Suomensukuiset kansat, kielet ja kulttuurit Suomen naapurimaissa
Katso, missä näitä kieliä puhutaan!
Suomi Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä • Kveenin kieli Norjassa
Meänkieli Ruotsissa
Karjala ja vepsä Venäjällä
Lue, missä näitä kieliä puhutaan!
 
Lytt til innledningen suomeksi norsk
Kielen professoriTornionlaakson historiaa · Kieli ja identiteetti · Kielen tulevaisuus · Nuoret ja meänkieli · Kirjallisuus
 
Kielen professori

Tornionlaaksolaiset tutkivat ahkerasti omaa historiaa ja meänkieltä. Huumorikin kuuluu asiaan. Paaskiviikolla Kaivuonossa (Kåfjordissa ) ja Kieruassa (Skjervøyissä) 05. ja 06.06.2012 tutustuimme vauhdikkaaseen Jannes FrickeBoda-ryhmään. Heillä oli mukana Pajalan kuuluisa kielenprofessori Sven Rydbeck, joka kertoi tutkimuksestaan ja mietti meänkielen tilannetta.

Professori miettii, puhuvatko ihmiset tule-
vaisuudessa meänkieltä. Käyttääkö nuoriso nyt meänkieltä? Mikä on meän lento, meän tukka, meän kauppa?

 

Tässä hän miettii, miten meänkieli 1950-luvulta on muuttunut. Yllättävä loppu!


MEÄNKIELI

Nämä sivut sisältävät tietoa ja oppimateriaalia meänkielestä Ruotsin Tornionlaaksossa.

Samalla ne perehdyttävät vähemmistökielten tilantenteeseen ja kaksikielisten nuorten maailmaan yleensä.

Sivustot on suunnattu nuorille ja opettajille Pohjoiskalotilla. Aineisto pohjautuu kirjallisuuteen ja tornionlaaksolaisten nuorten haastatteluihin.

 

Teksti: Laura Arola

Kuuntele ja lue, mitä Laura Arola kertoo nuorista ja meänkielestä

TORNIONLAAKSON HISTORIAA  
Tornionlaakson vanhinta asutusta edustavat saamelaiset. Suomalaisten tultua saamelaiset osin sekoittuivat suomalaisiin ja osin väistyivät. Ensimmäisten ruotsalaisten saapumisesta alueelle ei ole tarkkoja tietoja, mutta 1400-luvulla ruotsalainen asutus oli jo laajalle levinnyttä.

Suomi ja sen mukana Tornionlaakso kuuluivat Ruotsiin aina vuoteen 1809 saakka. Tuolloin Napoleonin sotien jälkimainingeissa Venäjä valtasi Ruotsilta itäisen maakunnan eli nykyisen Suomen alueen. Haminan rauhassa tsaari Aleksanteri I päätyi kompromissiin: venäläiset olisivat halunneet rajan Kainuunjokeen ja ruotsalaiset Keminjokeen, joten raja vedettiin puoleenväliin Tornionjokea. Uusi raja tuli siis keskelle Tornionlaakson yhtenäistä kulttuurialuetta. Vuorovaikutus rajan yli oli silti vilkasta: tornionlaaksolaisia yhdisti kieli, sukulaiset, poikkinainti, lestadiolaisuus ja kaupankäynti. Suomea puhuvien tornionlaaksolaisten kohtalo rajan molemmin puolin oli kuitenkin hyvin erilainen. Suomen puolella heistä tuli osa suomenkielistä enemmistöä.

Ruotsin puolella tornionlaaksolaisista tuli marginalisoitu kansallinen vähemmistö. Vaikka Ruotsin tornionlaaksolaiset olivat lojaaleja kruunulle, vierasta naapurimaan kieltä puhuvaa ryhmää alettiin pitää turvallisuusriskinä.
Kirjoja, jotka kertovat Tornionlaakson elämästä ennen.

Vanhan suomenkielisen kulttuurin murros alkoi Ruotsissa modernisaatioprosessin myötä 1800–1900 –luvuilla. Teollistuminen, kaupungistuminen, kouluverkon leviäminen, joukkoviestinnän kehitys ja parantuneet kommunikaatioyhteydet muuttivat elämän perusasioita. Yhteiskunta myös demokratisoitui. Vaikka demokratisoituminen toisaalta paransi ihmisten vaikutusmahdollisuuksia, samalla se lisäsi tarvetta integroida maan eri osat tiiviimmin toisiinsa ja assimiloida eli sulauttaa vähemmistöt. Erityisesti ruotsalainen nationalismi vaikutti assimilointiprosessiin.

