Suomensukuiset kansat, kielet ja kulttuurit Suomen naapurimaissa
Katso, missä näitä kieliä puhutaan!
Suomi Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä • Kveenin kieli Norjassa
Meänkieli Ruotsissa
Karjala ja vepsä Venäjällä
Lue, missä näitä kieliä puhutaan!
 
Lytt til innledningen suomeksi norsk

Nordavindu Raisista vuonna 1978. • Saunamuistelus Sapesta  Kantelemusiikkia Kveeni-idoli • Suomen kielen oppilaita • Mie olen äkte kvääni! • Iso-Anikka • Filmi koulutytöstä Vally • Filmi Piru-PekastaKarhu-filmiPaaskifestivaaliHenkilönimiä ja paikannimiä • Historiaa nimissäMuistoja vankasta - Ida Andersen kertooKveeni kertoo - Sissel Skogvold

Lue Raisin suomen kielen oppilaista!

norsk

Nordavindu Raisista

Iso muistelija Raisinvankasta

Syksylä 1978 kylästeli NRK-programi Nordavindu Raisinvankassa, ja programinjohtajat Torill Svaar ja Petter Skjelstad laitethiin programin kväänitten histoorian ympäri vankassa. Het kylästelthiin Tørfossin kartanossa missä pytinkit kvääni-siirtyjitten jälkhiin vielä seisova.

Suunile vuona 1720 tulthiin ensimäiset kuusi perettä Raisinvankkhaan kekkä olthiin suomalaiset eli kväänit, ja suunile vuona 1880 vankassa asuthiin suunile kaheksen sattaa suomalaista eli kväänii.

Programissa met saama kohatella Peder Bergmon, eli Kaupin Pekan, Eilif Jacobsenin, Gunnar ja Solveig Tørrfosskin ja Asveig Hasselbergkin kans, ja het muisteleva kväänitten elämästä Raisinvankassa. 

 1 asveig NRK 19782 pekka gunnar NRK 1978
Vasemmalla: Sifferin Pekan Asväiki ~ Paasi-Pekan Asväiki ~ Paasin Kaija ~ Rautaämmä ~ Asveig Hasselberg. Oikealla: Sifferin Pekka ~ Paasinkorvan Pekka ~ Paasi-Pekka ~ Peder Johansen og Heikan Kynnari ~ Gunnar Tørfoss.

Peder Bergmo oli kuulu mies Raisissa. Hänelä oli monta nimeä ja kyläläiset käskethiin hänen Kaupin Pekaksi. Nuorena miehenä hänen nimi oli ruijaksi Peder Jakobsen Hallen, sillä ko Kauppi oon ruijaksi Hallen. Ko hän laittoi ittelensä oman asumapaikan, jonka nimeksi tuli Bergmo, vähän ylöskäsin vanhaasta kotipaikasta Raisinvankassa, tuli hänen viraliseksi nimeksi Peder Jakobsen Bergmo, kväänin kielelä Pärkmuuin Pekka. Jokku käskethiin hänen Moilasen Pekaksi, koska hänen isän nimi oli Jaakko Moilanen.

Peder Bergmo oli suuri ja tärkeä muistelija, ja hän antoi paljon tietoa vanhaasta kväänin kielestä ja kulttuurista Raisinvankassa. Vuona 1982 hän sai Kalevalaseuran hyvän muistelijan kunniakirjan. Hän kuoli vuona 1991 ko oli 102 vuotta vanhaa.

Käännös: Kainun institutti ~ Kvensk institutt Julkaistu 08.01.2018

QZBdyfhBkz gQtDdneEpVQLRqI8VPLynUZIcfrzvcW0g
Raisinvankan iso muistelija Peder Bergmo ~ Kaupin Pekka ~ Moilasen Pekka. Lue lisää hänestä.

NRK Nett-TV: https://tv.nrk.no/serie/nordavindu/FROM00001078/09-11-1978

01:11 – 2:09: Suomen kielen opetuksesta Raisin keskiasteen koulussa.
02:10 – 02:38: Eilif Bergmo ~ Kaupin Pekan Äiliffi ~ Puntankosken ÄiliffiKosken Kalli laulaa kolme säkeistöa vanhasta Raisi-balladista Suutarin laulu. Viimeiset 39 säkeistöä jäi laulamatta!

