarjalasta kirjakieltä ja sitä opetetaan mm. kouluissa ja yliopistoissa. Mutta pelkästään kielioppi ja kouluopetus eivät riitä. Pitäisi olla kirjailijoita, jotka kirjoittavat kaunokirjallisuutta tällä kielellä, jotta olisi lukemista. Aikakaus­julkaisuissa on juttuja vienankarjalalla, löytyy vienankarjalainen sanomalehti, mutta esim. romaaneja ei ole. Petroskoissa on Kansallinen keskus, jossa on melkoinen määrä työntekijöitä. He järjestävät kansallisia kulttuuritapahtumia kansallisilla kielillä. Kaiken sen valtio kustantaa, ilman muuta.

Lastentarhat

- Lastentarha on tärkeä lapsen kielenkehityksessä. Mitä tarhoisssa tapahtuu?

- Lastentarhoissakin puhutaan kansallisia kieliä. Tiedän, että esim. täällä Petroskoissa on lastentarha, jossa hoitajana on karjalainen nainen, pedagogi, joka puhuu livviä. Kun pienet lapset tulevat tarhaan, niin hän puhuu heille livviä koko päivän. Kalevalassa on kaksi vienankarjalan kielipesätarhaa. Siellä puhutaan pelkästään vienankarjalaa lapsille. Jos vanhemmat eivät puhu karjalaa kotona, lapset voivat oppia sitä lastentarhassa. Kotona he puhuvat venäjää. Aikaisemminhan se oli päinvastoin, kotona puhuttiin karjalaa ja lastentarhassa venäjää.

Kansallista kulttuuria pyritään säilyttämään

Kanteleen soitto on nyt hyvin suosittua Karjalassa. Täällä Petroskoissa on Kantele-yhtye. Soittajat ovat hyvin koulutettuja. Mutta viime vuosikymmenen aikana tämä kanteleensoitto on levinnyt myös kouluihin, koska kanteletta pidetään itämerensuomalaisten kansojen kansallisena soittimena. Yhteen aikaan oli sellainen ongelma, että kanteleita ei missään tehty. Toive-yhtyeen ohjaaja kokosi pienen ryhmän, jolle hän opetti kanteleen soittoa. Hän kävi Virossa ostamassa kanteleita mestarin luota, ja se tuli tietysti kalliiksi. Täältä löytyi vepsäläinen mies, joka oppi tekemään kanteleita. Ja sitten korkea­koulussa avattiin luokka, jossa edelleen opetetaan rakentamaan kanteleita. Sillä tavoin ratkaistiin se kanteleongelma.

Folkloreyhtyeitä

Itse olin vuonna 1982 mukana perustamassa Toive-yhtyettä. Oikeastaan olin ajatellut vain sellaista lauluryhmää, joka harrastaisi kansanlaulua ja kansanmusiikkia. Mutta sitten siitä kasvoi iso ryhmä. Tietysti minä yritin värvätä sinne suomen kielen opiskelijoita ja puhuin heille siitä, että jos ette te rupea kehittämään kansallista kulttuuria, niin kuka sitten? Alussa he olivat epävarmoja, mutta kiinnostuivat vähitellen, ja yhtye täytti viime vuonna 20 vuotta. Tietysti laulajat ja tanssijat vaihtuvat koko ajan, ja uusia lauluja opetellaan. Toive-yhtye on hyvin tunnettu, se on esiintynyt paljon sekä Venäjällä että ulkomailla.

Soutjärven vepsäläinen kansankuoro on aloittanut toimintansa jo 1930-luvulla. Kuorolla on niin pitkät perinteet. Soutjärveläinen mies loi ja opetti tansseja. Tämä kuoro oli niin tunnettu, että jo 1930-luvun lopulla se kävi Moskovassa laulamassa. Sotavuosien jälkeen yhtyettä kehitettiin uudelleen. Mukana oli laulamassa vanhoja mummoja, ja sittemmin saatiin uusia laulajia. Petroskoista lähetettiin konserva­torion opettaja ohjaamaan kuoroa. Aikuisten kuoron rinnalla kasvaa lapsikuoro, joka myöskin laulaa vepsän kielellä. He ovat matkustelleet paljon, ja kuoro on hyvin tunnettu.

