Suomensukuiset kansat, kielet ja kulttuurit Suomen naapurimaissa
Katso, missä näitä kieliä puhutaan!
Suomi Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä • Kveenin kieli Norjassa
Meänkieli Ruotsissa
Karjala ja vepsä Venäjällä
Lue, missä näitä kieliä puhutaan!
 
Lytt til innledningen suomeksi norsk
Paula Andersson • Norjan Suomalaismetsissä INorjan Suomalaismetsissä IITuula Eskeland • Birger Nesholen
norsk

Paula Andersson

  • Paula Andersson, kuulemma sinä tutkit Norjan Suomalaismetsien suomen kieltä, mutta mitä tutkimusta siinä on? Viimeinen suomea puhuva kuoli montakymmentä vuotta sitten.
  • No, ei kovin montakymmentä sitten. Ja sitä kieltähän  tavallaan puhutaan edelleenkin tai sitä käytetään, vaikka ei ehkä suomea puhuvia ole täällä enää, mutta on monia suomen kielen – sanotaanko muistajia – sellaisia, jotka muistavat kaikenlaisia suomen kielen sanoja ja fraaseja, tervehdyksiä, erilaiia kasvien ja eläinten nimityksiä, ehkä ruokalajien nimityksiä ja varmasti mitä enemmän sitä asiaa muistelee, niin sitä enemmän niitä muistaa ja tulee esiin niitä erilaisia vanhan kielen ilmauksia.
  • Tutkitko paljon arkistomateriaalia, vanhoja kirjoja, lehtiä?
  • Joo kyllä, arkistoissahan on äänityksiä, aika paljon näiltä viimeisiltä suomen kielen taitajilta ja niitä ei ole kovin paljon tutkittu. Silloin jo 1800-luvun lopulla kun alettiin tehdä kenttätöitä täällä, niin ymmärrettiin, että tämä kielimuoto katoaa aika pian. Silloin kiireesti yritettiin dokumentoida ja kerätä aineistoa, mutta sitä ei ole tutkittu kovin paljon. Siinä on hyvin paljon vielä töitä.
  • Onko nyt tulossa vaïtöskirja vai kirja vai minkälainen työ?
  • Toivottavasti väitöskirja nyt ensin ja katsotaan sitten, tuleeko muuta.
  • Onnea työssä!
  • Kiitos paljon.

Norjan Suomalaismetsissä I Bente Imerslundin oppikirjasta Ymmärrän!

Ruijassa "finn" tarkoittaa saamelaista. "Kveeni" on norjalainen, joka on suomalaista sukua. Norjan Suomalaismetsissä "finne" on norjalainen, joka on suomalaista sukua.

Jo 250 vuotta ennen suomalaisten suurta muuttoliikettä Ruijaan, oli länteen Vermlannin autioille metsäalueille muuttanut paljon savolaisia. Ruotsin valtio auttoi heitä pääsemään alkuun, koska se halusi näille alueille maanviljelyä.

Muuttoliikkeeseen oli monia syitä. 1500-luvun lopussa Savon maanviljelijät elivät huonoissa oloissa; heitä sorrettiin, verot kasvoivat, tauteja oli paljon ja nälkävuosia seurasivat sodat.

Suomalaiset viljelivät maata tavalla, jota ei juuri käytetty Ruotsissa: he polttivat kaskea. Metsä kaadettiin, mutta sitä ei poltettu heti. Vasta kun se oli kuiva, se poltettiin, ja tuhkaan kylvettiin ruista. Samaa kaskimaata ei käytetty kauemmin kuin pari vuotta, joten tämä viljelytapa tuhosi paljon metsää. Vähitellen kaivosteollisuus tarvitsi enemmän ja enemmän metsää, ja syntyi ristiriitoja sen ja suomalaisten välillä.

Lähde: Maud Wedinin kirja Skandinavian Metsasuomalaiset. Finnbygdens Förlag ja Finnsam. Falun 2004.