Katso koko balladitekstiä!

07:10 – 10:39: Heikan talon Solveig Tørfoss ~ Jänkkenin Solveiki ~ Uulen Suulveiki ~ Uulen Sannan Suulveiki ja Gunnar Tørfoss ~ Heikan Kynnari kertovat.
11:20 – 14:06: Anna Riitta Lindgren kertoo norjalaistumisprosessista.
14:07 –16:44: Asveig Hasselberg laulaa ja kertoo omasta suvusta.
16:45 – 21:08: Raisinvankan suuri muistelija Peder Bergmo ~ Kaupin Pekka ~ Moilasen Pekka kertoo. Kahvipöydässä on muitakin suomenkielisiä raisilaisia.
 21:09 – Vanhassa kveenisaunassa lauletaan raisilainen Aatamin laulu.

Katso koko laulun tekstiä! 

 


 

Saunamuistelus Raisinvanken Sapesta
Tämä juttu oli lehdessä Ruijan Kaiku – Kainulaisten ja suomalaisten lehti – nr. 5 ja 6 2016. Juttu on kirjoitettu kväänin kielellä. Ruijan Kaiun toimittaja Liisa Koivulehto oli kielikonsulenttina.

Asveig Hasselberg eli Sifferin Pekan Asväiki on Sapesta kotoisin. Nykyään hän asuu Varpissa eli Vinnelysissä. Varppi sijaitsee peninkulman verran Sapesta Hansinkenthään (Storslettiin) päin. Bente Imerslund lähti Asväikin kanssa Sappeen katsomaan hänen lapsuuden saunaa, jota vielä käytetään. Saunan nimi on nykyään Pekan sauna Asväikin isän mukaan. Sauna on todella hyvässä kunnossa. 

Pekan sauna sijaitsee Raisinjoen rannalla.
Foto: Bente Imerslund.
Sifferin Pekan Asväiki näyttää ylpeänä isän eli Sifferin Pekan rakentaman saunan, jonka nimi oon nykyään Pekan sauna.
Kuva: Wenche Offerdal. 

 

Ensin pykäthiin saunan, sitten talon

– Asväiki, sie olet syntyny vuona 1948. Kumpi oon vanhempi, sie vai tämä sauna?
– Sauna oon vanhempi. Isä rakensi sen evakon jälkheen. Se oli ensimmäinen rakennus, mitä heilä oli. Net asuivat sielä ennen ko net rakenethiin omakotitalon. Sauna nimi oon nyt Pekan sauna, rakentajan jälkhiin.

– Mitä lapsuuen muistoja sinula oon tästä saunasta? 
– No, meillä ei ollut mithään sisäsaunaa, oli tyhä tämä vanhaa ulkosauna. Täälä met saunoima ja se oli tärkeä olla puhas. Kesälä met saunoima joka päivä, mutta talvela tyhä kaksi kertaa viikossa. Ja met tytöt menimä äidin kanssa, ja yksi vanha täti oli ja isoäiti mukana, silloin ko se oli naisten vuoro. 
 
Oonko vanhaa vaimo tuon näköinen ...?

– Mie muistan ensi kerran silloin ko menimä vanha-tädin kanssa saunhaan. Hän oli hyvin paksu ja vaikka saunassa ei ollu paljon valoa, näimä vaikka mitä. No, emmä olheet silloin tulheet puberteettiin, ja emmä oikhein ymmärtänheet, mutta vanha-tädilä oli paljon renkhaita ympäri ruumista ja kaikki tyhä roikkui. Sitten oli pakko pestä vanhoitten vaimoitten selät, siihen aikaan ei ollu semmoisia harjoja. Se oli raskas työ ko met olima pienet lapset. Sen jälkhii panima enämpi puita sinne givvasheen siksi ko miehet ja pojat piti tulla. 

Vasemmala: Asväiki pyytää Benteä heittämään lisää vettä kiuvaalle. Oikeala: Tässä kaksi Miss Saunaa, mutta tyhä toisela oon saunamyssy. 
Molemmat kuvat: Wenche Offerdal. 

Saunaryyppy

– Ko miehet tulthiin saunasta, silloin oli saunakahvi. Net panthiin kupphiin jotaki – met uskoima, että se oli vettä, mutta se oli vähän väkevämpi ko vesi – ja isä sanoi, ette se oli saunaryyppy. 
– Saivatko lapset maistaa? 
– No, emmä halunheet maistaa. Ko isä pani lusikkhaan vähän, maistoima, mutta se oli oikhein huono. Se kahvi ei ollu lasten juoma! 
 
