Karjalaisten asema omassa tasavallassaan - Natalia Vorobei
Haastattelu helmikuussa 2015.

Karjalaiset eivät ole vähemmistökansa

Karjalaisia Karjalassa on vähän yli 40 000 henkeä, ja karjalaisia on vielä Karjalan ulkopuolella. Mutta kyllä, karjalaiset ovat pieni kansa. He eivät ole näkyvissä ja karjalainen kulttuuri ei ole näkyvissä. Monet Karjalan tasavallan eläjät eivät tiedä karjalaisista mitään. Siinä mielessä se on pieni kansa, mutta sellaista vähemmistökansan statusta karjalaisilla ei vielä ole.

Haluaisivatko he sellaisen statuksen?
No toisaalta se kyllä antaa enemmän mahdollisuuksia ja enemmän rahoitusta Venäjän federaatiolta. Minä itse en halua, että olisi sellainen status. Se tarkoittaisi, että karjalaiset ovat kuoleman kynnyksellä.

Onko tärkeä periaate, ettei kutsuta vähemmistökansaksi, kun koko Karjala on ollut karjalaisten paikka? Ehkä tuntuu väärältä virallisesti olla vähemmistö omassa maassa?
Jospa olisi jokin toinen status, joka voisi antaa karjalaisille enemmän apua ja tukea valtiolta, virallinen kansa täällä, se olisi hyvä. Nyt ei kielellä eikä kansalla ole mitään statusta.

Natalia Vorobei on televisiotoimittajana Karjalan radiossa. Katso ja kuuntele, kun hän kertoo työstään.

Karjalaiset - ikivanha Pohjolan heimo

Eira Söderholm:

Nykytutkimuksen mukaan itämerensuomalaisten kansojen juuret ovat heidän nykyisilla asuma-alueillaan. Heidän suomalais-ugrilaiset esi-isänsä olisivat siirtyneet Itämeren alueelle heti jääkauden jälkeen. Karjalaiset ovat yksi itämerensuomalaisista perusheimoista. Asutuksen ydin on alunperin ollut Laatokan rannoilla, mutta karjalaisia on todistettavasti asunut jo varhain paljon laajemmalla alueella, nykyisen Suomen alueelta Vienanmeren rannikolle asti. Varhaisimmat kirjalliset tiedot heistä ovat vuoden 1000 paikkeilta, jolloin he ilmestyvät naapurikansojen, norjalaisten ja venäläisten aikakirjoihin.

Idän ja lännen välissä

Karjalaisten kohtalona on ollut asua idän ja lännen valtapiirien rajamaastossa, joka ulottuu Balkanille. Tämän takia heidän asuma-alueensa on ollut jatkuvien sotien taistelupaikkana.

Ruotsalaisten ekspansio kulminoitui 1600-luvulla. Silloin koko karjalaisten eteläinen asuma-alue joutui Ruotsin vallan alle ja suuri määrä karjalaisia pakeni idemmäs, sisä-Venäjälle Tverin alueelle. Viimeksi karjalaisten lojaalisuus on joutunut koetukselle, kun Suomi Jatkosodan aikana miehitti lähes koko nykyisen Karjalan tasavallan alueen.

Lue enemmän tverinkarjalaisista! Napsauta tästä!
Tverin karjala
Barentsinalueen itämerensuomalaiset/eri ryhmiä

Uhanalainen vähemmistö

Karjalaiset olivat vielä 1800-luvun alussa enemmistönä nykyisen Karjalan tasavallan alueella. Vuosisadan lopulla heidän määränsä oli pudonnut, niin että vain vähän alle puolet Karjalan väestöstä oli karjalaisia. Nykyään karjalaisten osuus tasavallan väestöstä on noin 10 prosent­tia. Etnisten karjalaisten lukumäärä on vähentynyt paitsi suhteellisesti myös absoluuttisesti: vuonna 1835 heitä oli väestölaskujen mukaan koko Venäjällä noin 172 000, 1989 enää noin 125 000.

Lue enemmän karjalan kielistä! Napsauta tästä! Karjalan kielet Karjalassa

Pahinta on kuitenkin se, että lapset eivät enää opi karjalaa. Kun Karjalan tasavallan yli 70-vuotiaista karjalaisista lähes kaikki puhuvat karjalan kieltä, 6–9-vuotiaista lapsista vain kymmenisen prosenttia osaa esi-isiensä kieltä. Karjalaiset ovat siis keskellä kielenvaihtoprosessia. Jos ei konkreettisiin toimiin kielen puolesta ryhdytä, muutaman vuosikymmenen kuluttua karjalan kieltä ei enää puhuta.

Lue karjalaisesta kielipesästä! Napsauta tästä! Uhtuan kielipesäprojekti.

