Vieljärvi

Karjalan kielen kodi

Karjalan kieli on Karjalan tasavallassa uhattu kieli. Se kaipasi turvallista kotia, jossa sitä voisi elvyttää ja kehittää. Vuonna 2015 kieli sai hyvän kodin, kun Karjalan kielen kodi otettiin käyttöön. Kodi kulkee myös nimillä osaamiskeskus ja toimintakeskus.

Karjalan kielen kodi sijaitsee Vieljärven kylässä, 200 kilometriä Suomen rajalta. Kylässä on noin 1000 asukasta. Karjalan kielen kodi -yhdistyksen tarkoituksena on karjalan kielen ja karjalaisen kulttuurin elvyttäminen ja kehittäminen, sekä kyläläisten elämänlaadun parantaminen. Kodi ei vieläkään ole ihan valmis, sitä rakennetaan jatkuvasti. Silti talossa pyörii jo toista vuotta kaikenlaista toiminta. Karjalan kieli näkyy joka paikassa, esim. info-kylteissä ja piirustuksissa.

Kodissa järjestetään keskustelukerhoja ja kielikurssejä eri-ikäisille.Teatterikerhon näytelmät esitetään karjalan kielellä. On käsityö- ja kuntoryhmiä. Järjestetään erilaisia lyhyitä kursseja, kuten tietotekniikkaa ja puutöitä. Osaanottajat  käyttävät – tai akin yrittävät käyttää – karjalan kieltä. Talossa on kaikenlaisia tapahtumia.

Kodin rakentaminen on ollut todella suuri haaste Karjalan kielen kodi –yhdistykselle, jonka johtajana toimii Olga Gokkoeva. Yle.fi kirjoitti kodin avaijaisten yhteydessä 05.10.2015:

Hanketta on ollut toteuttamassa runsaasti talkoolaisia niin Suomesta kuin Ruotsistakin. Eniten viranomaisia on kuitenkin hämmästyttänyt se, että talo on rakennettu kokonaan ilman yhteiskunnan tukea.
– Meillä on käynyt korkeita vieraita Moskovasta, jotka hekin ihmettelivät, että ihmisten rahoilla on rakennettu näin komea talo, nauraa Gokkoeva.
– Ja onhan se komea!
Tavoitteena yhteinen olohuone
Talosta on tarkoitus tehdä karjalaa puhuvien ihmisten yhteinen olohuone.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ __ _ _ __ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 
Nina Barmina

Kodin vieraanvarainen johtaja Nina Barmina (synt. 1961) otti ystävällisesti vastaan ja kertoi sekä kodista että omasta taustastaan.

Kun menin kouluun, en osannut yhtääkään sanaa venäjää

- Hei, minä olen Nina Barmina. Vuodesta 2015 olen työssä tässä Karjalan kielen kodissa karjalan kielen opettajana. 
Olen syntyisin tästä Vieljärven kylästä. Minun perheeni, isä ja äiti, vaari ja mummo, kaikki puhuivat karjalaa. Ja lapsuusajasta opin sen karjalan kielen. Tietysti äidinkieli oli karjala, ja kun menin kouluun, en osannut yhtäkään sanaa venäjää. Oli tietysti alussa vaikeata se venäjän kielen opiskelu, mutta onneksi opettaja osasi karjalaa. Sitten hän selitti kaiken, mitä piti tehdä ja tietää karjalan kielellä, mutta parin vuoden kuluttua ihan hyvin jo pärjäsin.
- Itkitko joskus koulun aikana?
- Alussa oli niin vaikeata että – ei ymmärtänyt mitään, lapset kiusasivat ja tuli itku ihan heti silmiin. 
Miten vaikeata se oli opiskella, mutta vähitellen meni paremmin. 
- Eikö ollut muita lapsia, jotka eivät osannet venäjää?
- Kyllä, meitä oli ehkä semmoinen seitsemän – kahdeksan lasta, jotka puhuivat vain karjalaa. Olimme kuitenkin vähemmistö, kun luokassa oli melkein 40. Opettaja oli ystävällinen ja kiltti ja auttoi. Luokassa oli kyllä semmoisia, jotka eivät kiusanneet, mutta suurin osa kiusasi. 
- Miltä tuntuu nyt kun tapaat niitä koulukavereita? Muistatko sitä kiusamista? 
- En minä muista sitä, muuten kyllä muistan hyvin niitä kouluvuosia.