Tornionlaakson ruotsalaistaminen alkoi voimallisesti 1800-luvun lopulla. Tärkein väline oli koulupolitiikka. Tärkeä merkitys ruotsalaistamisessa oli myös työtuvilla, jotka olivat köyhille lapsille tarkoitettuja kouluasuntoloita, joissa sai puhua vain ruotsia. Modernisaatio ja ruotsalaistaminen tarkoitti tornionlaaksolaisille parempaa koulutusta ja lisääntyviä mahdollisuuksia toimia yhteiskunnassa oma kulttuurin ja kielen kustannuksella.

Toisen maailmansodan jälkeen asenteet vähemmistöjä kohtaan muuttuivat suopeammiksi kaikkialla maailmassa, mikä näkyi myös Tornionlaaksossa. Vuonna 1955 suomen kielestä tuli vapaaehtoinen aine lukioihin ja vuonna 1957 päätettiin, ettei oppilaita saa kieltää puhumasta suomea koulussa. Virallinen ruotsalaistamispolitiikka lakkautettiin.

Meänkielen nykytilannetta on vaikea luotettavasti määritellä. Arviot meänkielisten määrästä vaihtelevat sen mukaan, miten kielitaito määritellään. Puhujien määrä vaihtelee 25 000–70 000:n välillä. Viimeinen tarkka tieto on vuodelta 1930, jolloin suomenkielisiä oli lähes 70 % Tornionlaakson asukkaista. Vuonna 1967 Norrbottenin lääninhallitus arvioi, että suomentaitoisia on neljännes asukkaista.

1970-luvulla tuli mahdolliseksi opiskella suomea kotikielenä koulussa. Tämä osoittautui monelle oppilaalle ylivoimaiseksi, sillä suomen kirjakieli oli heille vieras ja hyvin kaukana siitä kielestä, jota he kotona puhuivat. Näin ollen ryhdyttiinkin opettamaan paikallista kielivarianttia, meänkieltä. Idea meänkielestä omana kielenään syntyi 1980-luvulla. Tornionlaaksolaisille 1980-luku oli itsetiedostamisen aikaa. Vuonna 1981 perustettiin Svenska Tornedalingars Riksförbund – Tornionlaaksolaiset (STR-T) ajamaan vähemmistön asioita ja ennen pitkää myös meänkielen tunnustamista omaksi kielekseen. Myös meänkielistä kirjallisuutta ja kulttuuria alkoi syntyä. Bengt Pohjanen käänsi 1988 Markuksen evankeliumin meänkielelle. Meänkielen sanakirja ilmestyi 1992 ja Krammatiikki 1996. Meänkielestä tuli yksi Ruotsin viidestä virallisesta vähemmistökielestä 1.4.2000.

KIELI JA IDENTITEETTI
Kielen ja identiteetin suhde on mietityttänyt tutkijoita pitkään. Varmoja vastauksia asiasta ei ole saatu, eikä ehkä koskaan saadakaan. Kuitenkin kieli ja identiteetti liittyvät toisiinsa monella tavalla.
  • Kielen avulla kerromme ajatuksiamme ja kommunikoimme toisten ihmisten kanssa.
  • Kielen avulla muutumme vauvasta lapseksi ja lopulta aikuiseksi.
  • Kielen avulla kuulemme, kirjoitamme, luemme ja kerromme tarinoita kansamme ja alueemme historiasta ja omastakin historiastamme.

VÄHEMMISTÖIDENTITEETIT POHJOISKALOTILLA

Tornionlaaksolaiset ja muut Pohjoiskalotin vähemmistöt elivät ennen modernisaatiota pitkälti luontaiselinkeinoista, kuten maanviljelyksestä ja poronhoidosta. Oma kieli liittyi vahvasti ammattiin, omaan kulttuuriin ja elämään. Etninen identiteetti oli itsestään selvä eikä raja-alueiden monikulttuurisuus ollut ongelma. Nationalismi ja modernisaatio muuttivat Pohjoiskalotin vähemmistöjen elämän. Koululaitos ja asuntolat levittivät valtaväestön kieltä ja kulttuuria. Joukkoviestimet, kulkuyhteyksien paraneminen ja hallinnon järjestäytyminen toivat muun maailman ja valtaväestön lähemmäs pohjoista. Ammatit vaihtuivat ja uusissa käytettiin enemmistökieltä.

