Suomensukuiset kansat, kielet ja kulttuurit Suomen naapurimaissa
Katso, missä näitä kieliä puhutaan!
Suomi Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä • Kveenin kieli Norjassa
Meänkieli Ruotsissa
Karjala ja vepsä Venäjällä
Lue, missä näitä kieliä puhutaan!
 
Lytt til innledningen suomeksi norsk

MuinaispuvutTatjana Bykova • Kaksi opiskelijaa

Sampo-keskus ja sen johtaja Tatjana Bykova



Arkeologi Svetlana Katskurkinan korela-muinaispuku. Sampo-keskuksen johtaja Tajana Bykova tarkistaa, että kaikki istuu niin kuin pitää.
 

Muinaispuvut


Tatjana Bykova Kalevala-esitelmänsä jälkeen Viipurissa 08.02.2015.Päällä on muinais-vepsäläinen puku.

Tatjan Bykova, mitä on viime vuosina tapahtunut Sampo-keskuksessa?
Muinaispukujen valmistus on meillä edelleen tärkeä. Olemme tehneet oikein kauniin puvun. Se on Svetlana Katskurkinan puku. Hän on meidän neuvottelija, tunnettu professori, tunnettu arkeologi,  hän asuu Petroskoissa. Kun hän täytti 70 vuotta, olimme lahjoittaneet hänelle korela-muinaispuvun.
Mitä korela on?
Se on munaiskansa, joka eli 1000-luvulla, ja josta myöhemmin tuli karjalaiset. Svetlanan puku on kokonaan tehty käsin - sekä kankaat että myös kengät, kaikki pronssikourut  ja hopeadiadeemi, joka  päähineelle kuuluu. Ja sitten Svetlana on tässä puvussa näytetty monissa television ohjelmissa ja kun hän tuli omana syntymäpäivänä konferenssiin, jossa oli kaikki tunnetut arkeologit, kaikki olivat ihastuneet kovasti tästä puvusta.

Lisäksi suunittelemme myös muita muinaispukuja, joita kukaan ei ole tehnyt. Jokaisen puvun tekeminen kestää yli puoli vuotta. Ne muinaiskansat ovat Merja, Muuroma ja Mezera, niistä jäi esimerkiksi Muurom kaupunki. Nämä pienet suomensukuiset kansat - keskellä Venäjää, lähellä Volgaa  ovat sulaneet kokonaan venäläiseen ympäristöönsä. Jos joku iskee itseään rintaan ja sano, että minä olen puhdas venäläinen, se aina vähän naurattaa arkeologeja, koska hyvin monissa sellaisissa venäläisissä on suomalaista verta.

Haluamme tehdä sellaisia pukuja. Mietin, miksi kukaan ei ole ennen tehnyt niitä pukuja. Nyt tiedän miksi. Kukaan ei ole ennen meitä tehnyt hyvätasoisia Merja, Muuroma ja Mezera -koruja. Me osaamme nyt tehdä muinaiskansojen koruja. Jokaisessa puvussa oli non viisi - kuusi kiloa  koruja. Oli semmoiset pienet metallilevyt, mitkä olivat ommeltu ympäri jalkaa ja oli paljon muita koruja. Päähine oli kauniisti koristeltu. Se on tutkittu hyvin, mutta vielä kuitenkin haluaisimme tutkintoneuvoa ja sen jälkeen aloitamme tehdä. Uudet korut kuuluvat tähän, me aina suunnittelemme uusia koruja,  mutta monet korut on meille jo tehty. Luultavasti yhden näistä puvuista ehdimme tehdä vuonna 2016.

