Eira Söderholm:
Itämerensuomalaiset kuuluvat Luoteis-Euroopan alkuperäisiin kansoihin, ja heitä on asunut alueella vuosituhansia. Heidän kielensä on sukua saamen kielille, ja kielentutkijat katsovat heidän kielensä perustuvan samaan kantakieleen kuin saamenkin kielten.
Nimitys itämerensuomalaiset perustuu kahteen asiaan: heidän vanhin tunnettu asumisalueensa on nimenomaan Itämeren ympärillä, ja lisäksi he ovat saaneet nimensä suomalaisten mukaan, joka on suurin kansanryhmä.
Eri ryhmiä
Perinteisesti itämerensuomalaiset on jaettu karkeasti kuuteen ryhmään: suomalaisiin Itämeren pohjoispuolella, karjalaisiin ja vepsäläisiin Suomenlahden itäpuolella ja virolaisiin, vatjalaisiin ja liiviläisiin Suomenlahden eteläpuolella. Näistä kaksi viimeistä kansanryhmää ovat nykyään hyvin pieniä; kieliä puhuu vain muutamat hyvin vanhat ihmiset.
Katso kielikartasta, missä eri itämerensuomalaiset ryhmät asuvat!
Kolme suurinta ryhmää voidaan jakaa myös pienempiin ryhmiin. Suomen kielelle läheistä kieltä puhuvat Norjan kveenit eli kainhuulaiset, Ruotsin Tornionlaakson meänkieliset ja Venäjällä asuvat inkeriläiset. Inkeriläiset pitävätkin kieltään suomen kielenä. Karjalaiset puolestaan voi jakaa useampaankin ryhmään: vienankarjalaisiin Karjalan tasavallan pohjoisosassa, livveihin tasavallan eteläosissa, lyydiläisiin Petroskoin ympäristössä Äänisjärven länsirannalla, inkerikkoihin nykyisen Pietarin lähistöillä ja Tverin karjalaisiin Tverin kaupungin ympäristössä Moskovan lähellä. Tverin karjalainen asutus syntyi 1600-luvulla, kun Ruotsi oli valloittanut nykyisen Inkerinmaan ja karjalaiset suurin joukoin muuttivat sieltä pakoon syvemmälle Venäjälle. Virossa asuu alkuperäisväestönä vironkielisten lisäksi setukaisia ja võrulaisia, joiden kielet muistuttavat huomattavasti toisiaan. Etninen jako muodostuukin lähinnä uskonnon perusteella: setukaiset ovat ortodokseja, võrulaiset luterilaisia.
Lue oppilaasta, joka luke vienankarjalaa! Napsauta tästä!
Lue oppilaista, jotka lukevat livviä! Napsauta tästä! Anni Karpova Oleg Sergejev
Lue, mitä livvin kielen opettaja sanoo livvin kielestä! Napsauta tästä!
Lue, mitä karjalan kielen professori sanoo karjalan kielistä! Napsauta tästä!
Karjalan kielet Karjalassa
Lue oppilaasta, joka lukee vepsää! Napsauta tästä!
Barentsin alueen itämerensuomalaisia vähemmistöjä ovat kveenit, meänkieliset, karjalaiset, vepsäläiset ja inkeriläiset. Näistä kveeneillä ja meänkielisillä on hyvin pitkälle yhteiset juuret. Molemmat kansat ovat asuneet asuinsijoillaan jo ennen nykyisten rajojen syntyä. Tärkeitä ajankohtia tässä prosessissa on ollut pohjoinen rajankäynti Tanskan ja Ruotsin välillä 1700-luvun puolivälissä ja Suomen erottaminen Ruotsin valtakunnan yhteydestä Napoleonin sotien seurauksena vuonna 1809. Raja määrättiin silloin kulkemaan Tornionjokea pitkin, ja näin siihen asti yhtenäinen asutus jakautui kahtia.
Jako itäiseen ja läntiseen valtapiiriin
Kun läntiset itämerensuomalaiset jo 1100–1200-luvuilla joutuivat lännen valtapiiriin, niin karjalaiset ja vepsäläiset joutuivat samoihin aikoihin lopullisesti itäiseen valtapiiriin, ensin Novgorodin ja sitten Venäjän vallan alle. Tämä kahtiajako heijastuu niin uskontoon kuin kulttuuriinkin. Läntiset kansat omaksuivat läntisen uskonnon, itäisistä, siis karjalaisista ja vepsäläisistä, taas tuli ortodokseja. Kuvaava yksityiskohta onkin, että suomalaiset ovat kutsuneet karjalaisiakin ryssiksi, kun taas karjalaiset ovat kutsuneet suomalaisia ruotseiksi.
Inkeriläiset
Barentsin alueen itämerensuomalaisista kansoista inkeriläiset on nuorin ryhmä. Inkeriläinen asutus Inkerinmaalle syntyi samoihin aikoihin kuin Tverin karjalainen Tverin alueelle, siis 1600-luvulla. Oikeastaan se syntyi samasta syystäkin: karjalaiset lähtivät pakoon Ruotsin miehitystä, ja tilalle Ruotsin hallinto houkutteli lähialueitten suomalaisia, joita sittemmin alettiin kutsua inkeriläisiksi.
Murreketju Pohjois-Norjan kveenien kielestä Venäjän vepsän kieleen
Barentsin alueen itämerensuomalaisilla on kaikilla oma kieli, vaikka kielelliset erot eivät olekaan kovin suuret. Periaatteessa voi sanoa, että naapureina asuvat kansat aina ymmärtävät toisiaan; kielet muodostavat eräänlaisen kieliketjun - murreketjun. Kveenit ja meänkieliset ymmärtävät kohtalaisen hyvin pohjoissuoma- laisia. Vienankarjalaisten kieli muistuttaa läheisesti rajan toisella puolella olevia suomen murteita, ja toisaalta he ymmärtävät livvejä, joita taas suomalaisen on vaikea ymmärtää. Karjalan murteista lyydi puolestaan on jonkinlainen sekoitus karjalaa ja vepsää. Voidaan siis sanoa, että murreketju kiemurtelee Pohjois-Norjasta Pohjois-Ruotsin kautta Pohjois-Suomeen, sieltä edelleen Vienaan, ja siitä etelään eri karjalan murteitten kautta vepsään.
Uhanalaisia kieliä
Kaikki alueen itämerensuomalaiset vähemmistökielet ja -kulttuurit ovat tällä hetkellä uhanlaisia. Puhujista enemmistö on vanhoja ihmisiä, ja vain hyvin harvat lapset oppivat enää esivanhempiensa kielen. Revitalisaatio on kuitenkin pitkän norjalaistamis-, ruotsalaistamis- ja venäläistämisperiodin jälkeen lähtenyt käyntiin. Vain aika voi näyttää, miten tämä onnistuu. Väestön oma motivaatio on hyvä, mutta monenlaisia toimenpiteitä tarvitaan. Tässä vähemmistöt tarvitsevat myös alueen valtaväestöjen tukea.
Lue karjalaisesta kielipesästä! Napsauta tästä! Uhtuan kielipesäprojekti
|