Toisen maailmansodan jälkeen Pohjois-Kalotilla alkoi voimakas jälleenrakentaminen. Valtion ihanteena oli yksikielisyys, joten vähemmistölapset joutuivat kärsimään.

Vähemmistöidentiteetistä haluttiin päästä eroon, sillä se samaistettiin vanhaan elämään, köyhyyteen ja luokkayhteiskuntaan. Vanhemmat puhuivat lapsilleen enemmistökieltä. Tämä aiheutti laajan kielenvaihtoprosessin (A > Ab > AB > aB > B). Kaksikielisyyttäkään ei suosittu, sillä pelättiin, että lapsista tulisi puolikielisiä, jotka eivät osaa mitään kieltä kunnolla. Vähemmistökieltä ei saanut mm. puhua koulussa – ei edes välitunneilla. Lapset joutuivat usein kouluun täysin ummikkoina, eli osaamatta koulun kieltä.

Etninen herätys alkoi Tornionlaaksossa 1970-luvulla. Viime vuosikymmeninä Pohjoiskalotille on syntynyt useita uusia kirjakieliä. Kirjakielen luomisen perimmäisenä tarkoituksena on kulttuurin elvyttäminen ja modernisointi. Nykyään kieli ja identiteetti Pohjoiskalotilla ovat valintoja, mutta käytännössä yhteiskunta silti usein suosii enemmistökieltä.

KYSYMYKSIÄ
  • Ajattele omaa identiteettiäsi. Miten äidinkielesi liittyy/liittyvät siihen?
  • Miettikää miltä tuntuisi, jos ei saisi käyttää omaa kieltään vaikkapa koulussa. Mitä vaikeuksia koulunkäynnille seuraisi siitä, jos joutuisitte kiinankieliseen kouluun?
  • Onko mielestäsi tärkeää, että esimerkiksi Afrikasta Pohjoismaihin adoptoitu pieni lapsi oppisi myös oman kansansa kieltä. Miksi/Miksi ei?Voiko olla jonkin kansan jäsen (suomalainen, norjalainen) osaamatta sen kieltä? Mitä ongelmia voi olla?
  • Miten yhteiskunta suosii valtakieliä? Missä se näkyy? Miksi kaikilla kielillä ei ole samat oikeudet?
TEHTÄVÄ
Lue seuraava tornionlaaksolaisen Jord-yhtyeen kappale. Mistä laulu mielestäsi kertoo?

Oonhän meilä vielä kieli
Vielä kuuluu meän ääni
Väylää myöten laulu kulkee
Aalot vielä sanat kantaa
Vielä lyöpi meän syän
Ääniä on vielä monta

Monta jokka laulun tuntee
Monta joita sanat koskee
Vielä löytyy rakhautta
Elävä oon vielä syli
Vielä syntyy voimaa uutta
Vielä uusi laulu soi

KIELEN TULEVAISUUS

MITEN KÄY VÄHEMMISTÖKIELEN?

Maailmassa on noin 6 000 kieltä ja vain noin 200 valtiota. Suurin osa maailman kielistä on siis vähemmistökieliä. Vähemmistökielten asemaa on ryhdytty tutkimaan toisen maailmansodan jälkeen. Aluksi ennustettiin, että vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen kielet häviävät ja kuolevat, koska niillä ei ollut taloudellista tai poliittista voimaa. Kielenvaihtumisen prosessia meänkielestä ruotsiin voidaan kuvata seuraavalla tavalla. Yksikielisyys vähemmistökielessä (meänkieli=M) muuttuu kaksikielisyyden kautta yksikielisyydeksi enemmistökielessä (ruotsi=S):
M > Ms > MS > mS > S
Maailmanlaajuisen etnisen herätyksen jälkeen vähemmistökielten puhujat alkoivat itse – tutkijoiden avustuksella – nousta puolustamaan omaa kieltään. Vähemmistökieliä on ryhdytty revitalisoimaan eli elvyttämään sekä teoriassa että käytännössä. Kielenvaihtokaavan nuolia pyritään kääntämään toiseen suuntaan. Tornionlaaksossa meänkieliset perustivat vuonna 1981 Svenska Tornedalingers Riksförbundin, STR-T:n eli Tornionlaaksolaiset ajamaan vähemmistön asioita ja sitä, että meänkieli tunnustettaisiin omaksi kielekseen. Meänkielen elvyttäminen on tuottanut tuloksia: kirjallisuutta ja kulttuuria on alkanut ilmestyä meänkielellä. Etnisen heräämisen kautta meänkielen asema on parantunut. Silti meänkieltä tai suomea käytetään enimmäkseen kotikielenä ja ruotsia julkisessa elämässä.
TEHTÄVIÄ
  1. Miten vähemmistökieli vaihtuu enemmistökieleksi? Osaatko selittää seuraavan kaavion, jossa I=iirin kieli ja E=englanti: I > Ie > IE > iE >E
  2. Mitä tarkoittaa revitalisaatio? Mitä tuloksia se on tuonut meänkielelle?
POHDITTAVAA