Unge kantelespillere
Nuoria kanteleensoittajia eräässä Prääsän koulussa. Kuva: Karjalan Sanomat
Det vepsiske sangkoret i Soutjärvi

Soutjärven kylän vepsäläinen kansankuoro 1990-luvulla. Kuva: Karjalan Sanomat/Nikolai Korpusenko

Festivaaleja - kesäjuhlia

Nykyään mikäli minä tiedän, melkein jokaisessa suuremmassa karjalaisessa ja vepsäläisessä keskuksessa on jokin kansallinen laulu- ja tanssiyhtye. Ja tietysti festivaaleja pidetään, varsinkin kesäisin. Hyvin usein ne järjestetään Kižin saarella, minne yhtyeet tulevat esiintymään eri puolilta Karjalaa. Kiinnostus on kasvanut melkoisesti. Kesäjuhlia vietetään monessa paikassa. Vuokkiniemi on tunnetttu runonlaulajien kylä Vienan-Karjalassa. Siellä vaalitaan perinteitä. Jouhikko on kansallinen soitin. Jouhikon soitto on myöskin elpynyt.

Ei Jouhikko-gruppe fra barnas allaktivitetshus i Petroskoi
Petroskoin lasten monitoimitalon Jouhikko-yhtye. Kuva on otettu Kižin saarella noin
vuonna 2000. Kuva: Karjalan Sanomat.

Kulttuuriseurojen yhteistyö

- Kilpailevatko vähemmistökielet toistensa kanssa täällä Karjalassa?

- Luulen, että eivät kilpaile. Jokaisella ryhmällä on oma kielensä. Jokaisella on mahdollisuus voimiensa mukaan pitää yllä ja kehittää sitä. Kaikki nämä kieliryhmät ovat koko ajan toimineet yhteishengessä ja tukeneet toinen toistaan. Hyvin paljon on sellaisia tapahtumia, joita vietetään yhdessä. Kun tänne Petroskoihin haluttiin saada suomalais-­ugri­lainen koulu, kaikki kulttuuriseurat tekivät työtä yhdessä saadakseen aikaan tämän koulun. Erilaisia juhlia kuten esim. Kalevalan päivää vietetään yhdessä, ja eri koulut tekevät yhteistyötä.

Kilpailuja

- Norjalaisena minä ajattelen, että olympialaiset järjestetään joka neljäs vuosi. Teillä näköjään käytetään nimeä "olympialaiset" mistä tahansa kilpailusta.

- Meillä järjestetään kielikilpailuja kouluissa ja yliopistoissa ja näitäkin kutsutaan olympialaisiksi. Se kannustaa oppilaita opiskelemaan vieraita kieliä ja jopa omaa äidinkieltäkin. Kilpailujen voittajille annetaan jonkinlaisia palkintoja. Se saattaa olla rahapalkinto tai jokin matka, esim. Suomeen. Vepsäläiset kutsuvat maaseudulta tänne kaupunkiin oppilaita eri kouluista. Karjalaiset järjestävät hyvin usein kilpailuja omilla paikkakunnillaan sekä Petroskoissa. Siitä on tullut ihan tavallinen ilmiö.

Vastaa tekstin avulla kysymyksiin!

  1. Miksi niin moni nykyisin haluaa opiskella suomea?
  2. Miksi suomea äidinkielenä puhutaan yhä vähemmän Karjalassa?
  3. Mikä on paluumuuttaja?
  4. Miksi suomi on tuttu kieli monille karjalaisille?
  5. Mistä koulut voivat ostaa kanteleita?
  6. Millä kielellä soutjärveläinen kansankuoro laulaa?
  7. Mikä paikka on yhtyeiden suosittu esiintymispaikka?
  8. Mistä Vuokkiniemi on tunnettu?
  9. Miten Petroskoin suomalais-ugrilainen koulu saatiin aikaan?
  10. Mitä tarkoittaa olympialaiset venäläisessä koulussa?
  11. Minkä järven rannalla Petroskoi sijaitsee?

Uhtuan kielipesäprojekti voi pelastaa karjalan kielen 
Teksti ja kuvat: Agnes Eriksen

Vaikka olot Karjalassa poikkeavat meidän oloistamme tosi paljon, on meillä myös paljon yhteistä. Karja­lan kieli oli helppoa ymmärtää ja karjalaisten kultuurissa ja kveenikulttuurissa on monia yhteisiä piirteitä.