Kielenvaihtoprosessiin on useita syitä. Tärkeimpiä ovat ehkä asutusrakenteen muutokset ja yhteis-kunnan modernisaatio. Kylärakenne on 1900-luvulla muuttunut radikaalisti, pikkukylät on "epätehokkaina" autioitettu. Suurkyliin on muuttanut paljon ihmisiä, jotka eivät osaa karjalaa. Teollistuminen on vetänyt asukkaita suuriin kaupunkeihin, kuten Karjalan tasavallan pääkaupunkiin Petroskoihin, jossa on aina asunut paljon venäläisiä.

Vielä merkittävämpää saattaa kuitenkin olla yhteiskunnan modernisaatioprosessi: kirjakieletön vähemmistökieli ei voi selvitä niistä uusista tehtävistä, mitä nykyaikainen yhteiskunta kielelle asettaa. Seurauksena on kielen yhä huonompi status: se koetaan turhaksi ja käyttökelvottomaksi, kieleksi, jota ei kannata siirtää uusille sukupolville.

Karjala ja kirjakieli

Karjalassa kirjakielenä on perinteisesti käytetty vanhaa kulttuurikieltä venäjää. Vallankumouksen jälkeen 1920-luvulla perustetun Karjalan työkansan kommuunin toiseksi viralliseksi kieleksi valittiin suomi. Karjalan kieltä pidettiin liian "primitiivisenä", ja murteita oli paljon. Siksi sille ei kannattanut ruveta rakentamaan omaa kirjakieltä. Yllättävää ei kai ollut, että tätä mieltä olivat tärkeässä asemassa

olleet suomenkieliset ja suomenmieliset kommunistit, jotka olivat emigroituneet Suomesta. Tämän jälkeen suomen kielellä on ollut Karjalassa kirjava historia. Koulukielenä se on kuitenkin säilynyt aina näihin aikoihin asti.

Suomen kielellä on Karjalassa syntynyt paljon arvokasta kirjallisuutta ja lehdistöä. Se on kuitenkin aika kaukana karjalaisten omasta kielestä, varsinkin livvin kielestä, jota puhutaan eteläisessä Karjalassa. Livviä puhutaan enemmän kuin varsinaiskarjalaa. Suomen kieli ei myöskään tue karjalaisten omaa identiteettiä: karjalaiset ovat aina kokeneet itsensä omaksi kansakseen, joka selvästi kuuluu eri kulttuuripiiriin kuin suomalaiset. Tämä saattaa olla syynä siihen, ettei suomen kirjakielen tuki ole pystynyt motivoimaan karjalaisia pitämään kiinni omasta kielestään.

Lue enemmän Karjalan lehdistöstä! Napsauta tästä!

Itämerensuomalaisia lehtiä
Venäläisnationalismi uhkaa Karjalan lehtiä
Sanomalehti Karjalan Sanomat

Perestroikka ja revitalisaatio

Perestroikan jälkeen monet asiat ovat muuttuneet, niin myös suhtautuminen paikallisiin kieliin. 1980-luvun loppupuolelta lähtien on Karjalassa julkaistu kirjallisuutta myös karjalan kielellä. Karjalan kieli on päässyt oppiaineeksi kouluihin, ja Petroskoin yliopistoon on perustettu oma oppituoli karjalan kieltä varten.

Lue oppilaasta, joka luke vienankarjalaa! Napsauta tästä! Daša Kuznetsova

Lue oppilaista, jotka lukevat livviä! Napsauta tästä! Anni Karpova Oleg Sergejev

Lue, mitä livvin kielen opettaja sanoo livvin kielestä! Napsauta tästä! Svetlana Kondratjeva

Lue, mitä karjalan kielen professori sanoo karjalan kielistä! Napsauta tästä!
Karjalan kielet Karjalassa

Lue oppilaasta, joka lukee vepsää! Napsauta tästä! Nadja Mosina

Kysymys kuuluu kuitenkin: mikä karjalan kieli? Ensinnäkin karjalan eri murteet poikkeavat suuresti toisistaan. Toiseksi on karjalaisten joukossa niitäkin, joiden mielestä karjala ei mitään omaa kirjakieltä kaipaa, suomen kirjakieli riittää. Tällä hetkellä tilanne näyttää kuitenkin siltä, että karjalaan on vakiintumassa kaksi uutta kirjakieltä, livvi ja viena.

Heikko status ja huonot ressursit

Karjalan kielen ongelmat eivät kuitenkaan lopu kirjakielen valintaan ja kehittämiseen. Karjalaisten organisaatiot ovat jo vuosia taistelleet sen puolesta, että karjalan kieli hyväksyttäisiin myös Karjalan tasavallan viralliseksi kieleksi – venäjän kielen ohella luonnollisesti. Toistaiseksi tasavallan parlamentti on päättäväisesti hylännyt tämän ehdotuksen.

Venäjän taloudellinen tilanne on myös niin huono, että kirjoja on hyvin vaikea saada julkaistuksi, lehdillä ei ole varaa maksaa palkkoja eikä ostaa paperia – eikä potentiaalisilla lukijoilla ole varaa tilata niitä. Koulun ja yliopiston on myös vaikea saada päteviä karjalan kielen opettajia: koulutettuja on liian vähän, eikä palkka riitä elämiseen.