LUE SEURAAVAT TORNIONLAAKSOLAISTEN NUORTEN KOMMENTIT, KUN HE PUHUVAT HAASTATTELIJAN KANSSA MEÄNKIELEN TULEVAISUUDESTA:

H: Elikkä sie oot skeptinen tässä että säilyykö tämä meänkieli?
N6: Joo, siksi ko niitähän ei ole niin monta nuoria jokka puhuva. Jokka osaava ovat siis medelålders..keski-ikäsiä.

N4: Suomenkieli mie aina uskon ko säilyy, mutta juuri meänkieli mie uskon voi säilyä, jos ihmiset itte haluaa.

H: Ja..Och så, du tror att meänkieli eller finska ska fortleva i tornedalen?
M3: Jo..den..
H: Vem som ska prata den?
M3: Vi som börjar lära sej.

  • Mitä voi päätellä kolmen kommentin perusteella nuorten ajatuksista meänkielen tulevaisuudesta?
  • Mitä itse uskot meänkielen tulevaisuudesta?
  • Pohdi syitä siihen, miksi joissakin maissa vähemmistökielen opettaminen koulussa on jopavähentänyt sen käyttöä kotona.
  • Miten nuorten meänkielen käyttöä voisi mielestäsi lisätä?
KIELEN KÄYTTÖ TULEVAISUUDESSA
Aineistona tässä kappaleessa on pajalalaisten 16–19 -vuotiaiden lukiolaisten haastattelut, joissa he pohtivat suhdettaan meänkieleen ja suomen kieleen.

Suuri osa nuorista toivoi ja uskoi käyttävänsä meänkieltä tulevaisuudessa enemmän. Nuoret aikovat puhua meänkieltä/suomea lapsilleen, jos asuvat Tornionlaaksossa. Tässä tulee esille ristiriita: nuoret suhtautuvat vähemmistökieleen pääasiassa positiivisesti ja toivovat, että se säilyy, mutta eivät itse käytä sitä – ainakaan vielä. Onko sitten mahdollista, että nuoret tulevaisuudessa käyttävät enemmän meänkieltä?

H: Ja aiot puhua omille lapsille?
N4: Aion. Monet vanhemmat käyttävät sitä suomea niinkö salaisena kielenä..niin mutta kyllä mie aion.
H: Ja haluat että ne oppii koulussa?
N4: Joo ainaki.


Kielen säilyminen on yhtä lailla vähemmistöjen kuin yhteiskunnankin vastuulla. Ei riitä, että lapset oppivat etnisen vähemmistökielensä vain kouluissa samaan tapaan kuin vieraan kielen. Jotta vähemmistökieli säilyisi, sitä on käytettävä päivittäin, ei pelkästään oppitunneilla vaan etenkin kavereiden kanssa ja kotona.

 

TIIVISTELMÄ

Nuoret haluavat uskoa meänkielen säilyvän alueella ja aikovat tulevaisuudessa käyttää kieltä enemmän. Ongelma on vähemmistökielenkielen puhujien korkea keski-ikä.


