|
Oma Mua • Kodima • Kipinä • Karjalan Sanomat • Itämerensuomalaisia lehtiä • Lyydilaine • Anna Usova • Nationalismi uhkana
|
Oma Mua
Kahdesta lehdestä tuli yksi
Haastattelu 24.02.2015 Natalia Sinitskaja, viimeksi kun me tavattiin, sinulla oli toisessa kädessä Oma Mua ja toisessa Vienan Karjala. Nyt sinulla on edelleen kaksi lehteä, mutta molemmat Oma Mua. Mistä tämä johtuu? No, se oli hyvä uutinen karjalaisille kun meillä yhdistettiin kaksi lehteä, vienankarjalaisten Vienan Karjala ja livvinkarjalaisten Oma Mua. Nyt ilmestyy yksi lehti – Oma Mua nimellä. Se on suuri, 12 sivua ja se ilmestyy joka viikko niin kuin ennenkin ilmestyi Oma Mua. Ja meillä on nyt enemmän työntekijöitä, kahdeksan henkeä. Meillä on toimittajia Karjalan piireissä, pohjoisessa ja Aunuksen Karjalassa. He kirjoittavat meille lehteen sieltä päin.
Onko työsi muuttunut? Ei, mutta nut kun me kirjoitetaan artikkeleitä ja kirjoituksia, meillä aina on se ajatus, että on laajempi yleisö eli lukijakunta. Vienankarjalaiset nyt saavat tietää, mitä Aunuksen Karjalassa tapahtuu ja päinvastoin.
Onko tilaajia enemmän kuin yhteensä oli ennen? No, on suunnilleen saman verran. Se on hyvä, koska karjalaisia on yhä vähemmän. Vanhat siirtyvät toisille ilmoille ja meitä kyllä huolestuttaa se, että lukijoiden määrä tulevaisuudessa pienenee. Tänä vuonna meidän Oma Mua -lehti täyttää 25 vuotta ja sen kunniaksi meillä on 23.04. suuri lukijoiden konferenssi Veskelyksen kylässä Suojärven piirissä. Sinne odotetaan paljon ihmisiä ympäri Karjalaa ja Suomestakin.
Karjalan kieli koulussa
[accordion width="600"] [item title="Lue lisää!"] Karjalan kieli koulussa Mitä sinä toimittajana ajattelet karjalan kielen opetuksesta koulussa ympäri tasavaltaa? Kerran viikossa on liian vähän. Tietysti lapsi ei voi oppia kieltä kun viikossa on 45 minuuttia. Kieltä pitäisi puhua perheessä, mutta nyt on liian vähän perheitä, joissa lapsille puhutaan karjalaa. Koululaisten nuoret vvanhemmat eivät itse osaa karjalaa.
Yritetäänkö tehdä jotain, niin että tämä kehitys pysähtyisi? Meillä Petroskoissa on kielipesä. Se on nyt ainoa, mutta hyva¨että se on. Karjalan rahvahan liitolla oli viime vuonna sellainen kielipesä kolme kuukautta keväällä. Me kerääntyimme yhteen ja meillä oli lauantaisin kielipesä. Me lapsille puhuttiin vain livvin karjalaa, meillä oli 12 lasta siellä.
Mitä tiedät tuloksesta? Tänä keväänä me jatketaan tätä työtä ja niiden lasten vanhemmat soittivat minulle ja kysyivät, milloin me aloitetaan. [/item] [/accordion]
|
|
Karjalaiset lehdet
Haastattelu huhtikuussa 2013
Vienan Karjala ja Oma Mua.
Oma Muan päätoimittaja Natalia Sinitskaja kertoo livvin murteella karjalaisista lehdistä.
|
- Lehden takana on … kuka?
- Natalia Sinitskaja. Minä olen Oma Mua-lehden päätoimittaja ja olen töissä tässä Oma Muan toimituksessa 17 vuotta ja viimeiset kahdeksan vuotta olen päätoimittajana. Meidän lehti oli perustettu vuonna 1990, se oli tehty Karjalan rahvahan liiton aloitteesta. Karjalan rahvahan liitto on suuri yhteiskunnallinen liitto, johon kuuluvat karjalaiset – vienankarjalaiset, livviläiset ja lyydiläiset. Ja kun karjalaisilla piti olla oma lehti, oli perustettu tämä Oma Mua-lehti. Ensinnäkin siinä oli kirjoituksia vienaksi ja livviksi ja sitten Oma mua jakaantui kahdeksi. Oma Mua on nyt livvin kielellä ja Vienan Karjala on vienankarjalaisten murteella.
