Linda Ylivainio Tornionlaaksosta työskentelee elinkeinoministerin tykönä

Soli väestön väheneminen Tornionlaaksossa joka sai minun polittisesti aktiiviseksi. Tulin niin tietoiseksi tästä ko olin yläastheela, ette Tornionlaakso rohki oon väestökatoalue ja kysyin itteltä jos täälä mennee ellää tulevaisuuessa.

Ko tuli yks tyär keskustapuoluen nuorisoliitosta kouhluun selittämhään keskustapuoluen politiikasta niin tunsin varsin ette wow, nuin mieki tykkään. Soli erityisesti hajautuskysymykset ja miljööpolitiikka jokka huokuttelitminua. Menin myötä 1988 ko olin 13 vuotta vanhaa. Aika varsin jälkhiin ko olin menny myötä niin mie ja pari kaveria kirjotimma aloitheen jonka kunnan sentteripolitiikot kirjotit alle ja otit myötä valtusthoon. Aloite käsitteli sitä ette oppilhaat jokka tulit ulkokylistä häätyisit saa täysihoitoavustusta ko kävit lukiota Pajalassa ja ko aloite meni läpi niin tuntu rohki ette menneemuuttaa mailmaa polittisella kiinostuksella! Samhaanlaihiin tunsin ko ensimäinen aloite jonka kirjotin keskustapuoluen puoluekokouksheenmeni läpi, ette hammastahnaputkiloit ei sais olla pakkauksissa!

Maud oon niin positiivinen voima

5 päivä helmikuuta 2007 aloin työskentelheen polittisenna asiantuntijanna elinkeinoministerin Maud Olofssonin tykönä.  Minun pöyvälä oon pääasialisesti kolme kysymystä; alueelinen kasvu, yrittäjyys(peräti vaimoitten, siirtolaisten ja nuortenyritystoiminta) ja kysymyksiä jokka koskevat esimerkiksi kaivos- ja terästeolisuutta ja lento-, avaruus ja matkailuelinkeinoa.

Soon jännittävä ja vaihteleva työ. Maud oon niin positiivinen voima, soon sekä hauska ette energinen. Mie olen viikot töissä Tukholmassa, mutta suurin piirtheen joka viikonloppu niin mie tulen kotia Tornionlaakshoon.

Soli Jöran Hägglund, yks Maus Olofssonin valtiosihteerista, joka soitti mulle kaks päivää ennen jouluaattoa 2006 ja kysy jos mie halvaisin alkaa sinne töihin. Mie niin hämmästyin! Mutta samala mie tunsin ette soli niin jännää. Justhiins silloin mie olin kans niin pettyny ko sinä syksynä olin ollu kaks ääntä tulemasta Matarengin kunnanneuvoksi, ette tuntu hyvältä tehhä jotaki uutta.

Olin työskenelly Maudin kans aikaisemin ko olin töissävaltiopäivitten kansliassa 1999-2001 poliittisena sihteerinä ja olin kans ollu hänen kans tekemisissä ko olin töissä polittiisena sihteerinäEuroopan parlamentin jäsenelle Karl-Erik Olssonile Brysselissä 2001-2002.

Olen vieläki aktiivinen kunnanpolitiikassa täälä Matarengissä. Olen myötä kunnanhallituksessa ja sen au:ssa (arbetsutskott=työvaliokunta) ja sitten olen johtaja keskustapuoluen kunnanvaltustoryhmässä. Mie olen ainua vaimo kunnanhallituksen au.ssa ja yks kahesta vaimosta kunnanhallituksessa.

Jokhainen ihminen häätyy tietää kuka hään oon ette hään ei eksy

Mie olen kasunu Pirttiniemessä ja Teurajärvessä. Mamma oon Korpilombolosta ja minun biolooginen isä oon Teurajärvestä. Olen syntyny Tukholmassa mutta ko mulla oli paha astma pienenä lääkäri ehotti minun vanheempia siirtymhään takashiin Norrbottenhiin.Niin met tehimä ja mie tulinki paremaks. Asuima Pirttiniemessä siihen saakka ette mie olin yheksän vuotta vanhaa. Ko mamma ja pappa erkainut mie sain isäpuolen ja met siiryimä hänen tykö Teurajärvheen.