Toiset suomalaiset jatkoivat rajan yli Norjaan. Norjan ensimmäinen suomalaistalo rakennettiin Rogden-järven rannalle noin 1620-luvulla. Norjassa suomalaiset polttivat pari sataa vuotta kaskea, mutta sielläkin syntyi vähitellen ristiriitoja. Yksityiset ostivat valtiolta metsää ja puun arvo nousi.

Suomalaiset elivät pari sataa vuotta keskenään eivätkä olleet paljon tekemisissä norjalaisten kanssa. Kieli ja kulttuuri säilyivät kauan melko puhtaina. Suomalaiset menivät hyvin harvoin naimisiin norjalaisten kanssa. Mutta vasta 1800-luvulla näillä suomalaisilla oli ensimmäistä kertaa lähdon jälkeen yhteyttä Suomeen. Tänään suomalaiset tutkijat voivat lähteä Suomalaismetsiin tutkimaan 1500-luvun rakennustapaa.

Sanoja
suku
olla suomalaista sukua
muuttoliike
Vermlanti
autio
slekt
å være av finsk slekt
flytting, vandring
Värmland
øde
kaataa
tuhka
kauemmin
viljely
tuhota
her: å felle
aske
lenger
dyrking
å ødelegge, utslette
valtio
päästä alkuun
syy
olot (flertallsord)
sortaa
stat
å komme i gang
grunn, årsak
forhold, kår
å undertrykke
kaivos
syntyä
ristiriita
yksityinen
olla tekemisissä jonkun kanssa
gruve
å oppstå, fødes
konflikt, strid
privat
å ha å gjøre med noen
vero
tauti
kaski
skatt
sykdom
sve, svedjebruk
säilyä
tutkija
å holde seg
forsker
Vastaa kysymyksiin! Lyhyen tauon jälkeen tulee oikea vastaus.

Norjan Suomalaismetsissä II
Bente Imerslundin kirjasta Ymmärrän!
Minun nimeni on Henrik, mutta minua kutsutaan Heikiksi. Olen 44 vuotta vanha ja olen suomalaista sukua, mutta en valitettavasti osaa suomea. Suomalaismetsissä ei enää kukaan puhu suomea, mutta jotkut osaavat pari sanaa ja laulujen osia. lsoäitini oli minun suvussani viimeinen, joka osasi suomea. Minä asun samassa talossa, missä hänkin asui. Isoäitini lapsuudessa täällä oli sekä savupirtti että savusauna, mutta ne hävitettiin. Vanhempieni mielestä ei ollut hienoa eikä käytännöllistä asua sellaisissa vanhanaikaisissa rakennuksissa. Nyt minä olen kuitenkin ylpeä suomalaisesta syntyperästani, mutta silloin oli häpeä olla suomalaista sukua. Norjalaisilla oli paljon ennakkoluuloja "finneja" kohtaan. Isoäitini on kertonut minulle, että kun hän kävi rippikoulua, kirkonkylän nuoret saattoivat sanoa: "Haistakaa! Tuo on Suomalaismetsistä. Hän haisee savulle".

Vaikka kukaan ei enaa puhukaan suomea, suomalaiset talot, tavat ja suomalainen kulttuuri yritetään silti säilyttää. Monissa suomalaistaloissa ei kuitenkaan enää asuta. Talojen maita oli vaikea viljellä, ja ne ovat siksi jääneet autioiksi. Suomalaiset paikannimet unohdetaan, jos paikkakunnalla ei ole ketään, joka käyttää niitä. Viime aikoina tutkijat oval ruvenneet keräämään niitä.

Äidiltäni opin nuorena tekemään tämän seudun erikoisruokaa, "muttia". Kun meillä käy vieraita muualta, tarjoan sitä heille. lsäni oli hyvä tekemään tuohiesineitä.