Oma Mua -lehden päätoimittaja Natalia Sinitskaja kertoo enemmän karjalaisten lehtien tilanteesta:
Oma Mua -lehti on 8-sivuinen ja me kirjoitamme kaikesta, mitä kiinnostaa karjalaisia ja tietysti uutisia. Miten opetetaan karjalan kieltä yliopistossa, kouluissa ja lastentarhioissa. Kirjoitamme, miten asuvat karjalaiset Aunuksen piirissä ja Prääsän piirissä, kun se on meidän livviläisten alue.
Vienan karjalaisten lehti tietysti enemmän kirjoittaa siitä, miten asuvat karjalaiset Kalevalassa ja Kostamuksessa ja Louhen piirissä ja Pääjärvellä, niin kuin Karjalan pohjoisalueella. Oma Mua -lehti ilmestyy joka viikko, Vienan Karjala ilmestyy kaksi kertaa kuukaudessa ja myöskin on 8-sivuinen.
Vienan Karjalan päätoimittaja on Olga Milentieva. Hän on nuori kalevalalainen nainen ja minä olen Prääsän piiristä kotoisin ja minä olen livviläinen karjalainen. Olen 38-vuotias ja kolmen lapsen muama – äiti. Minä olen valmistautunut Petroskoin Valtion yliopistosta ja olen erikoistunut karjalan kielen alalla. Pahaksi mieleksi meidän tiedekunta on lopettanut ja se laitoksena jatkaa nyt filologisen tiedekunnan osana.
Tämä meidän Oma Mua -lehden painos on 700 kappaletta, mutta lukijamäärä vähenee. Joka vuosi niitä vähenee, vanhemmat karjalaiset siirtyvät toisille ilmoille ja nuoret pahaksi mieleksi eivät osaa karjalaa ja ovat venäjänkielisiä. Meidän lehden tulevaisuus on ikävä sanoisin, mutta kaikesta huolimatta me jatkamme työtä ja tietysti, jos valtio edelleenkin tukee meitä ja antaa rahaa painaa lehteä, me painamme sitä. Ja tietystii, kun asumme Karjalan tasavallassa ja karjalaiset antoivat nimen tasavallalle, minä luulen, että pitäisi olla kaksi karjalankielistä lehteä, Vienan Karjala ja Oma Mua.
|
|
|
Marina Ginijatullina on seitsemän vuotta ollut Kodima-lehdessä työssä, ja kolme vuotta päätoimittajana. Hän on syntynyt Latva-kylässä – Leningradin alueella. Kahdeksan-sivuinen Kodima-lehti ilmestyy kerran kuussa ja painos on 600. Lehdellä on kolme toimittajaa.
Kuuntele, kun Ginijatullina vepsän kielellä kertoo lehdestä.
|
|
|
Kipinä – iloinen ja värikäs lastenlehti
Oxana Curigina on kaksi vuotta ollut Kipinä-lehden vepsän kielen toimittaja. Yliopiston jälkeen hän oli vepsäläisessä Kodima-lehdessä. |
|
- Kouluissa, joissa opetetaan suomea – tai kansallisia kieliä, näen aina pinon Kipinä-lehtiä. Kipinä on iloinen, värikäs lastenlehti. Mutta täällä on asiantuntija, joka voisi kertoa Kipinästä.
- Olen Oxana. Olen vepsän kielen toimittaja. Meillä on Jana, joka tekee suomen kielellä, Ksenia, Olga ja Lene, jotka tekevät lehden karjalan kielellä – kahdella murteella. Meillä on hyvä ja lahjakas taiteilija, joka piirtää meille. On karjalaisia ja venäläisiä taiteilijoita, jotka ovat iloisia koska voivat olla työssä meidän lehdessä. Meillä on paljon lahjakkaita kirjailijoita, runoilijoita, jotka kirjoittavat suomen, karjalan, vepsän ja venäjän kielellä. Kännämme sitten vepsäksi tai suomeksi tai karjalaksi.
Meillä on sivut, joissa pienet lapset voivat jotain kirjoittaa meille tai piirtää meille. On paljon kauniita lasten kuvia ja piirustuksia. Lapset ovat iloisia kun voivat nähdä omia piirustukia lehdessä. He voivat kertoa ystäville tai sukulaisille että heidän kuvansa ovat lehdessä.
