|
- Hilja Bjerk eli Båtsfjordin Hilja kuten suomalaiset sanovat: Sinä olet toiminut yli 30 vuotta Båtsfjordin suomalaisten apuna, etupäässä tulkkina. Kerro vähän tästä tulkkityöstä ja miksi ylipäätään tulit Norjaan!
Niin, minä tulin vuonna 1960 Hammerfestiin, missä tapasin mieheni ja sitten vuonna 1963 tulin Båtsfjordiin jäädäkseni ja myöhään syksyllä menimme naimisiin. Olen vähitellen joutunut tällaisella suurella kalastuspaikkakunnalla suomalaisten avuksi. Alussa kesäisin, koska suomalaisten tarve ei ollut ympäri vuoden vielä silloin niin suuri.
- Kerro vähän, millaista tulkin työ on!
Minusta se on ensinnäkin avunantoa. Se on semmoista, kun tulee Suomesta suomalainen ja ei osaa muuta kieltä kuin suomea. Kun on hätä, niin ei melkein osata suomeakaan. Se hätä on monestikin niin suuri, että tarvitsee jonkun henkilön auttamaan sinua, että kykenet menemään eteenpäin.
- Millaista hätää voi olla?
Hätä voi olla niin monenlaista. Ensinnäkin sinä voit olla se ensimmäinen, joka jäit työttömäksi sesonkiaikaan ja sinulla ei ollut minkäänlaisia päivärahoja saatavana. Se oli etupäässä rahallista apua ja henkistä tukea. Sulla on joku, jonka kanssa voit keskustella ja minä olin oikeastaan välikappale siinä.
- Nyt puhut oikeastaan sosiaalityöntekijän työstä etkä tulkin!
Joo kyllä se työ oli paljon sitäkin, sosiaalityön tekoa. Ja se oli alkupäässä aivan ilmaista minulle, koska täällä ei käsitetty ollenkaan, että tulkki on virka ja tulkkia tarvitaan jossakin määrätyssä hädässä, sairaalassa, poliisilaitoksella, sosiaalikonttorissa, sairaskassalla ja verotoimistossa. Sehän on se ensimmäinen paikka, minkä me kohtaamme kun me tulemme ulkomaille ja pitää olla paperit kunnossa.
- Oletko toiminut tulkkina kaikissa näissä laitoksissa?
Olen aivan varmasti toiminut kaikissa näissä laitoksissa ja kaikki suomalaiset täällä voivat yhtyä tähän minun sanontaan. Kun olet saanut työpaikan ja sitten sairastut, sormessa on haava niin et voi mennä töihin. Se on se ensimmäinen käynti sairaalassa, joka on outoa monelle suomalaiselle. Ensinnäkin he pelkäävät sitä, että se maksaa ja jos esim. käsi tai jalka menee poikki, niin se riippuu aivan tilanteesta. Monet joudutaan lähettämään Kirkkoniemeen ja monet sanovat, että ei voi lähteä, koska ei ole rahaa. Mutta Norjassahan on nämä sosiaaliset edut, että me maksamme kaikki, viedään lentokoneella ja sinun ei tarvitse maksaa yhtään mitään. Poliisilaitos on aivan toinen asia ja se on etupäässä silloin kun olet esim. kolaroinut ja olet ehkä menettänyt ajokortin tai jotakin semmoista niin se on sitten seuraava paikka. Sosiaalikonttori taas toimii silloin kun jäät työttömäksi niin sinulla on jonkinlainen päiväraha. Sairaskassahan on sitten eri juttu ja verotoimisto jotka ovat hyvin tärkeitä.
- Tulkin työ ja ennen kaikkea, että olet joutunut olemaan sosiaalityöntekijä kuulostaa ympärivuorokautiselta työltä. Onko se ollut sitä?