Mulla olit niin fantastiset opettajat kotikylän koulussa, Valborg Kyrö ja Karin Nylund. Esimerkiksi het tykkäsit ette oon tärkeäätä saa tietoa kotiseu´usta ja met saima muun muassa haastatella kylän vanhoita ihmisiä ja saima kans keittää puolasylttiä ja leipoa leipiä! Kyllä jokku olit skeptisiä tämmösheen ko net tykkäsit ette se ei ole oikeaata opetusta mutta mulle se oon ollu justhiins se tärkein asia koulussa. Ette mie koulussa, ensiksi Teurajärvissä ja sitten myös yläastheela ja lukiossa Pajalassa, sain oppia olheen ylpeä minun kulttuurista ja tuntea ette olen turvalinen omassa taustassa oon merkiny erittäin paljon mulle. Peräti politiikkona oon tärkeäätä tuntea ette sitä oon kokohnainen ja turvalinen ihminen ko puhaltaa ympärillä.Yhessä luokkahuohneessa Pajalan lukiossa oli yks sitaatti Norrbottenin vanhaalta maaherralta, Ragnar Lassinantilta, ylhäälä seinälä: ”Jokhainen ihminen häätyy tietää kuka hään oon ette hään ei eksy”. Olen ushein hunteeranu niitä sanoja, ette se rohki oon niin.

Sain oppia paljon norjalaisista kväänistä

Muistan kans ette met viiessäluokassa matkustimma LakselvhiinPohjois-Norhjaanja sielä kohtasimma muun muassa Olov Beddaria ja hänen oppilhaita jokka luit suomea. Ette kohata muita oppilhaita joila myös oli suomenkielinen tausta tuntu erittäin erikoiselta. Sain oppia paljon norjalaisista kväänistä silloin. Ruottissahän kvääni-sana tänä päivänäoon kohta synonyymi semmosheen joka oon vasthaan saamelaisia. Siittä mie en tykkää.

 

Kulttuurichocki tulla yliopisthoon

Lukion jälkhiin menin Uumajhaan opiskelheen juritiikkaa. Olin toinenakateemikko minun suussa, äitin puolela, ette soli kulttuurichocki mulle tulla yliopisthoon. Juritiikkaopiskelijanna pittää mieluminopiskella Tukholmassa, Uppsalassa eli Lundissa. Soon fiinin. Mutta mie hain likhein kaupunkhiin ja soli Uumaja. Mutta kyllähän sitä sai tuntea ette sitä oli niinku B-juristi. Mutta puolet niistä jokka kävit sammaa luokkaa ko mie oon tänä päivänä töissä Tukholmassa,asianajajinna, syyttäjinnä ja tuomarinna ja kokohnainen porukka löytyy hallituksen kansliassa ettei koulutus niin huono saattanu olla. Oikeustietheen kantitaatin tutkinon jälkhiin minun piti tehhätuomioistuinharjottelua kaks vuotta, silloin valmistethaan yksinkertaisimpia juttuja, ennenko jatkethaan syyttäjäksi.