Monitoimitalo

– Saunaa käytetthiin muuhunki, eikö niin Asveig? 
– Kyllä, sielä net pesivät vaatteitaki. Ja se oli tavallista, ette eteisessä oli pata. Paðassa net keittetthiin vaattheet niin, että ne piethiin tulla puhtaaksi. Se ei ollu mithään pesukonetta ja ei sähköitä, se ei ollu vielä tullu sinne. Leipomisen jälkheen net leivothiin erilaisia leipiä. Ja silloin oli paljon ämmiä, jotka leivothiin. Net paistethiin leivät sielä uunin päälä saunan eteisessä. Se givvas oli saunassa ja sitte heitimä vettä sinne ko met saunoima.

Ko lapset saunothaan ilman vanhemiita, se joskus saattaa tapattuut outoja assiita. 

Raisinvankkalainen Asveig Hasselberg oon saunonu lapsesta lähtiin. Nyt hän kyllä sannoo, ette hän ei sauno niin paljon ko lapsena. 
- Silloin saunoima kaksi kerttaa viikossa talvela ja kesälä joka päivä. 
- Isä teki vihðat pihlajasta. Hän teki monta vihtaa ja net kuivathiin ja sitte niitä oli nokko koko talveksi. Ko vihðan tehtiin, lehti ei saanu olla vielä täysi, hän muistelee. 

Sisar jäi hankheen

Asväikilä oon paljon saunamuistoi. 
- Kerran talvela saima mennä saunhaan kolmen, mie ja kaksi minun sisarta. Olima sen verran vanhaat, ette meän vanhiimet ei pölänheet, ette met polttaisima ittemme kiukhaassa. Het luotetthiin meihin. No, istuima ensin löylyssä ja sitte ko tuli oikhein palava, juoksima ulos hankheen. Se oli lauha ilma ja märkä lumi ja met painuima syväle hankheen. Mie ja minun pikkusisar pääsimä ylös, mutta meän keskimäinen sisar ei päässy. Hän alkoi parkuut ja huutaat. Meitä kuitenki vilusti ja met juoksima sisäle saunhaan ja sisar jäi hankheen. Kukhaan muu ei kuulu ko hän parkui. Vasta ko met olima lämmitelheet, tulima ulos ja autoima sisaren ylös hangesta. 
-  Se ei sikkarasti ollu niin kylmä ette hän olis jäätyny sinne ...? 
-  Ei se ollu tietenkhään niin kylmä, mutta se oon visto olla syvälä hangessa kauvoin ilman kampetta. Äiti oli kans vihainen meile ko emmä olheet auttanheet sisarta paikala. 

[accordion width="600"] [item title="Lue lisää!"]

Täisauna

- Meilä ei koskhaan ollu täitä sillä ko täit kuolhaan saunassa, Asväiki muistelee. 
Hänen isä oli nuorena miehenä ollu pororenkinä Koutokeinossa. 
- Ko saamelaiset tulthiin Raisinvankhaan, isä lämmitti heile aina saunan. Ennenko het tulthiin sisäle, het viethiin ensin peskit saunhan kiuvhaan päälle. Sitten het puhdistelthiin peskit ulkona. Talvela hanki oli aivan mustana! Se oli tavalista silloin ja saamelaiset olthiin tyytyväiset ko het päästhiin saunhaan ja saathiin pestä ittensä ja kampheensa. 

- Mitä sauna merkitte sinule tääpänä? 
- Mie en sauno niin paljon nyt ennää. Mutta ko minun lapset olthiin pienet, met saunoima kyllä. Kaikki täälä saunothiin, ja net ruijalaiset joila ei ollu ommaa saunaa, net käyvthiin saunassa niilä joila oon. Minun mies ei saunonu lapsena. Kerran met olima hyyryläiset talossa missä oli sauna kellarissa. Met saunoima joka lauvantai, mutta eihän kellarisauna ole sama ko pihasuna missä oon hirsiseinä ja aukkee laatti. Mutta tämä kiuvas ei ole samanlainen ko ennen, tämä oon ostettu Suomesta, Asväiki muistelee. 