Kielipesäoppilaat esittävät säkeitä ja lauluja Kalevalasta. Kuva: Agnes Eriksen
Ryhmä tromssalaisia ja porsankilaisia matkusti keväällä 2002 seminaariin Venäjän Pohjois-Karjalaan tutustumaan Uhtuan kielipesäprojektiin. Uhtua eli Kalevala on yksi piiri. Siellä on 10 600 asukasta, joista karjalaisia noin 36 %. Uhtua on syrjäseutua: Tasavallan pääkaupunkiin Petroskoihin on 550 km matkaa ja lähin rautatieasema on yli sadan kilometrin päässä. Uhtua sijaitsee Keski-Kuittijärven pohjoisrannalla. Syrjäisestä sijainnistakaan huolimatta Uhtua ei voinut välttyä neuvostoajan vaikutukselta; karjalaisen idyllin keskeltä löytyy täältäkin neuvostoaikaisia kerrostalo- ja tehdasalueita ongelmineen. Alueen pääelinkeino on metsäteollisuus, joka työllistää 1400 henkeä. Neuvostoaikana syrjäseudut olivat pelkkiä raaka-aineen tuottajia. Ja niin se on vieläkin. Karjalan metsiä hakataan ja tuodaan tukkeina Suomeenkin kymmenien rekkojen voimin.

Kalevala

Asukkaat pitävät uutta Kalevala-nimeä turhan mahtipontisena. Viranomaiset perustelevat nimenmuutosta sillä, että Lönnrot sai suuren osan aineistostaan Uhtuasta. 1800-luvulla Uhtua oli vilkas kauppapaikka ja täällä kävi paljon suomalaisia kielentutkijoita. Lönnrot tapasi Uhtuassa taitavan runonlaulajan vuonna 1835 ja siksi Kalevala- nimi annettiin piirille juuri sata vuotta myöhemmin ja taajamalle vuonna 1963.

Lönnrotin syntymän 200-vuotispäivän kunniaksi paikallisessa museossa oli Kalevala-eepoksesta kertova näyttely ja Kalevalan keskikoulussa oppilaat pitivät konsertin, jossa he lauloivat muinaisia runoja. Kalevala on käännetty yli 100 kielelle. Norjalaisen käännöksen on tehnyt Albert Lange Fliflet. Mutta karjalaksi Kalevalaa ei ole!

Karjalan kieli

Karjalan alkuperäiset asukkaat ovat karjalaisia ja vepsäläisiä, mutta nyt täällä asuu sata eri kansallisuutta. Venäläisiä on yli 70 prosenttia. Arvioiden mukaan vain puolet karjalaisista osaa karjalan kieltä. Hyvin harva alle 30-vuotias käyttää karjalan kieltä aktiivisesti. Keski-ikäiset osaavat yleensä karjalaa ja puhuvat sitä vanhusten kanssa, mutta keskenään he puhuvat venäjää. Vain vanhuksille karjala on jokapäiväinen käyttökieli. Lapset puhuvat ja lapsille puhutaan enimmäkseen venäjää. Karjalan kielen käyttötilanteet ovat kaventuneet yhteiskunnassa ja niitä vähentävät lisäksi myös seka-avioliitot venäläisten kanssa.

1990-luvulla kielitilanne alkoi muuttua hieman. Yhä useammissa kouluissa opetetaan myös karjalaa eikä vain suomea, kuten ennen. Karjalan kielen oppikirjoja on tehty ja myös koululaisten vanhempien kiinnostus kielen säilyttämistä kohtaan on nousemassa. Kaikki tämä tunuu meistä kveeneistä aika tutulta. Mutta meidän kohdallamme asiat taitavat olla vielä huonommin, mitä tulee kielen säilyttämiseen ja revitalisaatioon.

Muistuttaa kveeninkieltä - Tässä sama loru Porsangista ja Karjalasta.

Ensin kveenien versio:

Tullan lullan tupakkarulla
- Mistä sie tiesit tänne tulla?
- Kangasta myöen kaputtelin,
kesätietä kothiin tulin.
(Porsanki)

Karjalassa loru on pitempi. Vastaava kohta kuuluu näin:

Tuuti tuuti tupakkarulla
- Ken siun käski tänne tulla?
- Iče juoksin tietä myöte,
kankahija kapustelin.
(Karjala)

Kveenin korvaa miellyttää myös, että karjalassakin sanotaan mie ja sie.