- Käyttekö te joskus kouluissa?
- Kyllä, yritämme käydä oikein usein. Leikimme lasten kanssa ja piirrämme myös. Teemme joitakin juhlia lapsille ja teemme erilaisia kilpailiuja.
|
Oxana Curigina kertoo vepsän kielellä Kipinästä. |
Oxana kertoo vepsän kielellä Kipinästä. |
Oxana kertoo vepsän kielellä eräästä eläinjutusta. |
|
Kipinä käy usein kouluissa ja saa uutta aineistoa lapsilta. Foto: Kipinä.
|
|
Lehtiä
|
Sanomalehti Karjalan Sanomat
|
Päätoimittaja Mikki Nesvitski – haastattelu helmikuussa 2015
Taloudellinen tilanne
Mikä on Karjalan Sanomien tämän päivän tilanne? Me puhuttiin asiasta viimeksi kaksi vuotta sitten, silloin oli tilanne aika vaikea. Jo, tilanne on parantunut, nähtävästi. Kaksi vuotta siitten puhuttiin siitä, että levikki laskee ja suomen kielen opetus vähenee eikä pelisääntöjä ole. Nyt tilanne on täysin toinen. Kuulumme lehtitaloon, jolla oli silloin taloudellisesti vaikea asema. Nyt lehtitalo on statukseltaan Karjalan tasavallan autonominen laitos. Se tarkoittaa sitä, että olemme täysin valtion budjettirahoitteinen laitos eli me saamme kaikki kustannuksemme valtion kassalta. Valtio antaa meille hoidettavaksemme tietynalaisen niin sanotun valtiollisen tehtävän. Se tehtävä on suurin piirtein sellainen, että esim. Karjalan Sanomien osalta meidän lehden on pakko informoida tai välittää informaatiota tasavallan tilanteesta, viranomaisteen toiminnasta sekä myös kaikkien näiden vähemmistökielten tilanteesta. Tämän tehtävän täyttämiseksi valtio antaa meille vuosittain tietyn summan rahaa, joka kattaa kaikki meidän lehden kustannukset.
Se on perinpohjin muuttanut meidän tilannettamme sikäli, että nyt meidän ei oikein tarvitse miettiä sitä, mistä rahoitusta olisi haettava.
Itsenäinen lehti vai tasavallan käsissä?
Kun valtio nyt maksaa, tietysti se vaikuttaa myös siihen, että valtio pyytää meiltä tietynlaisia juttuja. En sanoisi, että on täydellinen kontrolli tai sensuuri – ei. Kukaan ei lue juttuja ennakolta, ennen kuin ne mene painoon. Kukaan ei moiti eikä säti joistakin jutuista sen jälkeen kun lehti on painettu, mutta viranomaiset pyytävät sittenkin, että esim tehkää juttu siitä ja siitä tai pankaa vaikka päämies Hudilaisen kuva etusivulle.
Meidän lehden linja on viime vuosina hieman muuttunut. Meillä on erilaiset lukijakunnat, on Venäjällä asuvat suomenkieliset eli suomalaiset, on länsimaissa asuvat suomalaiset.
Ikkuna Karjalan tasavaltaan
Jos me puhutaan niistä suomenkielisistä ulkomailla asuvista, niin heille Karjalan Sanomat on tavallaaan ikkuna Venäjälle, ikkuna Karjalan tasavaltaan. Meillä on erittäin tärkeä tehdä tunnetuksi meidän aluetta, siis niitä hyviä puolia ja niitä saavutuksia, mitä meillä on. Esim. kulttuuriperinnettä, matkailumahdollisuuksia, uudenlaisia etnokulttuurikeskuksia, jotka on perustettu tai avattu Karjalan alueella vime vuosina. Tavallaan meidän lehti ei ole oikein perso kritisoimaan joitain viranomaisten hommia, koska meillä on hieman toisenlainen tehtävä verattuna esim. meidän alueella ilmestyviin venäjänkielisiin lehtiin.
[accordion width="600"] [item title="Lue lisää!"] Sen takia, että meidän lehdestä puuttuu semmoista kovaa, välillä tarpeetonta kritiikkiä, meillä on tähän mennessä on ollut aika hyvät välit viranomaisten kanssa. En kyllä sanoisi, että he kannattavat ja kannustavat meitä joka askeleellamme, mutta toisaalta he eivät myöskään vastusta meidän aloitteita ja hankkeita. Eli tähän suhteen tilanne on minusta parantunut.