Sampo-keskuksen 10-vuotisjuhla

Sampo-keskuksella oli viime joulukuussa 10-vuotisjuhla. Miten te vietitte sitä?
Meillä oli noin 120 vierasta. Juhla oli ihan epätavallinen, koska olimme kutsuneet ei pelkästään korkeatasoisia vieraita, vaan lapsia, ihan kolmevuotiaista. Lapset tanssivat ja lauloivat. He saivat ison kakun, jossa oli pieniä tonttuja. Paljon oli mummoja, jotka osallistuvat meidän taideprojektiin. He tekevät käsin erilaista taidetta, kuten pitsejä ja muuta. Olimme kutsuneet kaikki meidän oppilaat, jotka nykyaikana opiskelevat suomea. Ja ne oppilaat, jotka olivat saaneet kunniamerkin kuin vuoden paras oppilas. Oli kutsuttu Petroskoista tunnettu Sattuma-yhtiö, jota johtaa Arto Rinne. He olivat myös meidän viisivuotisjuhlissa. Tanssimme,  lauloimme, oli yhteislauluja kahdella kielellä. Esim. meidän bussimatkatoimistomme johtajat ja jotkut muutkin partnerit ovat venäjänkielisiä, siksi oli laulut venäjäksikin. Saimme paljon todistuksia ja erilaisia lahjoja.

Suomen kieli --- Kalevala ja muinaiskorujun viisautta

Syksyllä 2014 Sampo-keskus aloitti Viipurissa suomen kielen opetusta. Opettaja Irina Harpak menee joka sunnuntai Pietarista Viipuriin. Tunnit pidetään kuuluisassa Alvar Aallon kirjastossa, joka rakennettiin v. 1935. Tähän liitty myös kulttuuriohjelmaa. Kerran kuussa tehdään jokin luento, tällä kertaa aiheena oli Kalevala ja muinaiskorujun viisautta. Se kiinnostaa viipurilaisia ja kurssilaisten lisäksi tuli paljon muitakin viipurilaisia. Järjestettiin näyttely Sampo-koruista ja Kalevalan eepoksesta. Näytteley on pystyssä vielä Kalevalapäivänä, siis 28.02. 


Suomen kielen kurssista Viipurin Alvar Aalto -kirjastossa.


 

Bente Imerslund haastatteli häntä Pietarissa 17.10.08

Osa 1

  • Sampo-keskus on hyvin tuttu nimi monille pohjoismaalaisille, koska Rovaniemellä on se suuri ostoskeskus Sampokeskus. Mutta mikä on tämä pietarilainen Sampo-keskus, Tatjana Bikova?
  • Pietarilaisille luultavasti se ei ole niin tuttu sana. Se on meille tämmöistä uutta. Se Sampo-keskus Pietarissa, se on Suomen kieli- ja kulttuurikeskus, joka toimii niin kuin monitoimikeskus. Tässä on sekä suomen kielen opetusta että myös oppaiden valmistelua että myös Sampo-korujen valmistelua, ja me teemme myös sellaista matkailutyötä, vähän niin kuin matkatoimisto, koska otetaan ryhmiä vastaan ja teemme erilaisia reittejä Inkerinmaalle – tämmöistä me tehdään. Sitä on niin kuin neljä eri linjaa.
Tatjana Bikova
Foto: Bente Imerslund
  • Kuka teki aloitteen tähän, mistä syntyi tämä Sampo-keskus?
  • Tästä voi olla iso historia tai lyhyt – miten katsot, ensiksi mä olen aina miettinyt, että Kalevalassa oli sanottu, että vaan pienen tilkun Sampoa ovat nähneet kaikki kansat koska Kalevalan eepoksen mukaan, sampo oli ryöstetty kokonaan ja minä itse haluisin tuoda sen jonkun verran takaisin omalle kansalle. Toisaalta, kun olen istunut rauhassa vuonna 2000, ihan köyhänä opettajana ja luulin, että miksi olen niin viisas, että väitöskirja ja muut ovat minulle tehty, mutta olen niin köyhä, pitäisi jotain keksiä, hauskaa, että olisi hauskempaa elää. Sitten syntyi se Sampo-keskus. Niin.
  • Onko teillä paljon kansainvälisiä kontakteja?
  • Aika paljon, ennen kaikkea pohjoismaille, sinne esim Suomeen, itse käyn Suomessa aika usein, lähes joka kuukausi. Meidän opiskelijat menevät sinne ja meillä on tämmöisiä yhteiskontakteja. Otetaan vieraita vastaan sieltä Suomen puolelta ja muita sitten sekä Suomi-Venäjä seura että myös Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus, joka yhdistää niin kuin suomalaisuutta ja venäläisyyttä kahdessa maassa että myös toisia, niin kuin Inkerin kulttuurikeskus, niin kuin Inkerinkeskus Helsingissä ja muita muita erilaisia kontakteja on paljon.    
Osa 2
  • Kerro vähän tästä laulavasta hevosesta. Mistä se idea syntyi?
  • Ensiksi olen saanut opetusta kuin opas, monissa museoissa, ennen kaikkea tärkein minulle oli, että sain todistuksen ja kaikki lisenssit, että voisin olla oppaana Eremitašissa, siellä olen nähnyt paljon tämmöisiä alkuperäisiä koruja. Itse olen Kalevalan korujen hullu, minulla on kotona 16, kaikki sain lahjaksi eri paikoista kun olen tehnyt valokuva-näyttelyjä eri paikassa Suomessa. Ja sen jälkeen olen itse miettinyt paljon, että alkuperäiset korut ovat saatu sekä Uralista että Volga-alueelta että tästä Karjalasta ja muista paikoista, jotka ovat nykyistä Venäjää. Ja tästä minua ihaili se hevonen, joka minusta tuntuu oli niin kuin todisti kuin laulava. Se vepsän kansa – josta se hevonen oli löydetty – se on aika paljon työtä tekevä ja itse mä olen samanlainen, sitten mä olen niin kuin hengen puolesta niin kuin laulava hevonen. Minä luulen, että minää paljon työtä teen, mutta hyvällä mielellä aina. Ja kun sama historia minä olen kertonut Tarja Haloselle kun olen lahjoittanut hänelle sen hevosen, tämmöisen ensimmäisen vuonna 2004, kansainvälisessa kongressissa Tallinnassa. Sitten hänkin sanoi, että se on paras minun muotokuva. Luulen, että sitten se on sopiva nimi, laulava hevonen.