Minun silloinen sampu sai työn Matarenkhiin ette met siiryimä tänne ja mie kirjotin valhmiikstutkintotyön samana aikana ko olin ICA:ssa töissä. Justhiins silloin keskustapuoluen valtiopäivitten kanslia tarvitti projektityöntekijän joka piti olla töissä sielä yli Euroopan parlamentin vaalin ja kysythiin multa jos mie halvaisin tulla sinne töihin. Halusin mieleläns ja ko projektityö oli valmis sain fastan käsittelijä viran sinne. Silloinkutuin takashiin minuntuomioistuinharjotteluhakemuksen enkä ole palanu juritiikhaan sen jälkhiin.Mutta joka päivä mulla oon hyötöä minun juristikoulutuksesta koska Uumajassa kolutus oli ongelmalähtöinen joka esimerkiksi merkitti ette sai oppia analyseeraahmaan ongelmia ja styktyreeraahmaan ratkaisuja. Sekä omassa privaattielämässä ette työelämässä oon hyötöä siittä ette tietää kunka pittää kattoa ongelmaa ja sekä kuluttajanna ette kansalaisena oon iloa siittä ette ymmärän juritiikkaa. En mie piiain tiä kaikkia mutta mie tiän keltä pittää kysyä.

 

Jos vaimot ei halva asua Tornionlaaksossa Tornionlaaksola ei ole tulevaisuutta

Olen hunteeranupaljon sitä miksi vaimot siirtyvät Tornionlaaksosta. Hunteeraan koko aijan. Uskon ette yks syy siihen oon ette tyttäritten ja vaimoittentarpheita ei täytetä täälä.Emmä satsaa semmosheen ko esimerkiksirattastamisheen,joka kiinostaa tyttäriä. Monet vaimot tuntevat ette heilä ei ole maholisuutta eikä siia toteuttaa heän elämänprojektia täälä.

Ja jos vaimot ei halva asua Tornionlaaksossa Tornionlaaksola ei ole tulevaisuutta. Mie kaipaan ymmärystä näihin kysymykshiin, tahtoa ja kiinostusta. Jos mie otan ylös semmosia kysymyksiä niin ei siittä perusteta. Oon sama asia kysymyksitten kans jokka koskevat homoseksualismia. Löytyy niin homehtunheita ajatuksia siinä kohassa ette soon rohki kauheaata. Yhessä tutkimuksessa Matarenki (Övertorneå) nimitethiin enniiten homovihaiseksi kunnaksi koko maassa ja mulla oon kaveria jokka oon homoseksuaaliset jokka ei saata hunteerata ette asua täälä. Tekkee kipeästi ajatella ette soon näin.Kysymyksiä homoseksualisuuesta ja vaimoista kattothaan ei-kysymyksiksi joista emmä puhu, soon niinku hilsettä jota saat olkapääle ja pyhit pois. Freistaama tehhä epämiellyttävät asiat näkymättömäksi ja sillä laila saa net  pois päiväjärjestyksestä.

Jännä asua tässä läänissä

Mikä oon hyvä Norrbottenin kans oon kuitenki ette se kautta vuosistojen oon ollu monikulttuurinen läänija siksi soon niin jännä asua täälä. Täälähän oon esimerkiksi sekä monikulttuurinen Tornionlaakso ja saamelaiskulttuuri. Soon suuri rikhaus. Monet jokka kohtaan oon niin positiivisesti kiinostunheita Norrbottenista ja Tornionlaaksosta. Saattaa miettiä mikä oon tyypilistä norrbottenilaista ja mikä oon vain tyypilistä maaseutua missä vain mailmassa. Mikael Niemen Popyläärimusiikki Vittulastahän tuli populääriksi koko mailmassa ja mulla olilaestadialaisia luokkakaveria jokka ei saahneet käyttää housuja ko silloin ko net hihoit. Oon olemassa uskonolisia suuntia muissa paikoin mailmassa jokka myös oon erittäin kovia. Klopaali kylä oon jo täälä!