Oletko hyvä diplomaatti kun puhut viranomaisten kanssa? En tiedä olenko, mutta ainakin tähän saakka olemme onnistaneet luovia eri viranomaisten pyyntöjen ja käskyjen välillä.
Suomen kielen opetuksessa askel eteenpäin koulussa ja askel taaksepäin yliopistossa
On tapahtunut myös hieman parannusta suomen kielen opetuksen suhteen. Esim. suomen kieltä lukevien oppilaiden määrä kouluissa on kasvanut. Tänä lukuvuonna Karjalan tasavallan kouluissa suomen kieltä opiskelee noin 7000 oppilasta. Se on yli tuhat enemmän kuin toissa vuonna.
Vihdoin on alettu suomen kielen opetusta rajaseuduilla. Meillä oli tosi ihmeellinen juttu, että vaikka Karjalan tasavalta ja Suomi ovat naapurialueet, niin rajaseuduilla ei ole ollut suomen kielen opetusta peruskouluissa lainkaan. Esim Wärtsilän koulussa on nyt alettu suomen kielen opetusta ja myös Lahdenpohjan piirissä jossakin koulussa. Pikkuhiljaa minusta on saatu parannusta aikaan. Minun pitää sanoa, että ihmisillä on riittävasti kiiinnostusta opiskelemaan suomen kieltä. Tiedän jopa sellaistakin, että karjalaiset ja vepsäläiset vanhemmat aika usein valitsevat lapsilleen koulussa suomen kielen. He ymmärtävät, että suomen kielellä on koulun jälkeen käytännöllistä hyötyä toisin kuin karjalan tai vepsän kielellä. Jotkut karjalaiset ja vepsälaiset saattavat kyllä pahastua tästä.
Ikävä asia suomen kielen suhteen tapahtui toissa vuonna kun Karjalan Pedagoginen Akatemia ja Petroskoin Valtion Yliopisto yhdistyivät. Silloin suomen kielen opiskelijapaikkojen määrä väheni.
[/item] [/accordion]
Karjalan Sanomat nr 41 - 2010
|
Toimittaja Aili Rettijeva (Bente Imerslund haastatteli häntä lokakuussa 2003)
Olen karjalainen, kotoisin Vienan Vuokkiniemestä. Valmistuin vuonna 1968 Petroskoin yliopistosta suomen kielen ja kirjallisuuden laitokselta. Vuonna 1969 pääsin Suomeen kielikursseille. Jo silloin olin työssä Karjalan Sanomissa. Päätyökseni tässä lehdessä käännän venäjästä suomeen, sen lisäksi teen toimittajan, toimitussihteerin ja joskus päätoimittajankin työtä. Karjalan Sanomat perustettiin vuonna 1920. Perustamisesta asti valtio on rahoittanut sitä, ja valtio pitää edelleen huolen meistä. Viime vuosina meillä on kyllä ollut vaikeuksia, mutta yksikään lehden numero ei ole jäänyt väliin. Lehti ilmestyy nyt vain kerran viikossa, vuosi sitten se julkaistiin kaksi kertaa ja 1990-luvulla kolme kertaa viikossa.
Vuonna 1920 perustettiin Karjalan Työkommuuni, johon liitettiin 44 kuntaa. Näin karjalaisten asuttama väestö liitettiin yhteen alueellisesti ja sille luotiin mahdollisuudet oman kansallisen valtionsa perustamiseksi ja rakentamiseksi. Samana vuonna julistettiin suomen kieli toiseksi valtionkieleksi.
Karjalan Sanomat-lehti on ollut taistelija, rakentaja ja valistaja. 1920-luvulla taisteltiin paremman elämän puolesta. Lehti osallistui omalla tavallaan uuden elämän rakentamiseen. Lehteä lukevat Karjalan suomalaiset ja karjalaiset. 80 vuotta sitten täällä oli enemmistönä karjalaiset ja oli myös paljon suomalaisia. Karjalaisten ja suomalaisten määrä on huomattavasti pudonnut, nyt heitä on noin 12 % vajaan miljoonan väestöstä. Täällä on ollut kyllä aina venäläistä väestöä ja venäjä oli virallinen kieli. 1900-luvulla väestö venäläistyi, ja elämä on ollut venäjänkielistä. Nyt lehdellä on vain toista tuhatta tilaajaa, vuonna 1988 oli 13-14 000. Venäläistyminen jatkuu edelleenkin, vaikka itämerensuomalaisia lehtiä tuetaan ja kouluissakin opetetaan itämerensuomalaisia kieliä. 1990-luvulla laajentui suomen, karjalan ja vepsän kielen opetus, niin että toivossa eletään, mutta kyllä tämä on mennyt alamäkeä.