Minä en valitettavasti ole oppinut tekemaan niitä. Viime keväänä olin Suomessa. Tyttäreni on koulun soittokunnassa, ja se käy keväisin Rautalammilla. Sieltä meidän esivanhempamme tulivat. Oli hauska todeta, etta ihmiset siellä olivat kasvonpiirteiltään kovin meidän näköisiämme.

Vastaa kysymyksiin! Lyhyen tauon jälkeen tulee oikea vastaus.
Lähde: www.tkukoulu.fi
Lähde:
mikaeli.mikkeliamk.fi/mikaeli/
Musikk-korpset ca 1978
Soittokunta, noin vuonna 1978. Postikortti
Sanoja
minua kutsutaan
lapsuus
savupirtti
hävittää
jeg kalles for
barndom
røykstue
å ødelegge
saattaa
haistaa
haista
säilyttää
her: å kunne
å lukte på
å lukte
å bevare, å opprettholde
käytännöllinen
vanhanaikainen
ylpeä
syntyperä
praktisk
gammeldags
stolt
opprinnelse
kerätä
seutu
mutti
soittokunta
å samle
trakt, omrede
"mutti" - en spesiell grøt
musikkorps
häpeä
ennakkoluulo
rippikoulu
skam
fordom
konfirmasjonsforberedelse
esivanhemmat
kasvonpiirteet
forfedre
ansiktstrekk

Tuula Eskeland
Tuula Eskeland kertoo paikannimityöstään Norjan Suomalaismetsistä
Kuuntele tätä haastattelua! Eskeland kertoo, miten hän on vuosikymmeniä tutkinut Suomalaismetsien paikannimiä.
Bente Imerslundin haastattelema suomeksi heinäkuussa 2005.

- Täällä Suomalaismetsissä on paikannimitutkijaTuula Eskeland. Kun minä kysyn ihmisiltä: "Voisitko kertoa vähän enemmän näistä paikannimistä?", niin yleensä viitataan Tuulaan. Tuula, sinä olet tutkinut näitä nimiä vuosia ja olet väitellyt asiasta, voisitko lyhyesti kertoa vähän näistä Suomalaismetsien paikannimistä, tietysti suomalaisista paikannimistä?

Sä sanoit tässä lyhyesti, no, mä yritän kertoa lyhyesti, näistä on vaikea kertoa lyhyesti, mutta jos mä voin kertoa sen, että mä aloitin täällä – mä kirjoitin Helsingin yliopiston gradun tästä aiheesta – tästä ja keräsin paikannimiä täältä vuodesta 1969 lähtien. Ja sitten mä kirjoitin sen valmiiksi sinne ja sitten mulla oli tässä taukoa ja sitten mä sain mahdollisuuden myös alkaa kerätä näitä nimiä uudestaan. Finnskog-tutkimus jollain lailla heräs(i) uudestaan henkiin ja sitten mä keräsin lisää nimiä, kiertelin täällä ja haastattelin ihmisiä. Ja yleensä ihmiset, joita mä haastattelin, oli miehiä. Miehet täällä alueella tunsivat näitä nimiä, koska naiset olivat kotona silloin ennen vanhaan ja miehet olivat metsissä. Sitten on joitakin nimien tuntijoita mulla naisia. Ne on ollut naisia, joilla ei ole ollut lapsia, jotka on ollut ehkä enemmän metsässä miehensa kanssa, marjastamassa, enemmän päässyt, ja he tunsivat näitä nimiä. Sitten mä kirjoitan näistä nimistä – kaikista nimistä väitöskirjan ja väittelin Oslossa vuonna 1995 – Oslon yliopistossa.

Mutta minkälaisia nimiä, sä kysyit minkälaisia nimiä. Joo, ensinnäkin se, että jos ajatellaan tätä historiaa, kun suomalaiset muutti tänne, niin suomalaisethan muutti Itä-Suomesta, ja Itä-Suomessa on tätä kaskenpolttoa – kaskenpoltto on elinkeino. Oli, oli siis silloin kun ne muutti tänne 1500-1600 -luvulla ja sitten oli itäsuomalaisia, jotka oli näitä kaskenpolttajia ja näillä itäsuomalaisilla oli se kulttuuritausta, että kuuluttiin kaskiympäristöön ja sukunimet oli tässä ympäristössä tärkeitä. Länsi-Suomessa oli taas talon nimi, joka oli tärkeä.

