Suomensukuiset kansat, kielet ja kulttuurit Suomen naapurimaissa
Katso, missä näitä kieliä puhutaan!
Suomi Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä • Kveenin kieli Norjassa
Meänkieli Ruotsissa
Karjala ja vepsä Venäjällä
Lue, missä näitä kieliä puhutaan!
 
Lytt til innledningen suomeksi norsk


Värikäs ja kuuluisa inkeriläinen pappi Arvo Survo puhuu mordvaa, viroa ja mustalaiskieltä. Bente Imerslund haastatteli häntä toukokuussa 2013. Se tapahtui Pietarissa, inkeriläisten Pyhän Marian kirkossa.

Arvo Survo, sinusta kuulin ja toistakymmentä vuotta sitten, kun kysyin inkeriläisiltä kirkkoasioita. Kauanko olet ollut Inkerin kirkon palveluksessa?
Nyt on 31. vuosi menossa.

Suomalaisugrilaisuus
Miten se kiinnostus suomalaisugrilaisuudesta alkoi?
Suomalaisuus ja sitten tarkennettuna inkerinsuomalaisuus oikeastaan on äidinmaidon kanssa tullut minuun. Ja olin valppaantunut pitämään kiinni äidinkielestä oikeastaan pienestä pitäen. Sitten tietoisesti – tai tietoisemmin se kiinnostus nousi tietoiselle tasolle ehkä 6. luokalla ollessani, sanotaan noin 12-vuotiaana ehkä. Ja aloin kerätä artikkeleita ja ostaa kirjoja, mitä koski suomalaisugrilaisuutta ja sillä tavalla se tietämys myöskin laajeni - syveni.

Sinulla on oikein suomalaisugrilainen perhe nyt, eikö?
Niin on, vaimoni on virolainen ja itsellänikin on – isoisä oli virolainen ja meidän suvussamme äidin siskon mies oli mordvalainen – ja sillä tavalla, että on sellaista värikkyyttä perheessä ja suvussa.

Mordvalainen kieli
Ja heti kun perheeseen tuli mordvalainen, sinä rupesit opiskelemaan mordvan kieltä, joko?

[accordion width="600"]
[item title="Lue tekstiä!"]
Kyllä, mordvan kieli kiinnosti siitä syystä, että se oli etäinen läheinen kieli – puolentoista kymmenen kilometrin päässä oleva alue – heimo. He puhuvat yllättäen lähellä suomen kieltä tai itamerensuomalaista olevaa kieltä, ja laskukin oli veike, kavto, kolmo, nile, v'ete, ko'to, sisem, kavkso, veikse, kemen. Ja kun apostolit saivat 153 kalaa, kun Jeesus oli lasnä, niin se on s'ado-ved'gemen'-kolmo kalt, niin kuin suomeksi tai viroksi.

Mordvalaisten kanssa puhut siis mordvaa?
Puhekielen tasolla pärjään mordvalaisten kanssa suhteellisen hyvin. Sitten kun olen vuosikymmeniä harrastanut kieliä ja myöskin kansanperinettä, niin silläkin kielitaidolla, mikä minulla mordvan kieltä ajattelen on, niin pystyn olemaan mukana luomassa termejä mordvankieliseen raamattuun. Voin myöskin huomauttaa, missä siinä on venäläisyyksiä vähän liiaksi. Nämä venäläiset rakenteet ovat Inkerin murteesen pääsemässä, mutta aika syvälle viime vuosikymmeninä ja sitten sitä kautta valpastuin erottamaan ne. Se auttaa myös mordvan kielen jalostamisessa.

Viron kieli
Puhutko viroa niin kuin virolaiset?
No, en aivan, mutta päätin pappis – teologisen instituutin viron kielellä ihan riittävän hyvin arvosanoin eikä mitään ongelma.
Miten omat lapset pärjäävät viron kielellä, kun äiti on virolainen?
Lapset – poikamme ymmärtävät viroa – puhekieltä – aika hyvin. Vanhin poika sitten tuolla Tallinnassa käydessään yrittää papereita viroksi. Ei ole mikään ongelma oppia puolessa vuodessa puhumaan ihan riittävän sujuvasti viroa.