Raisilaiset hyvä esimerkki!
 
1900-luvun alussa oli Ruijassa kampanja minkä mooli oli saada parempi hygieeni ihmisille ja sen avula hyvä tervheys. Keino oli pykätä saunoi ja saaða ruijalaiset saunomhaan. 
Raisilaissi piðetthiin hyvänä esimerkkinä kaikille. Valtion terveysstatistiikkakirjassa vuoðelta 1926 muistelhaan raisilaisista, kuinka sepät het oon: fiinit talot ja siistit kamppheet ja hyvä ruoka. Ja kaiken tauvstalla oon syy: Se ette joka kylässä oon saunoi ja het saunothaan sielä joka lauvantai. Muistelun moraali oli, ette puhtaus tuo kaikkee muutaki hyvää! 

[/item] [/accordion]


 

Kantelemusiikkia Raisissa – kuuntele!

Saunavihdan teko on suuri taide  

Ove Kohkoinen on kotoisin Tornionlaakson Soukkolajärvestä. Hän oli vieraana  Paaskiviikolla 2013 i Raisissa. Tässä hän kertoo kotipaikan saunaperinteistä.

   


Vääntäminen on tärkeää - ja vaikeaa.


Katso tätä pikkufilmiä, sitten osaat itse!


Kohkoinen näyttää, miten laitetaan kaksi vihtaa yhteen.

   

Tietysti pitää kokeilla vihtoja. Tässä Kuivakosken kveenitalon savusaunassa.


Torvald Pääjärvi laulaa saunalaulua, vihtamestari Ove Kohkoinen ja Andreas Johanson kokeileee vihtoja. 


Kveeni-idoli


Baaskiviikon avajaisista 2010. Eräät suomen kielen oppilaat laulavat, mm. Mitä haluat murkinaksi maanantaina? jossa lauletaan kuudesta eri kalalajista. Baaskiviikon teemana oli Kalastus. Suomen kielen opettajat Liv Andersen ja Asveig Hasselberg olivat harjoitelleet oppilaiden kanssa. Foto: Bente Imerslund.

 

Tämä rapi voitti maailman ensimmäisen Kveeni-idolikilpailun Baaski-festivaaleilla 2009.

Voittaja: 11 vuotta vanha raisilainen Gustav Reibo

Kaikki paikannimet ovat kirjasta Finske stedsnavn i Nordreisa, 1993. 

Kirkkosuvanto ja Kellarin Anikka, Hevosenkenkäjärvi,
Ankkurikuru ja Kaakkurivaara ja Puntansuvannonmetsä,
Rautila, Karjala, Navvari, Setteri, Naikka ja Matinkenttä,
Laitakka, Sammakka, Halleni, Mikkeli, Naustii ja Noskinnokka,
Karhukuru ja Koirasuvanto ja Moilasenkenttä ja Mustaniva,
Rautilanranta ja Raappanankuppa ja Kauppi ja Kalsomella.

 

 

Kveeni-idolikilpailussa ei ole alaikärajaa. Nelivuotias Ragnar Reibo sai yleisön haltioihinsa laulamalla Karamelli-laulun. Kilpailussa Ragnar ei tainnut ymmärtää, että vielä kerran piti laulaa. Hänhän oli jo laulanut - kun harjoteltiin! finsk.no sai kuitenkin Ragnarin esiinytmään vielä kerran. Mikrofonia etsittiin turhaan, mutta nuori taiteilija löysi muoviputken ja lauloi innoissaan uudelleen!

 
Raisilaisia kveeni-paikannimiä. Tällä taululla Johanne Olaussen voitti Kveeni-idolikilpailun  "Avoin luokka" (muita taidelajeja kuin musiikki) 11.06.2011


Suomen kielen oppilaita

           
Raisissa vietettiin Suomen itsenäisyyspäivää 06.12.2010. Täällä Hansinkentän (Storslettin) yläasteen eräät suomen kielen oppilaat. Jotkut heistä kertoivat ja näyttivät diakuvia Rovaniemen matkastaan lokakuussa 2010. Edessa vasemmalta: Julie Mari Larsen Skogvold, Ronja Leirbakk ja Aleksander Bergmo Severinsen. Takana: Halfdan Nøkleby Skogheim, Kristin Marie Heggelund ja Fanny Charlotte Jenssen. Muusikkona oli mm italialainen stipendiaatti Cicchetti.