Ja sitten mä niin kuin otin teemaksi tässä mun väitöskirjassa sen, nämä kaksi teemaa eli kaskenpolttoon liittyvät termit ja sitten toinen on nää sukunimet. Ja sukunimet on nimittäin säilynyt noissa paikannimissä todella hyvin, koska ne oli tärkeitä, ne oli siis tärkeitä, kuuluttiin tämmöiseen ympäristöön. Ja sitten jos ajatellaan tätä skandinaavista ympäristöä, niin siinähän oli yleensä isän nimi, mikä oli tärkeä. Mutta Itä-Suomessa oli sukunimi.

 

Vastaa kysymyksiin!
  1. Miksi viitataan Tuula Eskelandiin, kun on puhetta paikannimistä?
  2. Minä vuonna Eskeland rupesi keräämään paikannimiä?
  3. Missä yliopistossa hän teki gradutyönsä?
  4. Miksi hän haastatteli enemmän miehiä kuin naisia?
  5. Millaisilla naisilla oli tietoa näistä nimistä?
  6. Milloin Eskeland väitteli paikannimistä? Missä yliopistossa?
  7. Mikä elinkeino oli tärkeä Itä-Suomessa?
  8. Milloin itäsuomalaisia muutti länteen päin?
  9. Mitä teemoja Tuula Eskeland valitsi väitöskirjassaan?
  10. Missä päin Suomea oli sukunimet?
  11. Missä päin Suomea oli talon nimi?
  12. Mikä nimiperinne oli Ruotsissa ja Norjassa?
Kysymykset on tehnyt Hokkuni ~ Håkon Mikalsen, Raisin keskiasteen suomen kielen oppilas 2007/2008
Kuuntele! Eskeland kertoo miten suomalaiset paikannimet ovat sopeutuneet norjan kieleen. (Aika vaikea osa!)
Navneplate finske navn
Navneplate finske navn
Ja tässä rajalla – Ruotsin ja Norjan rajalla – on tämmöinen patsas, jossa on muistaakseni 423 – mä en tiedä nyt oliko luku ihan oikein, mutta suunnilleeen – 423 sukunimeä eli niitä sukunimiä Suomesta, ne on kerätty. Hyvin monet on näitä -nen-nimiä, joka on tämä tyypillinen savolais-aatelinen nimi eli -nen: Kekkonen ja siihen aikaan esiintyi muodossa Kekkoinen useamman kerran.

- I on siis hävinnyt?

Se i on hävinnyt näistä nimistä samalla tavalla kuin i on hävinnyt joskus monista muistakin. Hevoinen oli ennen, nyt on hevonen, mutta sitten se on säilynyt adjektiiveissa – punainen – että nyt tämmöinen pieni apropos. Mutta tuota, sitten mä niin kuin tutkin näitä. Mun väitöskirjan nimi on norjaksi ”Fra Diggasborrå til Diggasbekken”. Tällä nimellä mä haluan osoittaa sitä, että miten nää nimet on muuttunut. Eli siis on ollut tämmöinen suku – Tikkainen – ja sitten kun se pannaaan yhteen tämmöisen jonkun maastoa ilmaisevan suomalaisen sanan kanssa, niin ko puro, niin siitä tulee yleensä Tikkas tai Tikkais, mahdollinen Tikkainen, Tikkaisen ja tulee Tikkais. No, se i hävisi sitten vähitellen ja sitten myös ne nimet muuttu sillä tavalla että t-stä tuli d, niin kun täällä muutenkin, siis tässä kielessä t tai yleensä ne kovat konsonantit k-p-t muuttuu g-b-d -ksi, ja sitten tuli Dikkais ja Dikkaisbekken, Dikkaispuro oli ensin, p-stä tuli b ja Diggaisborrå ja sitten taas yksi muoto Diggaisborråbekken. Ja sitten kun sanotaan, kun ei enää osattu tätä kieltä, niin sitten tuota, täytyi lisätä se norjalainen sana bekken, sitten tuli Diggaisborråbekken. No, sitten tää oli taas aika pitkä nimi, ja sitten monta kertaa nykyisin käytetään tätä Diggaisbekken tai Diggasbekken, miten sen nyt kukin sanoo.