Kielipesä Lintuni

Kalevalan piirissä on kymmenen lastentarhaa/päiväkotia. Yhdessä niistä on menossa kielipesäprojekti Lintuni. Projektin sai alkuun Uhtua-seuran puheenjohta ja sitä toteuttavat kaksi opettajaa. Suomalainen tutkija, jolla oli kokemusta saamelaisesta kielipesästä Inarista, oli hyvä tuki alkuvaiheessa. Uhtua-seurassa oli pitkään pohdittu, miten kielen voisi siirtää uusille sukupolville tässä vaikeassa kielitilanteessa.

Aikaisemmin oli tehty niin, että venäjänkielisessä koulussa tai lastentarhassa oli kaikille opetettu karjalankielisiä sanoja, lauluja ja leikkejä, mutta tämä ei ollut tuottanut toivottua tulosta.Se ei toiminut. Kaikki, jotka ovat kokeilleet tätä, voivat allekirjoittaa tämän. Siitä ei seurannut muuta kuin että viranomaiset saivat hyvän omantunnon.

Kielipesän idean lähtökohtana on kielivähemmistön asema ja että halutaan saada oma kieli elvytetyksi. Näin ovat esimerkiksi Uuden Seelannin maorit tehneet hyvällä menestyksellä. Kielipesässä käytetään vain vähemmistökieltä. Lapset tulevat perheistä, joissa yksi vanhemmista tai isovanhemmista puhuu vähemmistökieltä, mutta joissa vanhemmat kuitenkin käyttävät enemmistökieltä perheen keskeisenä kommunikaatiokielenä. Vähemmistökieltä käytetään ensimmäisestä päivästä alkaen, ymmärtävät lapset sitä tai eivät. Tavoitteena on lasten kaksikielisyys ja tietoisuus omista juurista ja kulttuurista. Tämä toimii Uhtuassa: Yksi äiti kertoi seminaarin aikana, miten karjalankielistä lastentarhaa käyvät lapset ”opettavat” kotona tarhassa oppimiaan asioita sisaruksilleen ja vanhemmilleen. Mutta seminaarissa korostettiin, että kielipesä ei koskaan voi vastata kotia. Myös vanhemmilta vaaditaan paljon.

Lapset esittävät laulua linja-autosta.
Kuva: Agnes Eriksen

Uusi kielipesä tulossa

Lintuni-kielipesä avattiin syyskuussa 2000. Se toimii kuten mikä tahansa lastentarha, mutta kielipesämallin toteuttaminen vaatii hieman enemmän kielellistä osaamista. Projekti on ollut niin onnistunut, että syksyllä 2002 avataan jo toinen. Yhä useammat vanhemmat haluavat saada lapsensa kielipesään. Tavoitteena on saada neljä – viisi kielipesää. Pikkuhiljaa saadaan kouluun karjalankielisiä luokkia, joissa opetus tapahtuisi karjalan kielellä. Aika näyttää, saavutetaanko yhtä hienoja tuloksia kuin mitä maorit, mutta kielen säilyttämisen ja elvyttämisen tahto ainakin on vahva. Näin pitäisi tehdä kveenialueillakin, mutta onko halua myöntää rahaa tällaiseen projektiin?

Koulut

Seminaarin kuului tutustumiskäyntejä myös muutamiin kouluihin. Meitä viihdytettiin karjalisilla lauluilla ja tansseilla ja saimme olla mukana karjalan kielen tunnilla. Yhdellä 7. luokalla oli teemana karjalainen talo, ja he olivat kutsuneet koululle karjalaisen mummon, Sanna Tikkasen. Hän esitti meille laulun omasta karjalaisesta lapsuudenkodistaan. Luokkahuoneessa oli esillä taiteellinen versio upeasta karjalaisesta talosta. Harmaat hirsitalot ja mukavat vanhat mummot jotka puhuvat karjalaa ovat luonteenomaisia karjalaisille kylille.

Lähde: Ruijan Kaiku 4/2002. Etupäässä Liisa Koivulehdon käännös. Artikkeli on lyhennetty.

Vastaa tekstin avulla kysymyksiin!

  1. Missä Uhtua sijaitsee?
  2. Miksi Uhtua sai nimen Kalevala?
  3. Mistä kielestä suomalaisella tutkijalla oli kielipesäkokemusta?
  4. Miten karjalaiset ovat kielellisesti paremmassa asemassa kuin kveenit?
  5. Mikä positiivinen kehitys alkoi 1990-luvulla?
  6. Mikä ideä on kielipesäprojektin takana?
 

 

Nettredaktor og vevskredder: Bente Imerslund, web (at) finsk.no eller benteime (at) online.no