Mie olen äkte kvääni!

Mie olen äkte kvääni! on vanha sanontatapa Raisissa. Ensimmäinen "virallinen" käyttö oli kai tässä marsipaanikakussa Pohjois-Tromsin Norja-suomi - seuran eräässä tilaisuudessa. Ylpeä kakunkantaja on Håkon Moilanen Bergmo, joka aina oli ylpeä kveenijuuristaan. Muita T-paitoja: Katso Kåfjord.


 

Store Ste
Iso-Anikka, Tømmernesista katsottuna. Edessä Raisinjoki.
Foto: Reinert Grammeltvedt.
”Komea keilahattuinen, toiselle tuhannelle pyrkivä Iso-Anikka katselee ylpeänä jo kaukaa enonvankasta peittäen pienemmän sisarensa, Pikku-Anikan, leveän selkänsä taakse.” (Paulaharju 1928, Ruijan suomalaisia, s 54.)

 

Vally koulutyttö
Filmin katseleminen edellyttää Quicktime-ohjelmaa. Filmin koko: 10,2 MBBjørnefilm
Bente Imerslundin kirjasta: Kvenske personnavn i Nordreisa -  Liisan Jussan Jussa, Sifferin Pekan Asväiki og noen tusen andre. 2008.  
Skraatarin tytär Vally kertoi kouluajastaan: Koulu oli Kaalikurussa ja sinne kävelin. Kun aloitin, sekoitin norjaa ja suomea. Sain korviini joka kerta kun tuli suomalaisia sanoja. Minun piti sanoa niin kuin opettaja sanoi, mutta mie unohin sen. Kotimatkalla itkin monta kertaa. Itkin kai tunneillakin, mutta välitunneilla se unohtui. ”
Vally Reierssenia  (1913-2003) kutsuttiin kveeniksi  Skraatarin Vallya– norjaksi Skreddar-Vally. Hänen isänsä oli  kuuluisia Skraatari – Skreddaren.  
 
Filmin ovat tehneet Kristoffer Reiersen, Nordreisa ja Magnus Reiersen, Tromsø. Molemmat ovat Vallyn lapsenlapsenlapisa, joita on kaikkian 102.
Filmi Piru-Pekasta
Filmen om Piru-Pekka

Karhu-filmi
Filmin katseleminen edellyttää Quicktime-ohjelmaa. Filmin koko: 10,2 MB
Karhu-filmi
Nils Solborg, syntynyt 1901 kertoi: Kerran olin serkkupoikani kanssa Hietamukassa laittamassa tervamiilua valmiiksi. Olimme justhiinsa repimässä tuohta koivusta. Äkkiä kuulimme mettäukon, joka metelöi ja piti pahaa ääntä, koska se halusi ajaa meidät pois. Olimme usein kuulleet puhuttavan Lappalais-Aslakasta, jonka karhu tappoi kun hän oli repimässa tuohta. Emme uskaltaneet¨kohdata karhua, vaan otimme jalat allemme. Seuravana päivänä uskalsimme taas lähteä sinne Hietamukkkaan. Siellä näimme, että karhu oli repinnyt palasiksi kaikki tuohet. Tämä tapahtui vuonna 1928, sillä kuulimme lentokoneen ääntä. Se oli suomalainen lentokone, joka oli lähdössä Huippuvuorille etsimään Roald Amundsenia. Hänhän katosi siellä.
Filmen er laget av: Kristoffer Reiersen, Nordreisa og Magnus Reiersen, Tromsø. Lähde: Bente Imerslund 1994: Finske stedsnavn i Nordreisa.

Paaskifestivaali

Performanssitaiteilija Päivi Laakson unohtumaton esitys: Katso ja kuuntele!

Sanasta baaski: Katso maaliskuun tekstiä Annijoen kalenterista
Baaski
Raisilainen paask • Reisa-baaski.
KUVA BAASKIFESTIVALEN


Kveeniläisiä henkilönimiä ja paikannimiä
Kveenipitäjässä ihmiset antoivat toisilleen kveeniläisiä kutsumanimiä.

Niitä nimiä käytettiin usein niin paljon, että tunnettiin vain ne, eikä henkilön virallista nimeä. Tässä joitakin esimerkkejä Raisista, joissa näet sekä henkilönimiä että paikannimiä.