Mulle soon tietoinen valinta asua Tornionlaaksossa. Olen ostanu täältä talon siksi ette HALVAN asua täälä.Tämä oon minun kotiseutu ja täälä mulla oon minun juuret. Ko asuin etelässä ja tuli kotiikävä hunteerasin ushein ette soon niin hauska ette ihmiset tietävät kuka sitä oon ja kenenkätyär sitä oon, ette sitä oon olemassa jossaki yhteyksessä. Ja mulla ei ole ko yks paikka missä tunnen näin. Soon täälä. Kyllähän suurkaupungin anonymiteetti saattaa antaa rentoutumistamutta ei ole koskhaan kukhaan ICA:ssa Tukholman Sumpanissa joka tietää kuka mie olen! Täälä en koskhaan tartte kertoa minun historian, olen joku, en enämpi ko kukhaan muu mutta joku. Ja täälä löytyy kaikki mitä mie niin arvostan; ihmiset, luonto, minun rakhaus Göran ja meän yksinkertainen elämä täälä Kuivakankhaala.

Monet ihmiset jokka kohtaavat minua oon niin utelihaat minun taustasta. Ette kuulun vähemisthöön tekkee minun kiinostavamaksi ihmiseksi. Ennen saatoin suuttua ja olla kärsimätön suuresta epätietoisuuesta, niinku ko skoonelaisetkysyvät jos Tornionlaakso kuuluu Ruothiin, methän olema kuulunheet Ruothiin pitemän aijan ko het! Mutta nyt en ole vihassa ennää, tunnen enämpi etteepätietoisuus antaa mulle maholisuutta kertoa meistä tornionlaaksolaisista, meän kielestä ja meän aluesta. Mie hunteeraan niin ette meile oon kaikile annettu  ampasatööritehtäväksi ko synnyimä, ette informeerata meän vähemistöstä.

Se rohki kannattee ette kuitenki yrittää käyttää kieltä

Töissäki mulle oon suuri etu olla lähtösin Tornionlaaksosta. Oon  erittäin hyvä ko saatan puhua suomeaesimerkiksivaltiosihteerin kansa Suomessa.Muistan yhen vierailun jonka tehin Helsingissä ja virkamies joka sano tervetuloa suomeksi oli niinliikuttunu ja sano ette soli ensimäinen kerta ko net saatoit puhua ommaa äitinkieltä ko joku Ruottin hallituksesta tuli vierailemhaan. Silloin mie kyllä ymmärsin mikä auvain kieli oon! Suomalaiset tulevat niin iloseksi ko mie yritän puhua suomea, se rohki kannattee kuitenki yrittää käyttää kieltä. Mutta toivon ushein ette osaisin enämpi. Mulla oon suuri passiivinen kielivarasto mutta oon hankaluksia puhua itte. Opiskelin meänkieltä ala- ja keskiastheela mutta heitin ko aloin yläastheele. Mamma ja pappa puhuit meänkieltä kotona ja minun veli ja miekuuntelimma sallaa ko net puhuit semmosista jota net ei haluhneet ette met ymmärämmä. Nyt mie träänaan minun sampun kans ja sitten olen käyny kesäkursin Rovaniemelä. Mie tykkään ette pittää ottaa apua suomen kielestä ko freistathaan kehittää meänkieltä. Ko mie esimerkiksi näen ette kirjotethaan ”föörskuula”  sen siihan ko ette lainata suomen ”esikoulu”-sannaa, niin mulla tullee ikävä ja se tuntuu ette soon niinkonstryeerattu. Voittaisimma niin paljon jos met freistaisimma yhistää kielet.

Mutta mie en tykkää ette meänkieli pitäis olla pakolinen aine kouluissa. Se pittää olla vapaehtoinen aine. Ko ennen oli niin ette monet ei saahneet puhua meänkieltä koulussa, ko piit vain puhua ruottia, niin monele pakoruottista oon tullu trauma. Ei saa taas tehhä samhaanlaihiin ja pakottaa kelheen kieltä. Soon liperaali minussa joka reakeeraa. En tykkää sittäkhään ettesiothaan itänttiteettiä niin kovin kiini kiehleen, ette sitä oon tornionlaaksolainen vain jos ossaa meänkieltä. Uskon ette sitä silloin olhaan varalisella tielä. Kansana meilä ei ole varraa niin hunteerata.