Näitä nimiä mulla on hyvin paljon, ja sitten mulla on kaskenpolttoon liittyviä nimiä, mutta kaskenpoltto se – nyt mä en käy läpi koko kaskenpolttoa – mutta jos ajatellaan tätä ensimmäistä kaskenpolttovaihetta. Huhta tai huuhta, niin semmoinen nimi mulla on vaan yks, mulla on yks niin sanottu Hoftalamp eli siis huhta on usein vaikea kirjoittaa norjaksi, sitten tulee usein f tai jotain semmoista.

Sitten semmoisia, mitä minulla on paljon, pieniä lampien nimiä, niitä on todella paljon. Ja sitten se, mikä aina suomalaisia naurattaa, niin tuota, mulla on hyvin paljon Baskolamp ja Baskobekken, ja se tietenkin nykysuomalaiselle on vähän outoa, jollain tavalla, koska tuota, se merkitys oli ihan toinen ennen vanhaan, ja niinhän se on usein tällä vanhalla sanalla merkitys, että siis se on huonoa, osoittaa, että siis Baskolampas ko bekken, se on semmoinen, mistä ei saatu kalaa, ja jokin tämmöinen merkitys.

- Ei sillä, että se haisee paskalle?

Ei siis, kyllä tietenkin on voinut olla, on voinut olla. Yleensä siis niillä on ollut käytännön merkitys, ei saatu kalaa ja ei saatu sitä ja tätä, siis yleensä kalaa.

Tai sitten se on ollut huono, siis huonoa vettä, jotain tämmöistä. Ja tää kiinnostaa hirveästi suomalaisia, mutta se, mikä voi sanoa, että, siis kun ajatellaan tätä aluetta, että siis kieli täältä kuoli aika pian, tai ei suinkaan pian, päinvastoin, se säilyi pitkään. Silloin kun mä tulin 1969 tänne, niin sanottiin, että Norjan puolella oli viimeinen puhuja kuollut, vuonna 1968.

- Siis Niitaho-Jussi?

Ei, Niitaho Jussi oli Ruottin puollella. Ja Niitaho Jussi eli vielä. Mä en nyt muista koska se kuoli, mutta Niitaho Jussi kyllä puhui. Mä oon Ruottin puolella tavannut jotkut, jotka on osannut jotain kieltä, Norjan puolella ei. Norjan puolella oli semmoisia vanhoja miehiä, ne on miehiä siis, mulla on tosiaan hyvin harva nainen, mä en nyt muista, kuinka monta mulla on, mutta todella harva. Jotkut muisti näitä kukkien nimiä, puiden nimiä, jänis, hirvi, tämmöisiä ne muisti, jotka oli tärkeitä tietenkin.

- Paikannimiä vai pelkästään sanat?

Pelkästään sanoja. Paikannimiä ne muisti paljon, todella paljon, siis mulla on todella hyviä silloinkin vielä 1969-1970, kun mä kiersin täällä, niin todella loistavia, siis paikannimien tuntijoita. Ja niiltä mä oon saanu niin hienoja, hienoja haastatteluja. Silloin mä kuljin semmoisella – vanhan Tandbergin kanssa, joka painoi aivan hirveästi, ja nauhathan oli hirvittävän isoja, että se oli kyllä todella hurjaa työtä.