On ollut ja monesti ympäri vuorokauden istua jossakin konttorissa ja selittää ja selittää ja selittää ja olla tukena ja apuna ja ennenkaikkea ymmärtäväisenä. Minulla on se henkinen, oma kokemus aivan kotoa saakka, että olen perinyt jotakin oikein hyvää, mitä kotona opetettiin – että ollaan avuksi. Ei me olla täällä vaan oman ittemme takia vaan me olemme myös toistemme takia. Auttaa lähimmäistä on aina ollut minulle sydämen asia ja jos sitä voi puhua, onko se rasittavaa? Silloin on ehkä rasittavaa kun on oikein vaikeat kysymykset edessä. Mutta kun sinä pääset niistä irti niin voit levähtää ja minulle alkuaikoina oli kirkko se paikka sunnuntaisin, minne minä hakeuduin. Kun sain olla puolitoista tuntia omien ajatusten kanssa ja istua ilman että minua pyydettiin tulkiksi. Se on antanut minulle hyvin paljon voimaa.
* * * * *
- Hilja Bjerk, kun olet montakymmentä vuotta suomalaisena Norjassa ollut niin paljon tekemisissä suomalaisten kanssa: Mitkä ovat sinusta suurimmat kulttuurierot norjalaisten ja suomalaisten välillä?
Jos mainitsen heti ensiksi kielen, sehän on jo yksi kaikista suurin. Mutta kulttuuri: joulu, juhannus, äitienpäivä, isäinpäivä ja sitten meillähän on semmoisia erikoisia päiviä, mitä me Suomessa vietetään. Ja monellakin on aivan erilaisia kulttuuripäivän viettoja enemmän ehkä kuin minulla. Mutta niin kuin Norjassa esim. ei vietetä juhannusta semmoisena kuin juhannus on. Ja äitienpäivä meillä on Suomessa kesäiseen aikaan. Norjassa se on kylmän helmikuun aikaan ja isäinpäivä on asia erikseen, joulu. Ja tähänhän sopii monta muuta, meillähän on pääsiäismämmiä ja kaikkea semmosta ja lapset pukeutuvat pääsiäispikkunoidiksi. Ja kaikki tämmöiset erot on hyvin suuria eroja meidän norjalaisten ja suomalaisten kesken. Äitienpäivä – olin Suomi-seuran alullepanija vuonna 1978 täällä Båtsfjordissa. Vedin sitä kaksi vuotta ja me vietettiin äitienpäiviä, me vietettiin vappua. Norjassahan ei vietetä vappua esimerkiksi. Me laitettiin omat vappuviuhkat. Kaikki semmoiset – on yhtä suurta juhlaa Suomessa tähän norjalaiseen verrattuna. Minä en ole varmaan vielä oikein norjalaistunut. Ja esimerkiksi just tämä itsenäisyyspäivä, mitä me ollaan vietetty täällä Norjassa niin kauan kuin meillä oli tämä Suomi-seura Båtsfjordissa. Sehän on melkein pimeimpään aikaan vuodesta ja se on aivan eri taso, mitä Norjan itsenäisyyspäivän vietto on. Me vietetään se hillitysti ja minun mielestä se on hyvin arvokas juhlapäivä meidän suomalaisten kesken. Minä koen sen joka vuosi, koska minä menetin oman isän vuonna 1945. Sodan loputtua hän meni miinaan. Ja Norjassa vietetään itsenäisyyspäivää 17. toukokuuta joka on semmoinen riemupäivä. Näitä kahta päivää, se on niin kuin yö ja päivä jos vertaa näitä kahta yhteen. Ensimmäinen kerta kun minä vietin Hammerfestissa Norjan itsenäisyyspäivää, niin minä sanoin siskolle että "Nyt tulee sota! Joo, tämä on sota." Ne kulki ne ihmiset, nämä nuoret istuivat auton lavalla ja löivät johonkin tynnyreihin kauhiasti, että se kaikui ja humisi minun päässä. Tässä talossa missä me asuttiin, siinä asuu opettajia ja nämä opettajat – piti heiän herättää aamulla. Ja kun tähän meluun herää, niin se oli minusta sota, melu.
- Ikävä kuulla. Ikävä kyllä, olen kuullut muidenkin suomalaisten reagoivan vähän samalla tavalla.
No niin, kiitos sinulle Hilja Safira Bjerk. Tavattoman hienolla tavalla sinä edustat Norjan suomalaisia. Suurkiitos!
Tekstin on kirjoittanut Virpi Marja-Lisa Pirinen, Tromssa
|