Ei saa pelätä suomalaisia!
Opiskelin suomea Petroskoin yliopistossa vuosina 1978 – 1983. Yksi opettajista oli Maria Mullonen. Hän aina tykkäsi, että ahkerasti opiskelisimme suomea. Maria sanoi, että kieliä oppii puhumalla. Täytyy enemmän puhua ja ei saa pelätä suomalaisia. On pakko teidän menna töihin turistien kanssa ja sen kautta opiskelette kieltä. Joka kesä me oltiin matkalla. Oltiin monessa paikassa, esim. kahtena kesänä oltin Sotschissa, jossa oli paljon turisteja. Kun puhuttiin paljon ja kuultiin paljon suomen kieltä, sen kautta tietysti tämä opiskelu sujui helpommin. 
Kun minä päätin yliopiston, menin Nuosjärven kouluun suomen ja venäjän kielen opettajaksi. Nuosjärv on sinne Prääsään päin, kaksikymmentä kilometriä. Silloin koulu oli iso, melkein 100 oppilasta. Sitten nuoret muuttivat kaupunkeihin ja nyt siellä on vain kahdeksan oppilasta. Nuosjärven jälkeen olin yhdeksän vuotta töissä Prääsän koulussa. Sitten päätin, että minä siirryn tänne kotikylään, Karjalan kielen kodille töihin. Vuodesta 1989 olen ollut karjalan ja suomen kielien opettajana. Silloin alussa oli tehty karjalan kielen kirjaimikko, mutta oppikirjoja opiskelua varten ei ollut. Kaikki, mitä minä tiesin suomen kielen opettamisen metodiikasta, siirsin karjalan kielelle. Hyvä, että oli hyvä kielitaido, jonka sain lapsuusaikana. Vähitellen oli tehty oppikirjat ja kirjat opettajia varten ja opettaminen tuli helpommaksi.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ __ _ _ __ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Julia Ponomareva
Yle.fi:n kirjoituksessa kodin avajaisista luki myös: 
Vieljärven kyläkoulussa suomen ja karjalan kieltä opettava Julia Ponomareva on karjalan elvyttämisestä innoissaan.
– Karjala on laulukieli ja runokieli lapsille, hän sanoo.
– Se on kieli, jota saa käyttää joka päivä.

Kodissa tuli vastaan Julia Ponomareva, synt. 1991.

- Julia, sanoit, että karjala on laulukieli ja runokieli. Laulatko itse paljon? 
- Kyllä, laulan juhlissa, kotona, koulussa – kaikkiailla. 
Julia kertoo itse: 
Olen kolmatta vuotta töissä Vieljärven koulussa suomen ja karjalan kielen opettajana.
Koululla on 143 oppilasta, joista yli 100 lukee suomea tai karjalaa. Itse kävin 11 vuotta Vieljärven koulua. Sitten menin Petroskoin yliopistoon opiskelemaan karjalaa ja suomea. 
Äidinkielinä minulla on on sekä venäjä että karjala. Koulussa luin neljä vuotta karjalaa, sitten tuli suomen kieli. Kun minä hyvin ymmärsin karjalaa, suomi oli helppoa. Koulussa kävin Petroskoissa lasten olympialaisissa. Kaksi kertaa olin paras livvin kielen oppilas. Palkkana oli matka Suomeen leirille ja minä kävin kaksi kertaa Suomessa. Yliopistossa opiskelin yhtaikaa karjalaa ja suomea.

Talo on täynnä infoa karjalan kielellä.

Nuori Karjala -projekti vuonna 2015
Lapset olivat eräässä elvyttämisprojektissa mukana. Lasten kanssa maalasimme kaupan seinät ja piirsimme seinälle. Koulussa tuntien jälkeen tehtiin niitä rintamerkkejä, joihin oli kirjoitettu esimerkiksi Minä olen karjalainen, Minä pidän karjalasta, Minä olen kotoisin Karjalasta, ja lapset itse tekivät piirustuksia, joita panimme niihin rintamerkkeihin. Se oli sellainen lahja lapsille, tavallaan elvytettiin karjalan kieltä.