Vastaa kysymyksiin!
  1. Mihin monet savolais-aateliset sukunimet päättyvät?
  2. Miten sukunimi Kekkonen oli kirjoitettu ennen?
  3. Kerro, miten paikannimi Tikkaispuro on muuttunut.
  4. Miksi kirjaimeksi k muutti?
  5. Mitä kaskenpolttoon liittyviä nimiä tiedät?
  6. Miksi joitakin puroja kutsuttiin Baskolampiksi tai Baskobekkeniksi?
  7. Mitä paska on norjaksi?
  8. Milloin kuoli Norjan Suomalaismetsien viimeinen suomea puhuja?
  9. Missä asui Niitaho-Jussi?
  10. Mitä suomalaisiä nimiä ja sanoja ihmiset usein muistivat kun Tuula Eskeland tuli Norjan Suomalaismetsiin vuonna 1969?
  11. Mitä vehkeitä hän käytti, kun hän oli siellä haastattelemassa ihmisiä?

Kysymykset on tehnyt Karl Øyvind Mikalsen, Raisin keskiasteen koulun suomen kielen oppilas 2007/2008.

 

Kuuntele! Eskeland kertoo miten terveys kärsi, kun joka talossa oli pakko juoda paljon kahvia. Tätä osaa ei ole kirjoitettu.

 

- Olivatko ihmiset iloisia siitä, että tuli joku ulkopuolinen kysymään näitä asioita, joilla ei välttämättä ollut hyvää asemaa ennen?

Jaa, siis yleensä mä kohtasin todella todella paljon ystävällisyyttä, iloisuutta. Ja sitten ihmeteltiin hirveästi silloin vielä 1969, mä olin hirvittävän nuori, että, ne oli niin iloisia, että joku suomalainen tulee tänne ja puhuu. Ja sitä niin kuin hiukan sitten, jotkut niin kun valitti, että ne puhuu sitä vanhaa suomea, että ne ei puhu mun suomea, että ne puhuu vanhaa suomea. Sitten mulla oli kauheat selittelyt siitä, että se mua just kiinnostaa, se vanha suomi.

Monta kertaa sitten kysyttiin multa, mitä se tarkoittaa, ja hirveästi ihmiset silloin 1960-70 - luvulla lähetti kirjeitä minulle sen jälkeen kun mä olin siellä. Paikallislehdet kirjoitti paljon siitä, että mä sain tällä tavalla hirvittävän hyvää PR-a, että ihmiset oli hirvittävän ystävällisiä, aina kaikilla oli aikaa. Ja ne olivat monta kertaa vanhoja ihmisiä, ja ne oli iloisia siitä, että joku kuunteli heitä ja mähän olin todella iloinen taas, että mä sain näitä nimiä. Ja monet otti myöhemmin yhteyttä ja mitään niin hauskaa työtä ei oo kyllä ku haastatella vanhoja ihmisiä. Niillä on niin paljon annettavaa. Mä olin liian nuori silloin alkuun ymmärtämään kaikkea tätä, se oli hirvittävän mahtava kokemus. Mutta myöhemmin sitten 1986 mä aloin uudestaan kerätä, niin tuota, mä oon kohdannut paljon ystävällisyyttä ja mielenkiintoa asiaa kohtaan.

Ja sitten se että, kun ajatallaan 1969 vielä, niin silloin oli jotkut niin kuin hiukan skeptisiä, että mitä mä nyt haluan tästä? Oonksko mä verotoimistosta? Eihän tästä voi mitään hyvää tulla! Sitten kun mä olin selittänyt ja lehdet oli kirjoittanut, sitten päästiin niin ku yhteisymmärrykseen, mutta mahtavia ja upeita ihmisiä, ja sitten kaikki arvosti sitä, että mä oon suomalainen. Jos mä olisin ollut norjalainen, ei ehkä niin paljon. Siinä oli se metsäsuomalainen, me ollaan metsäsuomalaisia, me ei olla norjalaisia. Ja sitten mä olin suomalainen, se merkitsi heille paljon. Olihan heitä moni haastatellut aikaisemmin, mutta kuitenkin sitten, ku heistä oli kauhean jännittävää, että mä nuorena … olin kiinnostunut tästä 1960-luvun lopussa.