Tietysti mie voin paissa siula omua murrettani. Voin myös kertoa joitakin suomalais/karjalaisia kutsumanimiä. Mie olen Vuokkiniemen taikka tarkemmin Tollonjoven tyttö. Isäni oli Tollonjovelta, hänellä oli kutsumanimi Hukkalan Timon Jyrki. Äitini on Vuokkiniemestä, Kyyrölän Matin Ontrein Santra. Naapurit sanoivat minua Timon Ailiksi, isoisän mukaan, koska isä oli kuollut heti minun syntymän jälkeen. Lähellä meitä asui Suaren Jyrki, hän asui suaressa eli saaressa. Meillä on sukujuuret Karjalassa. Miula oli onni käydä koulua suomen kielellä. Kotona ei ole puhuttu koskaan venäjää, vaan kotikarjalaa. Sitä ei ole kukaan lakkauttanut kotikielenä. Minun mielestäni vienan karjala on murre, mutta tiedemiesten mukaan se on oma kieli.
Vastaa tekstin avulla kysymyskiin!
- Missä Aili Rettijeva opiskeli nuorena?
- Kuinka vanha on Karjalan Sanomat -lehti?
- Miten usein lehti ilmestyy?
- Kenellä on vastuuta lehdestä?
- Minä vuonna suomi julistettiin Karjalan Työkommuunin toiseksi viralliseksi kieleksi?
- Mitkä kansanryhmät lukevat Karjalan Sanomat?
|
|
|
|
Itämerensuomalaisia lehtiä |
Karjalan sanomat - Puolueista riippumaton Karjalan väestön suomeksi kirjoittava lehti. Sen edelläkävijä Karjalan Kommuuni perustettiin vuonna 1920. Lehti ilmestyy kerran viikossa. Julkaisijat: Karjalan tasavallan lainsäädäntokokous ja Karjalan tasavallan hallitus. Web: www.karelia.ru - Sähköposti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Oma mua - livvin murteella kirjoittava lehti, joka perustettiin vuonna 1990. Lehti ilmestyy kerran viikossa. Web: http://omamua.rkperiodika.ru - Sähköposti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Vienan Karjala - Vienan murteella kirjoittava lehti, joka perustettiin vuonna 1999. Lehti ilmestyy kaksi kertaa kuussa. Web: http://vienan.rkperiodika.ru - E-posti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Kipinä - Lasten ja varhaisnuorten lehti, joka kirjoittaa suomen, karjalan ja vepsän kielillä. Kipinä perustettiin vuonna 1986. Julkaisijat: Karjalan Tasavallan opetusministeriö ja Periodika-kustantamo. Web: http://kipina.rkperiodika.ru Sähköposti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
|
|
|
Kodima - Vepsän ja venäjän kielillä. Perustettiin vuonna 1993. Ilmestyy kerran kuussa. Sähköposti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Näillä viidellä itämerensuomalaisella lehdellä on sama postiosoite: Titovinkatu 3, 185610 Petroskoi, Karjalan tasavalta, Venäjä.
Carelia - «Karjalan Tasavallan kansallisuuspolitiikan asiain komitean, Inkerin liiton, Karjalan Rahvan liiton ja Vepsän kulttuuriseuran kulttuurilehti». Carelia on suomenkielinen aikakauslehti, se on ilmestynyt vuodesta 1928. Lehteä luetaan paljon myös Suomessa. Lehden arkistoista löytyy paljon Karjalan historiaan liittyvää tietoa. Julkaisija: Periodika-kustantamo. Toimituksen osoite: Pushkinskaja katu 13, 185670 Petroskoi. Web: http://carelia.rkperiodika.ru - Sähkoposti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. - Kontakti Suomessa: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
|
|
Kipinäon lasten kuukausilehti, joka ilmestyy Karjalan tasavallan kansallisilla kielillä: suomen, karjalan (livvin ja varsinaiskarjalan murteet) ja vepsän kielillä.