> Lue Elävät kylät -projektista Vieljärvessä

 Olin kuusi vuotta Čičiliusku nukketeatterissa näyttelijänä. Nukketeatterin kanssa matkustimme Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa ja ympäri koko Karjalaa. Kaksi kertaa vuodessa kävimme Suomessa ja olimme eri puolilla maata.Čičiliuskussa meitä on sekä vienankarjalaisia että livvinkarjalaisia näyttelijöitä ja me käytetään karjalan kielen molempia versioita. Nyt on tullut myös vepsäläinen näyttelijä.

Prääsä 

Karjalainen kylä Prääsä sijaitsee noin 40 kilometriä Petroskoista länteen. 

Prääsä on iso kylä – Prääsän piirin keskusta eli pääkylä. Prääsässä elvytetään hyvin aktiivisesti karjalan kieltä ja kulttuuria. Bente Imerslund vieraili 8.-09.03.2017 Prääsässä.

Pienen linja-autoaseman kahvilan piirakka-lista on kahdella kielellä.	Parissa ruokakaupassakin on kyltit karjalaksi.

Elvyttämisprojektista kirjoitti Petroskoissa ilmestyvä suomenkielinen viikkolehti Karjalan Sanomat 25.01.2017: Tässä osia artikkelista.

Tavaraa tarjotaan karjalan kielellä

Karjalassa leivotaan karjalan piirakoita myös koulun aikana.

Etnokulttuurikeskuksella on paljon tarjottavaa koululaisille. Museo-osaston vieressä on suuri keittiö.
Kun vierailin siellä, oli leipomispäivä. Työpöydissä oppilaita odotti valmiit laitetut piirakkataikinat, jokaiselle kaksi taikinaosaa. Pääsin sekä kuuntelemaan, osallistumaan että maistamaan. Piirakan maisteri Tamara Gončarova näytti oppilaille, miten piirakat valmistetaan.

Kansallisessa taidekoulussa sain olla läsnä 6-7-vuotiaiden kanteleen kursseilla. Opettajana toimi Julia Tolmatšova.

Oppilaat odottavat kärsivällisesti kun opettaja virittää heidän kanteleitaan. Sitten alkaa harjoitus.

Julia Tolmatšova kertoo työstään:
Minä harrastan Venäjän eri kansojen kulttuuria ja opetan sitä lapsille. Keskitymme eniten karjalaiseen ja venäläiseen kulttuuriin. Folkloreryhmissä lapset laulavat, tanssivat ja leikkivät. He soittavat eri karjalaisia soittimia kuten pilliä, kanteletta ja huilua. Täällä Karjalassa on ennen ollut hyviä laulajia ja soittajia. Lasten kanssa tutkimme tätä vanhaa kulttuuria. Lapset antavat tulevaisuutta kielelle ja tansseille. He osallistuvat kilpailuihin ja esiintyvät esimerkiksi konferensseissa. He kertovat niistä taitavista henkilöistä, jotka ovat ennen asuneet täällä Prääsän piirissä – vanhat mummot, laulajat, kertojat.

 Olen aikuisten Meidän pajo-ryhmän johtajana. Ryhmä täyttää pian 20 vuotta. Se näyttää karjalaisten lauluja ja musiikkia. Itse minä laulan ja soitan eri soittimia. Kuunnelkaa!

Prääsän koulussa on 430 oppilasta. Siellä opetetaan sekä karjalaa että suomea. Suomea lukee noin 150 oppilasta, karjalaa 83. Innokas suomen kielen opettaja jo 35 vuotta on Tatjana Uljanova, syntynyt vuonna 1958.

Suomen kielen 6. luokka katsoo finsk.no-sivustosta pikkufilmejä Petroskoista. 

 Kun tunti alkaa, kaikki tervehdivät kohteliaasti!

  Olen juuri tullut karjalaisesta saunasta ja emäntänä toimii suomen kielen opettaja Tatjana Uljanova. Hän kertoo karjalaisesta taustastaan, opiskelusta ja karjalan kielen asemasta tänä päivänä.

- No Bente, oliko kuibat löylyt?
- Löyly oli kyllä hyvä.

- Tykätään saunasta ja saunan jälkeen maistuu letut eli blinit. Talvella käymme saunassa kaksi –
kolme kertaa viikossa, kesällä useammin, melkein joka
päivä. Tänne tulee pojat, miniät ja lastenlapset. Aina väkeä tulee.
- Tämä näyttää olevan vilkas talo.
- Niin on.
- Mikä on perheesi kotikieli?
- Venäjä. Mieheni on venäjänkielinen, mutta hänen isänsä oli karjalaainen. Mieheni ymmärtää kyllä
karjalaa jonkun verran, suomea hän ei ymmärrä.