Kuuntele! Eskeland kertoo suhteestaan ihmisiin, joita hän haastatteli.
Kuuntele! Eskeland kertoo nuorten mielipiteistä metsäsuomalaisuudesta ja metsäsuomalaisesta identiteetistä.
Kuuntele! Yhteenveto norjaksi

Birger Nesholen
Metsäsuomalainen kulttuuri Bente Imerslund haastatteli häntä Suomalaismetsien Kulttuuripaïvillä heinäkuussa 2005
- Birger Nesholen, kun minä viimeksi olin täällä Suomalaismetsien kulttuuripäivillä vuonna 1979, se olit sinä joka tiesit eniten historiasta ja kulttuurista täällä. Voitko vähän sanoa siitä, mitä täällä on tapahtunut viimeisten 30 vuoden aikana?

Kyllä, olen tehnyt työtä metsäsuomalaisen kulttuurin parissa yli 30 vuotta. Olen ollut mukana sekä Gruetunetin museon että Finnetunetin museon toiminnassa. Viime vuosikymmenten aikana on ollut paljon kehtiystä, yhteiskunta ja metsäsuomalaiset itsekin ovat kiinnostuneet enemmän tästä itänorjalaisesta maahanmuuttajakulttuurista. Suurinta on positiivinen kehitys ehkä ollut nimenomaan maahanmuuttajien jälkeläisten joukossa. Ulkopuolisetkin kiinnostuvat asiasta enemmän, kun huomaavat, että kansanryhmä on motivoitunut ja innostunut kehittämään tietoa historiastaan ja nykypäivästään.

- Olen kuullut, että metsäsuomalaisia syrjittiin ehkä 50 vuotta sitten. He haisivat savulta ja ehkä ei ollut niin hyvä olla kotoisin sieltä. Miten on tilanne vuonna 2005?

Ehkä nykyään useampikin haisee savulta kuin 50 vuotta sitten. Voi kai sanoa, etä tämän vähemmistökulttuurin tietoisuus itsestään on ollut samalla tavalla aallonpohjasssa kuin muittenkin Norjan vähemmistökulttuurien. Nousu aallonpohjasta alkoi kai 1950-luvulla ja oli alussa hidasta. Muistan miten aloin työskennellä historian ja museotoiminnan parissa 1970-luvulla. Silloin vielä oli sukututkimusta harjoittavia henkiloïtä, jotka poistivat suomalaiset sukupuustaan. Jyrkkä nousu aallonpohjasta alkoi kuitenkin vasta 1980-luvun alussa. Nyt metsäsuomalaiset ovat ylpeitä sukujuuristaan, ja tämä ylpeys on todella suurta ja järkkymätöntä. Tästä seuraa, että metsäsuomalaisetn jälkeläiset esiintyvät hyvin itsevarmasti ja ovat erittäin halukkaita levittämään tietoa sekä historiastaan että nykypäivästään.

Suomalaismetsä-päivät

Nyt on ilmeisesti kulttuuripäivät 36. kerran. Miten ne alkoivat?
No, metsäsulmalaiset heräsivät ja nousivat aallonpohjasta. Ensimmäiset Suomalaismetsä-päivät järjestettiin vuonna1970 ja samanaikaisesti paljastettiin muistokivi maahan muuttaneiden suomalaisten sukujen kunniaksi. Kiveen on kaiverrettu 431 suomalaista sukunimeä. Suomalaismetsäpäivien kantavana ideana oli, että lähiympäristö ja koko muu maailama saavat tietää, että tämä on ollut tällainen vähemmistö ja

kulttuurialue, joka ansaitsee huomiota. Vastuu otettiin ikäänkuin omiin käsiin ja tehtiin jotain asian hyväksi.