Tavallisimmat tavat kutsua ihmisiä:

1. Asuipaikan mukaan, esim.

Kaupin Pekka ~ Peder oli talosta Kauppi

Törmän Heikku talosta Törmä

2. Isän tai äidin mukaan joissakin tapauksissa isovanhempien tai aviopuolison mukaan, esim.

Sigfridillä ~ Sifferillä oli poika Peder, jota kutsuttiin Sifferin Pekaksi. Hänen virallinen nimensä oli Peder Johansen, mutta pitäjässä oli kai puolisen tusinaa Peder Johansenia. Siksi Sifferin Pekka oli paljon täsmällisempi nimitys. Silloin kaikki tiesivät, kenestä oli kysymys!

Siiri oli naimisissa Antin ~ Andersin kanssa. Heidän poikaansa Henrikiä kutsuttiin sekä Siirin Heikuksi äidin mukaan että Antin Heikuksi isän mukaan. Henrikin ~ Heikun poikaa Pekkaa ~ Pederiä kutsuttiin suoraan isoäidin mukaan. Hän oli Siirin Pekka.

Saarisuanon Lyytia oli Saarisuanon Hentin ~ Henrikin tytär ja häntä kutsuttiin myös Hentin Lyytiaksi isän mukaan. Lyytia meni naimisiin Kaupin Pekan Bjarnen kanssa, ja hänestä tuli Kaupin Pekan Bjarnen Lyytia. Lyytialla oli ennestään tytär Laila, josta tuli Kaupin Pekan Bjarnen Lyytian Laila. Näin yksinkertaisesti se voidaan sanoa!

3. Ammatin, työn, ominaisuuksien, ulkonäön tms. mukaan

Kärppi
Oravanpyytäjä
Ahma-Jussa
Keituri-Jussa

Skraatari-Pekka
Terva-Aapu
Tupakan Maija
Piippu-Kreeta
Rautaämmä
Puola-Piera
Nikkari-Nikku


Raisinvankan henkilönimiä

Sifferin Pekan Asveiki ~ Asveig Hasselberg. Hänen isänsä on Sifferin Pekka ~ Paasinkorvan Pekka ~ Paasin Pekka ~ Peder, joka oli Sifferin ~ Sigfridin poika. Asveigia voidaan myös kutsua Paasin Kaijaksi isoäidin äidin mukaan. Kun hän oli pieni, äiti kutsui häntä Rautaämmäksi. Hän ei nimittäin ollut koskaan sairaana ja hänet lähetettiin ulos toimittamaan asioita säästä riippumatta.

Hansinkentän paikannimiä ja henkilönimiä

Törmän Heikku - siitä ajasta kun hän asui Törmässä.
Lepän Heikku - sen jälkeen kun hän muutti Leppoutaan.
Saita-Heikku - sanottiin Rässissä, jossa hänet tunnettiin saitakalastajana.
Riekko-Heikku - sanottiin Raisinvankassa, jossa hänet tunnettiin riekkopyytäjänä.
Harva tiesi, että miehen nimi oli Henrik Nilsen!

Heikku meni naimisiin Marien kanssa. Mariasta tuli Törmän Heikun Marja. Marjalla oli ennestään poika Nils, josta tuli Törmän Heikun Marjan Nils.

Isolahden paikannimiä ja henkilönimiä

Raisin Isolahden kylässä oli kaikilla taloilla suomalainen nimi. Ihmisiä kutsuttiin usein talon mukaan. Vanha sukupolvi käyttää edelleen näitä nimiä. Kartan osa on Petri Hiltusen kartasta, joka kuuluu kirjaan "Finske stedsnavn i Nordreisa" [Suomalaisia paikannimiä Raisissa]. Tässä näet joitakin esimerkkejä Isolahden alueen ihmisistä, joita kutsuttiin talon mukaan, tässä mainittu alueen sisäosasta ulospäin.

Koiniemessä asui Koiniemen Knuutti
Aasankentässä ~ Aasakentässä asui Aasakentän Kerstina.
Puolansiitissä
asui Puolansiitin Hansi.
Päärinkentässä ~ Perkentässä asui Perkentän Knuutti.
Narkkasiitissä asui Narkkasiitin Marjaana.
Ulkupäässä asui Ulkupää-Jens.
Lassinkentässä ~ Laskentässä asui Laskentän Jänsi.
Hän tuli Runganvankasta ja häntä kutsuttiin myös Rungan Jänsiksi.