Foto: Reinert Grammeltvedt
  • Korujen tekeminen on siis tärkeä osa teidän toimintaanne. Kertoisitko jotain muuta toiminnastanne?
  • Meillä on erilaisia projekteja. Esimerkiksi minusta aika tärkeä on se projekti, joka ei anna meille paljon rahaa, mutta se on tämmöista henkillistä tai sydämellistä työtä. Esimerkiksi tämmöisiä kuin vanhojen pitsien projekti, tästä syntyi nimi ”Sydämeni sulamattomia hiutaleita”. Mummoilta olemme koonneet erilaisia malleja, kauniita lumihiutaleen malleja, jotka ovat nyplättyjä – se on pitistekemistä. Ja sitten nämä mummot saivat sellaisia malleja, itse ovat keksineet paljon, nyt on enemmän kuin sata mallia. Ja he kotona tai pienissä kerhoissa tekevät noita pieniä lumihiutaleita. Sampo-keskus ostaa ja me myymme niitä ja ihmiset saavat koristaa omia taloja, tehdä kauniita joulukortteja ja muuta. Ja ne mummot, olen laskenut, että he saavat kolme-neljä kertaa enemmän kuin heidän eläke tästä . Se on minusta aika tärkeää koska minä en ole valtio, minä en saa nostaa heidän eläkepalkkiota, mutta tällä tavalla vaikkapa me autamme heitä. Ja plus meillä on tämmöinen projekti, jota me aina omasta myynnistä – osa annetaan palvelutaloille, joissa asuvat meidän inkeriläiset – jaa muut venäläisetkin, sellaiset mummot ja vaarit, ja se on aika tärkeää. Se on tämmöistä sydämellistä työtä, ihan tämmöistä, joka on kaikille tärkeää. Ja koska me olemme yhteistyössä kirkon kanssa, sitten me halusimme tehdä vielä erilaisia semmoisia kirkon projekteja,halusimme, että olisi semmoinen ryhmä , joka voisi tehdä ristipistoa. Ja heille on jo nyt tilattu erilaisia tämmöisiä tauluja, joissa olisi esimerkiksi Jumalan sanoja, erilaisia sanottu esimerkiksi kuin rukous tai Jumanlan siunaus. Ja ihmiset voisivat ostaa noita ja panna omaan taloon, viedä kotiin – tämmöisiä projekteja.
  • Hienoa, minä sain sinulta lahjaksi kauniin mordovialaisen kännykkäkotelon. Oikein upeaa käsityötä. Missä se Mordovia oikeastaan on?
  • Se tasavalta liittyy Venäjälle, se on Kaakkois-Venäjää. Siellä myös on inkeriläisiä kirkkoja ja siellä on myös mummoja, joille me taas tilataan tämmöisiä koteloita, tämmöisiä pieniä pusseja, jotka ovat kangasta. Ja plus, tässä on kauniisti myös tehtyjä ristipistoa, joissa on käytetty erilaisia tämmöisiä vanhoja suomalaisia, suomen kansalle liittyviä malleja. Ja tässä meidän perinne periaate on tuoda takaisin vanhat perinteet, jotka liittyvät kansalle, mutta toisella tavalla, koska se ristipisto, se tavallinen, se ei – ihmiset eivät käytä sitä. Pitäisi tehdä uudella tavalla, niin kuin pitsit, samalla tavalla se ristipisto, ihan toisella tavalla. Jotakin uutta, joka voisi liittyä meidän nykyiseen elämään. Tämmöiset pienet pussit ovat aika hyödyllisiä.    
  • Puhuit yhteistyöstä Suomen kanssa. Entäs Norjan ja Ruotsin kanssa. Onko jotain?
  • Ruotsin kanssa aika vilkas, nimenomaan tämmöinen henkilö kuin Inkeri Petersson. Inkerin suomalaisia asuu paljon Ruotsissa. Otetaan yhteyttä ja otetaan heidat vastaan. Yhden kerrran vuodessa he tulevat isolla porukalla Inkerin maalle, esimerkiski juhannusaikana. Ikävää kyllä, että Norjan kanssa ei ole niin vilkas, mutta tiedämme kveenejä sieltä. Haluamme myös ottaa yhteyttä opettajien kanssa, jotka opettavat suomea, niille ihmisille, jotka puhuvat siellä Norjassa suomea, on tämmöisiäkin siellä. Haluaisimme tulla Viikinkifestivaaliin. Sampo-keskuksen korut on tehty pronsista, samalla tavalla kuin ennenvanha. Meiden pääperinne on tuoda takaisin kauneutta. Tunnetuin venäjäinen kirjailia Fjodor Dostoevski sanoi, että kauneus pelastaa maalimaa. Olen samaa mieltä