- Onko päivät järjestetty siitä lähtien joka vuosi?

Kyllä, toinen viikonloppu heinäkuussa joka vuosi. Silloin on näyttelyitä, käsitöitä ja alueen historiaa ja perinteitä esitellään muutenkin laajasti. Tämä on yksi tämän maahanmuuttaja-ryhmän suurista tapahtumista.

Suhde kveeneihin ja viranomaisiin

- Pohjois-Norjan kveenien ja suomalaisaktivistien joukossa on hyvin paljon erilaisia mielipiteitä siitä, miten viranomaisiin tulisi vaikuttaa. Oletteko te täällä Suomalaismetsissä yksimielisempiä?

Meillä on ehkä vähän yksinkertaisempi tilanne. Täällä enemmistön joukossa on vain yksi vähemmistö eli eturyhmä, kun taas pohjoisessa etninen koostumus on ehkä monipuolisempi. Täällä etelässä metsäsuomalaisten keskuudessa vallitsee suuri yksimielisyys siitä, että heidät on huomioitava paremmin ja että viranomaisten on tuettava kulttuurityötä. Täällä ei ole periaatteellisia erimielisyyksiä.

- Joten te siis olette yksimielisempiä ja puhallatte yhteen hiileen enemmän kuin me Pohjois-Norjassa teemme?

Se on mahdollista. Täällä on vain yksi ryhmä, joka keskustelee viranomaisten kanssa. Meillä on järjestöverkosto - ”Metsäsuomalaisten edut Norjassa” - johon kuuluu järjestö ja asiasta kiinnostuneita henkilöitä. Verkosto perustettiin vuonna1990. Ja Pohjois-Norjassa tilanne on ehkä epäselvempi myös sen vuoksi, että siellä samalla alueella on myös saamelaisia. Siellä on sekä norjalaisia, saamelaisia että kveenejä. Siitä ehkä seuraa, että tilanne on monimutkaisempi. Päämäärät ja organisaatiot ovat erilaisia.

- Pohjois-Norjassa ei kuule paljon metsäsuomalaisista. Oletteko sitä mieltä, että hukutte vähän kveeneihin?

Kyllä, toisinaan tuntuu siltä. Ja ehkä se ei ole vain tunne, koska viranomaisilla on epäselvä käsitys siitä, mikä on kveeni ja mikä on metsäsuomalainen. Monet Norjan hallinnossa luulevat tosiaan, että metsäsuomalaiset ja kveenit ovat sama asia, että niissä on vain vähän eroa. Sen vuoksi kveeneille ja metsäsuomalaisille jaetaan rahaa yhteisestä potista. Meidän täytyy siis tehdä työtä, ja saada hallinto ymmärtämään, että kveenit ja metsäsuomalaiset ovat kaksi eri kansanryhmää, vaikkakin samansukuiset. Niitä ei voi laittaa ”samaan astiaan” kun on kysymys taloudellisesta tuesta. Metsäsuomalaiset kärsivät usein juuri tästä.

 

Vastaa kysymyksiin:
  1. Kuinka monta vuotta Birger Nesholen on tehnyt työtä metsäsuomalaisen kulttuurin kanssa?
  2. Missä suurin positiivinen kehitys on ollut?
  3. Onko metsäsuomalaisuus hyväksytty tänään?
  4. Milloin oli ensimmäiset Suomalaismetsä-päivät?
  5. Mikä on muistokiveen kaiverettu?
  6. Mitä tapahtuu Suomalaismetsäpäiville?
  7. Millainen suhde on Pohjois-Norjan kveenien ja suomalaisaktivistien välillä tänään?
  8. Mitä kieliä käytetään Pohjois-Norjassa?
  9. Jos kveenit ja metsäsuomalaiset saavat rahaa yhdeessä, mitä sitten tapahtuu?


Kysymykset on tehnyt Håkon Mikalsen.

 
Nettredaktor og vevskredder: Bente Imerslund, web (at) finsk.no eller benteime (at) online.no