Paikannimet kertovat historiaa
Kirjasta Finske stedsnavn i Nordreisa [Suomalaisia paikannimiä Raisissa] löytyy satoja nimiä, jotka kertovat eläimistä ja kasveista. Nimet kertovat meille, missä on ollut niitä eläimiä ja kasveja.

Eläimiä:
Toiset eläinnimet kertovat siitä, että paikassa on kerran nähty se eläin, sellainen eläin on pudonnut sieltä, kuollut sinne tai muuta sellaista. Hevosnimet kertovat, missä hevonen pystyi kulkemaan, vaikka oli jyrkkä tai ahdas paikka

Kirjassa on seuraavat eläin-nimet. Luku kertoo, montako kertaa se ilmestyy.

Maassa olevia: Vedessä olevia:
poro 14
karhu 8
hukka 2
repo 5
jänis 1
ahma 3
kärppi 1
hevos 4
lehmä 3
vasikka 1
keituri 3
jaara 1
kissa 1
sammakko 2
liisko 3
sirralaikki 1
rein
bjørn
ulv
rev
hare
jerv
røyskatt
hest
ku
kalv
geit
geitebukk
katt
frosk
firfisle
småkryp (i vannet)
tammukka 3
kuijeri 1
kuuja 1
lohi 1
hauki 5
saita 1
ponnikka 2
irvi 3
nurju 4
possu 1
ørret
en ørretfisk
en ørretfisk
laks
gjedde
sei
flyndre
oter
sel
hval, nise
Ilmassa olevia: Muita eläimiin liittyviä sanoja:
lintu 3
korppi 2
kaakkuri 1
koppelo 3
sonsari 1
fugl
ravn
lom
røy (hunn av stofugl)
loppe
ansa 8
pato 7
karva 1
talja 4
kiima 1
felle
stengsel
pels
reinskinn, dyreskinn
gyting, brunst
Kasveja:
Kirjassa on seuraavat kasvi-nimet. Luku kertoo, montako kertaa sana ilmestyy nimen ensimmäisenä osana.

mänty 2
honka 1
petäjä 4
heinä 3
saura 1
kaali 12
niitty 2
petäjä 4
kaappi 4

paju 1
luhta 7
salla 3
pilli 1
pelto 2
leppä 9
fannu 1
koiju 4
kaiski 1

sammal 4
lehti 1
hilla 3
korte 1
Jos haluaa poimia hilloja, voi katsoa kartasta, mistä löytyy esim Hillajänkkä.

Muistoja vankasta
Asveig Hasselberg

Sifferin Pekan Asveigi ~ Asveig Hasselberg, Varppi, Raisi:
Minun äidin serkku Ida Andersen– myös kutsuttu Pakin Iitaksi talon nimen jälkeen tai Liin Iita miehen nimen jälkeen – pruukasi laulaa vähän suomalaisesta laulusta: ”Ikkävää on istu täällä kruunun linnassa. Paljon ennen seisoisin siellä kovassa kuohussa virrassa.” Ida oli koko hänen aikuiselämän asunut Kirkkosuannossa. Lähellä oli kuuluisat Raisinjoen virrat Piltonkattila ja Nahkapuhallus. Kun hän lauloi tämän mulle, hän oli jo hoitokotissa. Surullisena hän ajatetteli sitä aktiivista elämää Raisinvankassa, siellä ison Raisinjoen rannalla.

 

Ida meteorologisen aseman luona. Kuva on satu Birthe Elisabeth Andersenilta

Kveeni kertoo - Menneisyyden varjot
Sissel Skogvold Kari Digren haastattelemana keväällä 1999.