Kipinää julkaistaan Karjalan pääkaupungissa Petroskoissa. Lehden levikkialueet ovat Karjalan tasavalta ja Venäjä. Kipinä kuuluu Periodika-kustantamoon. Kipinä ilmestyy vuodesta 1986 kuuluisan Karjalan kirjailijan Jaakko Rugojevin aloitteesta. Kipinä on tarkoitettu suurin piirtein kouluikäisille lapsille, mutta myös ylioppilaille, opettajille ja yksityisopettajille. Kipinästä löytyy satuja, runoja, lauluja, pienoisnäytelmiä, kertomuksia, sarjakuvia, lasten tekemiä kirjoituksia suomen, karjalan ja vepsän kielillä ja myös mielenkiintoisia tehtäviä mukavaan ajanviettoon.
Kipinän toimitus on kiinteässä yhteistyössä Karjalan koulujen, kansallisten järjestöjen ja kirjastojen kanssa. Kipinä-lehden toimituskunnan päätavoitteena on saada lapset kiinnostumaan itämerensuomalaisten ja muiden suomalais-ugrilaisten kansojen historiaan, kulttuuriin ja perinteisiin.
Elina Byrkland, päätoimittaja, Puh. (8142) 78-32-84, Fax (8142) 78-36-29
|
|
Lyydilaine |
|
|
|
|
|
Venäläisnationalismi uhkaa Karjalan lehtiä |
Matti Ronkainen:
Karjalassa ilmestyvät suomen- ja karjalankieliset lehdet ovat kuihtumassa pois. Lukijakunta on romahtanut paluumuuton myötä, eikä jäljelle jääneillä ole varaa tilata lehtiä. Lehdillä ei ole riittäviä resursseja toimitus- tai levikkityöhön. Toimittajat hakeutuvat muihin töihin kehnon ja epävarman palkkauksen vuoksi. Karjalaisten keskinäiset riidat ja kasvava venäläisnationalismi lisäävät tuskaa.
Vaikein on karjalankielisen lehdistön tila.
Vuodesta 1931 Uhtualla ilmestynyt Vienan Viesti lopetettiin viime syksynä. Paikallishallinto pohti "Kalevalan piirin joukkotiedotuksen kehittämistä" ja päätti "keskeyttää" Vienan Viestin julkaisemisen ja erotti päätoimittajan sekä konekirjoittajan, mikä johti toisen toimittajan irtisanoutumiseen.
Vienan Viestin entinen päätoimittaja Viktor Melentjev sanoo, että kyse on zhirinovskilaisenemmistöisen paikallishallinnon puhtaasti nationalistisesta päätöksestä. Kalevalan laulumaita venäläistetään jälleen ja armottomasti.
Karjalan- ja livvvinkielinen Oma Mua on jatkanut viikottaista ilmestymistään, mutta sen painosmäärä on tippunut tammikuun alun 1900 kappaleesta kesäkuun 700 kappaleeseen.
Suomenkieliset Karjalan Sanomat ja Carelia sinnittelevät joten kuten. Niiden levikeistä suuri osa on Suomessa ja siitäkin huomattava osa kirjastojen, yliopistojen yms. tahojen tekemiä. Vepsänkielisen kuukausijulkaisun Kodiman levikki on niin pieni, että senkin yllä leijuu lakkautuksen uhka.
Kaikki lehdet ovat yhteiskunnan rahoittamia ja tappiollisia.
_ _ _ _
Tilannetta ei paranna, että karjalaisten omat rivit ovat hajallaan. Erimielisyydet kulminoituvat kielilaki-kysymykseen, mutta vaikuttavat vähemmistökansallisuuksien etujen ajamiseen tasavallan ja paikallishallinnoissa. Aunuksen karjalaisilla on omat etunsa, Vienan karjalaisilla omansa. Suomalaiset koettavat sovitella, mutta ajavat myös omaa asiaansa.
Valtakoneistossa selvänä enemmistönä olevat venäläiset eivät ole ryhtyneet erotuomareiksi pienten kansallisuuksien keskinäisessä porussa. Venäläisten keskuudessa ovat voimistuneet nationalistiset asenteet, ei vain zhirinovskilaisten vaikutus, ja niiden mukaan karjalaisten ja suomalaisten "hyysääminen" saa riittää.
-Puheissa kyllä esimerkiksi hallituksen johtaja Sergei Katanandov on korostanut kansallisuuksien merkitystä, mutta käytännön toimet puuttuvat, sanoo Kettunen.
Lähde: www.journalistilehti.fi/journalisti/arkisto/1599/uutis/karjala.htm (teksti on lyhennetty)
Tätä artikkelia ei ole käännetty norjaksi.
|
|
|
|
|
|