Tatjanan tausta

- Kotikyläni on Koivuselkä, mutta pienenä asuin Kudžoi-kylässä. Jos se nimi käännetään
suomeksi, se on Muurahainen. Siellä oli 10 taloa.
- Voisimmeko huomenna lähteä Kudžoihin?
- Valitettavasti ei käy. Siellä ei enää asuta ja on huono tie. Yhtään taloa ei ole jääänyt. Ikävää tulee,
kun ajattelen lapsuuden kylääni. Kudžoihin pääsee talvella suksilla, kesällä polkupyörällä tai
veneellä. Kun minä olin pieni, Karjalassa oli satoja pikkukyliä, joita nyt ei enää ole.

Karjalan kielen asema Tatjanan lapsuudessa. Suomen kielen asema Karjalassa nykyään.

[accordion width="600"] [item title="Lue lisää!"]

Karjalan kielen asema Tatjanan lapsuudessa.

- Oletko sinä karjalankielinen?
- Kyllä, en osannut venäjää yhtään kun lähdin kouluun. Perheessä ja kylässä käytettiin vain karjalaa.
- Millaista oli kun seitsenvuotiaana tulit kouluun osaamatta venäjää?
- Tunneilla oli vaikea, välitunneilla puhuttiin nurkissa hiljaa karjalaa keskenäämme.
- Ja kukaan ei estänyt puhumasta karjalaa?
- Opettaja totta kai sanoi meille, että täytyy enemmän käyttää koulussa venäjää, muuten tulee vaikeaksi. Minun veli ja minun serkut, jotka ovat minua vanhempia, muistelevat sitä, että koulussa kiellettiin puhumasta karjalaa.
- Ei siis sinun aikanasi?
- Minä en muista semmoista, että kovasti kiellettiin. Mutta minulle sanottiin, että ei koulussa käytetä karjalaa, vaan venäjää. Niin huonosti puhuttiin venäjää. Koivuselässä ei ollut semmoisia ongelmia, koska minä puhuin silloin jo venäjää.
- Ymmärsittekö, miksi koulussa ei saanut puhua karjalaa?
- Emme ymmärtäneet.

- Muistatko milloin itse rupesit vapaasti puhumaan venäjää?
- Silloin kun minä menin viidennelle tai kuudennnelle luokalle, oli helpompi jo. Silloin me muutettiin pienestä Kudžoi-kylästä Koivuselkään. Se oli iso kylä, siellä oli sähköt ja semmoista. Ja isot luokat ja monta opettajaa. Koulussa oli vieraana kielenä suomen kieli ja sitten pääsin Petroskoin yliopistoon opiskelelemaan suomea ja kirjallisuutta.
- Meillä oli paljon sukulaisia, jotka asuivat isoissa kaupungeissa. He kesällä tulivat meidän kylään ja he opettivat meille venäjää. Karjalaa he kuulivat – mummolta ja ukilta ja meidän vanhemmilta. Kudžoissa ei kukaan käyttänyt venäjää arkielämässä.

Suomen kielen asema Karjalassa nykyään.

Suomen kieli on tänäänkin hyvin suosittu täällä Karjalassa. Meidän Prääsän piirissä suomea opetetaan Vieljärvessä, Prääsässä, Essoilassa ja Tšalnassa, siis isoissa kouluissa. Prääsässä hyvin paljon halukkaita löytyy vanhemmista ja lapsista. Suomea meidän koulussa opetetaan jatkuvasti jo vuodesta 1981.
- Onko paljon kontaktia Suomeen?
- Ennen meillä oli ystävyyssuhteet. Silloin pidettiin paljon kielikylpyleirejä Suomen puolella ja myös täällä kävi suomalaisia vieraita. Nyt toiminta on ikävä kyllä hiljentynyt. Enemmän käyvät Suomessa lapsien vanhemmat, mutta me tarvittaisiin vielä leirejä, nuorten välillä kanssakäyminen olisi hyvänä tukena kielen lukemisessa.

[/item] [/accordion]

Ehkä jatketaan matkaa Karjalan kielen kotiin?