Kirjasesta POHJOIS-TROMSIN NORJA-SUOMI - SEURA 20 VUOTTA, jonka kirjoittivat Bente Imerslund og Ulla-Maija Ahokas

En tiedä, miltä isästä tuntui kun suomalaiset opiskelijat 1970-luvulla haastattelivat häntä kveeninkielestä. Mutta minä tajusin silloin yhtäkkiä kveenikulttuurin ja kielen arvon; tajusin sen olevan jotakin, jota olin kaivannut. Oli tärkeä hetki, kun kveeni tuli esiin kaapista. Tuntui hyvältä, olin iloinen isän puolesta. Kun ruvettiin puhumaan kveeneistä vähemmistönä, aloitettiin myös Raisin lukiossa suomenkielen opetus. Kaikella tällä oli se vaikutus minuun, että kveeninkieli minunkin sisälläni heräsi horroksestaan. Sen rytmi tuntui tutulta ja käsinkosketeltavalta. Mutta edelleenkin osaan vain muutamia sanoja kertoo Sissel Skogvold (s.1949) Raisin Sakshaugista.

Porkan Jussa ~ Porkin Jussa ~ Johannes Hemvili Sakshaug ja Siffan Eliita ~ Elida Saarajoesta.
Hänen isänsä Johannes Eriksen Sakshaug syntyi vuonna 1900 Sakshaugissa. Isän vanhemmat olivat Moilasen sukua oleva 1880 syntynyt Johanna ja 1876 syntynyt Sammalvankan ”Borkenista” oleva Alfred. Sissel Skogvoldin äiti oli Elida, omaasukua Hansen, syntynyt vuonna 1915 Raisin Paskaputaalla. Elidan vanhemmat olivat Pauline, omaasukua Rasmussen, syntynyt 1889 Kellarissa ja Severin Hansen, syntynyt 1887 Paskaputaalla. Perhe muutti myöhemmin Saarajoelle.

Vanhempani puhuivat kveeninkieltä keskenään, kun tuli vieraita, ja kun meidän lapsien ei haluttu ymmärtävän, mistä oli puhe. Kun olimme yksin kotona äidin kanssa, puhuimme vain norjaa, hänelle kveeninkieli ei ollut ”sydämen kieli”, niinkuin isälle. Kveeninkieli oli osa arkipäiväämme, emme me tajunneet käyttävämme joitakin kveeninkielen sanoja ja sanontoja norjankielen joukossa. Ei minulle tullut mieleenkään, että kuulemani kveeninkielen sanat kuuluisivat toiseen kieleen.

Hän aloitti kansakoulun Hansinkentän koulussa vuonna 1956. Kielenä oli norja. Norjalainen yhteiskunta ei siihen aikaan antanut kveenilapsille mahdollisuutta oppia suomea. Koulussa kaikki kveeneihin liittyvä lakaistiin maton alle ja oltiin kuin sitä ei olisi olemassakaan.

Koulussa minulle tuli tunne siitä, että olin menettänyt jotain olennaista omaan kulttuuriini ja taustaani kuuluvaa. Kouluajan ulkopuolella elin lapsuus- ja nuoruusvuoteni pääasiallisesti kveenikulttuurin piirissä – joukossa tietenkin saamelaisia ja norjalaisia vaikutteita. Tämähän oli sitä tyypillistä kolmikansallista Raisin kulttuuria .

Sissel ei koskaan lapsuus- ja nuoruusvuosinaan pohtinut sen kummemmin kveenitaustaansa, elämä nyt oli sitä mitä se oli. Hänen vanhempansa olivat lestaadiolaisia, ja tämä oli tuttu käsite jo varhain. Sitä vastoin sana ”kveeni” ilmestyi myöhään hänen sanavarastoonsa, ja silloin vähemmän tärkeänä.

Kun Pohjois-Tromsin Norja-Suomi-seura perustettiin, hiipi mieleeni ajatus, että sillä ehkä oli jotain tekemistä minun kanssani. Seuran avulla opin ymmärtämään taustaani paremmin, ja tämä on merkinnyt minulle henkilökohtaisesti paljon. Sen tosiasian toteaminen, että olen menettänyt syntymälahjana saadun kaksikielisyyden, on kohottanut minussa yhä kasvavan vihan norjalaistamisprosessia kohtaan. Ajan mittaan, kun olen tutustunut kadotettuun taustaani, on norjalaistamisprosessin kuristusote jostain minulle hyvin tärkeästä hiljalleen hellinnyt näiden viimeisten 20 vuoden aikana. Erityisen iloinen olen siitä, että Raisin ala-asteella voi taas lukea suomea. Niin olisi pitänyt aina olla.

Nettredaktor og vevskredder: Bente Imerslund, web (at) finsk.no eller benteime (at) online.no