     


Foto: Reinert Grammeltvedt
 Kahta opiskelijaa hastatellaan

  • Olen Pietarin Sampokeksuksessa iltakursseilla, ja täällä on noin 10 oppilasta. Ja mikä on sinun nimesi?
  • Minun nimeni on Kolja Zjubin.
  • Kuinka vanha sinä olet Kolja.
  • Minä olen 21 vuotta
  • Miten usein on tämä kurssi?
  • Minä käyn kurssilla kaksi kertaa viikosssa.
  • Miksi sinä haluat oppia suomea?
  • Minä haluan opiskella suomen kieltä koska on helppo luka ja minä haluan tehdä työtä Suomessa.
  • Kuinka kauan sinä olet opiskellut suomea?
  • Minä opiskelin suomen kieltä viisi kuukautta.
  • Voi että, Kolja, sitten olet oppinut paljon.   
 
  • Ja seuraavan oppilaan nimi on:
  • Andrei Rodenkov.
  • Miksi sinä Andrei luet suomea?
  • Minä opiskelen suomea koska minua kiinnostaa vanha suomalainen kaakeliuuni ja takka.
  • Sepä erikoinen syy lukea suomea. Oletko sinä arkkitehti?
  • Minä en ole arkkitehti, minä olen ekonomisti. Nyt minä olen asiantuntija Pietarin muurarien ja nuohojien ammattikunnassa.
  • Aha, sepä mielenkiintoista,tunnetko tai tiedätkö pajon suomalaisia arkkitehtejä?
  • Eliel Saarinen, Lars Sonck, Karl Lindahl, Uno Ullberg. He suunnittelevat kaakeliuuneja ja kaakelitakkoja.
  • Missä sinä olet työssä?
  • Minä olen asiantuntija Pietarin muurarien ja nuohoojien ammattikunnassa.Minä kirjoitan uunista netissä.
  • Oletko sinä ollut Suomessa?
  • Olen ollut Helsingissä. 
Nettredaktor og vevskredder: Bente Imerslund, web (at) finsk.no eller benteime (at) online.no