Mustalaisten kieli
Kuulemma osaat myös mustalaisten kieltä – romaanin kieltä, mutta se ei ole mikään suomalaisugrilainen kieli. Miten kiinnostus siihen on alkanut?
No, meidän perheemme asui Hatsinan laitumilla Marinburgassa, suomalaisella nimellään Sahalla tai Sahamylly. Niin siellä asui ja asuu edelleen hyvin paljon mustalaisia. Minä olin silloin noin viisivuotias, kun perhe muutti Karjalasta takaisin Inkerin maalle, ja juuri sinne Hatsinan kupeeseen. Siellä mustalaismusiikki vaikutti minuun niin paljon, että kiinnostuin musiikista ensin ja myöhäisteini-iässäni ja sitten armeijan jälkeen heti aloin opiskella romaania. Parissa vuodessa opin sitä niin hyvin, etta ei ollut mitään ongelmia pärjätä. Tänä päivänä olen mukana käännöstyossä. Viime vuonna ilmestyi lasten evankeliuumi mustalaiskielellä, jonka käänsin mustalaisia varten ja nyt äskettäin tällä matkalla on mukanani audiokirja siitä lasten evankeliumista.

Käännät siis mustalaisten kielelle?
Kyllä , Ruotsin raamattukäännösinstituutti on kustantanut sen ja suomen ja venäjän jälkeen romaanin kieli on seuraavaksi paras kieleni.

[/item] [/accordion]

Inkerin kielen rikkaus
Inkerin kielen verbaalisesta rikkaudesta

Arvo Survo, haastattelussa sinä sanoit, että inkerin murre rikkaudessaan voi kilpailla minkä tahansa suomen murteen kanssa. Inkeristä on kerätty määrällisesti eniten runoja. Mutta sanoit, että tämä verbaalinen rikkaus on nyt kuitenkin häviämässa. No, ensin nyt rikkaudesta ja sitten häviämisestä.

Kalevalainen rikkaus oli huomattavasti häviämässä jo 1800-luvulla. Kun katsotaan niitä runoja, jotka oli tallennettu 1800-luvun puolessa välissä ja varsinkin vähän aikaisemmin, ne ovat pitempiä ja rikkaimpia.  Mutta sitten 1900 luvun alkupuolella ja myöhemmin, ne ovat paljon lyhyempiä ja sekavimpia myöskin. Sen rikkauden säilyttäminen olisi edelyttänyt kyläyhteisön säilymistä ja sen vanhan elämäntavan säilymistä.
* * * * * * * * * * * * * *
Survo puhuu alkuperäisen inkeroiskielen joistakin erikoispiirteistä.

Inkerin kielen verbaalisen rikkauden häviämisestä

Entä se vähän pessimistinen ajatus, että tämä verbaalinen rikkaus on nyt häviämässä? Mitä tapahtuu ja miksi?
No, verbaaliseksi rikkaudeksi käsitän sellaista rikkautta, että kielellä pystytään luomaan hyvin rikasta runoutta, ainutkertaista ja -laatuista runoutta, sanoittamaan lauluja: Kielellä pystytään leikkimään kuin jonglööri niillä esineillään. Silloin kun kieli on tällä tavalla hyppysissään, se
on silloin sitä todellista tasoa. Mutta silloin, kun joudutaan miettimään, mitä sanotaan seuraavaksi ja tarkastamaan, että onko nyt sanottu oikein, ei voi enää puhua verbaalisesta rikkaudesta. Silloin  kittettävästi pyrimme kulkemaan ja raahaamaan perässä – kaalaamaan perässä, käsittääksemme laajemminkin sen rikkauden, mikä on meille luotu.
Voi tajuta ja ymmartää esimerkiksi kalevalaisen runouden rikkautta. Mutta itse pystyä luomaan sitä, se on aivan eri taso. Ja minua kalevalainen runon rikkaus ja ainutlaatuisuus viehätti niin paljon,  että armeijan jälkeen kun suomenkielisen Kalevalan lopulta sain, niin minä nauhoitin sen kokonaan. 1970-luvulla, luin kannesta kanteen koko Kalevalan nauhalle. Siinä nauhurikin meni välillä rikki, ne nappulat eivät kestäneet aina pysäyttämistä ja käynnistämistä, piti vaihtaa nappulat
Samalla sitten se syöpyy entistä paremmin  ja tätä kautta pääsin sille tasolle – näin olen saanut palautetta - jolloin sitten voi jo luoda jotain ja Kalevalan kielellä olen sanoittanut messun, Korpimessu. Se, miten voi ilmaista hengelliset asiat tällä supisuomalaisella tai supi-itämerensuomalaisella tavalla, se on aivan ainutlaatuista.

 

 
 

 

Nettredaktor og vevskredder: Bente Imerslund, web (at) finsk.no eller benteime (at) online.no