Elämän ja kuoleman kysymys

Karjalaisuuden kohtalo liittyy elimellisesti karjalan kielen kohtaloon. Kuten edellä on todettu, koko karjalan kielen hengissäsäilyminen on tällä hetkellä vaakalaudalla. Ilman virallista asemaa ja taloudellista tukea on tulevaisuuden ennuste erittäin huono. Pieni apu voisi löytyä siitä, että karjalaiset saisivat alkuperäiskansan statuksen. Karjalaiset ovat ikivanha vähemmistö alueellaan, ja näin ollen he täyttävät alkuperäiskansalle asetettavat kriteerit.

Vastaa tekstin avulla kysymyksiin!

1. Miten vanhoja kirjallisia tietoja on karjalaisista?
2. Miksi karjalaisten alueella on ollut paljon sotia?
3. Miksi Tverin alueelle muutti karjalaisia?
4. Mikä on kielenvaihtoprosessi?
5. Miten karjalaisten kylärakenteen muuttuminen on vaikuttanut kielenvaihtoprosessiin?
6. Miksi monet karjalaiset eivät puhu karjalaa lapsilleen?
7. Mikä status oli suomen kielellä 1920-luvulla Karjalan työkansan kommuunissa?
8. Mitä tiedät karjalaisten identiteetistä?
9. Milloin alkoi tulla kirjallisuutta karjalan kielellä?
10. Miksi karjalaisilla lehdillä on suuria vaikeuksia?
11. Miksi karjalaisten pitäisi saada alkuperäiskansan statuksen?

Tehtäviä:

1. Pohdi sitä, onki kveeni kieli vai murre.
2. Yritä ottaa selvää, puhutaanko sinun kotiseudullasi kveeniä. Jos puhutaan, mikä on kveeniä
   puhuvien ikä? Jos tunnet kveenejä, jotka eivät puhu kveeniä, kysy heiltä, miksi he eivät osaa
   esivanhempiensä kieltä.
3. Mitä tedät keskutelusta, onko kveeni kieli vai murre?
4. Etsi tietoa tornionlaaksolaisten meänkielen statuksesta.

Koko historiansa ajan Karjala on ollut kahden valtion ja kirkkokunnan taistelukenttänä. Rajalla eläminen on merkinnyt itäisten ja läntisten vaikutteiden vastaanottamista ja muokkaamista

Toisen maailmansodan aikana, vuonna 1939, Neuvostoliitto vaati Suomelta alueluovutuksia, joista Suomi kieltäytyi.Talvisota alkoi, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939. Talvisodan pahimmat taistelut käytiin Karjalan Kannaksella ja Laatokan-järven pohjoispuolella. Sota ajoi rajaseudun asukkaat Suomeen evakkoon. Talvisota päättyi 13.03.1940 Moskovan rauhaan.

Rauhassa Neuvostoliitto sai Karjalan Kannaksen, Laatokan Karjalan ja Suomenlahden ulkosaaret. Suomi joutui vuokraamaan Neuvostoliitolle Hanko-alueen. Luovutettujen alueiden asukkaat siirtyivät uuden rajan länsipuolelle. Evakkojen asuttamiseksi Suomen eduskunta sääti pika-asutus- ja korvauslait.

Jatkosota keskeytti lakien toteuttamisen. Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22.06.1941. Suomen oli vaikea pysyä puolueettomana, koska Suomen Lapissa oli saksalaisia joukkoja ja Hangon vuokra-alueella neuvostojoukkoja.

Suomen pääministeri totesi 25.06.1941 maan olevan sodassa Neuvostoliiton pommitettua Suomea. Neuvostoarmeijaa sitoi sota Saksaa vastaan myös toisella rintamalla. Suomi valloitti talvisodassa menetetyn Karjalan takaisin syksyllä 1941 ja eteni Saksan tukemana vanhan rajan yli Itä-Karjalaan. Kesään 1944 mennessä noin 70 % evakoista palasi sodan hävittämille tiloilleen. Alkoi valtaisa jälleenrakennustyö. Neuvostoliitto liittoutui Englannin, Ranskan ja USA:n kanssa.

Kesäkuussa 1944 NL käynnisti Kannaksella suurhyökkäyksen valloittaakseen talvisodan rauhanteossa 13.03.1940 jo kertaalleen saamansa Karjalan ja tunkeutuakseen syvemmällekin Suomeen.

Heinäkuussa suomalaiset pysäyttivät Viipurin lähistöllä, Talin-Ihantalan tienhaarassa puna-armeijan. Välirauhassa 1944 ja Pariisin rauhassa 1947 raja Karjalassa palautui vuoden 1940 linjalle.

- Karjalaiset joutuivat jälleen jättämään kotinsa.