NUORET JA MEÄNKIELI
Aineistona pajalalaisten 16–19 -vuotiaiden lukiolaisten haastattelut, joissa he pohtivat suhdettaan meänkieleen ja suomen kieleen.
MITEN JA MISSÄ NUORET KÄYTTÄVÄT MEÄNKIELTÄ?
KIELESTÄ TOISEEN
MITÄ NUORET AJATTELEVAT MEÄNKIELESTÄ?
KIELI VAI MURRE?
TIIVISTELMÄ
MITEN JA MISSÄ NUORET KÄYTTÄVÄT MEÄNKIELTÄ?
Kaikille pajalalaisille nuorille, joita haastateltiin, ruotsi on ensimmäinen ja vahvin kieli. Joillekin olivat vanhemmat lisäksi puhuneet meänkieltä tai suomea. Tornionlaaksolaisten nuorten meänkielen/suomen taito on ollut heikkenemässä. Nuorilla ruotsi on äidinkieli ja suomi passiivinen kieli. Tämä tarkoittaa sitä, että monet nuoret ymmärtävät suomea/meänkieltä, mutta harva puhuu ja vielä harvempi osaa lukea sitä. Vain muutamissa pajalalaisten nuorten kodeissa on puhuttu lapsille suomea /meänkieltä. Vanhemmille on ollut tärkeää, että Ruotsin Tornionlaaksossa asuvat lapset oppivat ensin ruotsin, sen jälkeen voidaan ryhtyä puhumaan meänkieltä tai suomea lapsille.

Tämä taas on usein saattanut johtaa siihen, että kielen vaihto takaisin omaan kieleen on vaikeaa: ei ole helppoa ryhtyä käyttämään tavallisessa kommunikaatiossa kieltä, jota välillä on käytetty vain vähän.

N3: Äitin kanssa suomea.
H: Pelkästään suomea?
N3: Joo, ja sitte nytte se on niinkö tullu ruottiksikki. Mutta enne oli aivan suomea.
H: Ja nyt on sitte enemmän ruottia?
N3: Joo.
H: Miksiköhän semmonen..ossaatko sanoa?
N3: No ko laiska. Ko koulussa puhhuu ruottia ja kavereitten kanssa ruottia, niin sitte tullee ruotti kotonaki.

Suomen tai meänkielen puhuminen vaatii nuorilta erillistä ponnistelua. Monet tornionlaaksolaiset nuoret käyttävät suomea tai meänkieltä kuitenkin isovanhempiensa kanssa. Kielen käyttö voi lisääntyä myös kiinnostuksen myötä.

N5: Jag använder mer meänkieli nu med föräldrar också. Jag har börjat tänka att det är mer viktigt.

Meänkieltä nuoret kertovat käyttävänsä myös, kun he vitsailevat ja kiroilevat. Vähemmistökieli säilyy tunnekielenä, vaikka kieli muuten vaihtuisikin. Ja voidaan myös väittää, että suomen tai meänkielen kirosanat ovat parempia kuin ruotsin kielessä!

 

H: Ja kirosanoja käytät suomenkielen..Miksi?
M5: Jo, det känns bättre när man blir riktigt syr.

Ystävien kanssa pajalalaiset nuoret käyttävät lähes aina ruotsia. Näin myös silloin, kun kaveritkin osaavat meänkieltä.

H: Elikkä et käytä suom..tai niinkö meänkieltä semmosenkaan kanssa jokka ossais sitä?
N7: En.
H: Tiiätkö mistä se johtuu sitte?
N7: No..se on niinku..miehän asun ruotsissa. Jos saattaa puhua ruotsia, niin se tullee automaattisesti. Emmie ajattele, mie vain puhun menemhään.

Kaveripiirissä saattaa usein olla ryhmäpainetta ruotsin kielen käyttöön. Meänkieltä saatetaan hieman halveksia ja mieluummin puhutaan ruotsia. Nuorilla voi olla yksikielisyyttä eli monolingvismiä korostava asenne: Ruotsissa puhutaan ruotsia. Meänkieltä tai suomea taas voidaan puhua Suomessa sukulaisten ja ystävien kanssa. Onkin mielenkiintoista pohtia, miksi nuoret ovat niin haluttomia käyttämään meänkieltä keskenään?

H: Sitte ystävien kanssa ruotsia? Vain ruotsia?
N6: Joo. Monet..nehän niinkö ymmärtävät, mutta ne ei oikein halua itte puhua. Niin sitte mie en ole niinkö..se on niinkö vain ruotsia. Joskus suomen niinkö sanat, jokku pienet sanat. Kyllä net käsittivä. Mutta ne ei halua puhua.
H: Haluaisikko sie sitte joskus puhuakki..
N6: No joo, kyllä mie joskus. Meillähän on..sielähän on varmasti jokku jokka ossaa..niinkö ymmärtää niin..kyllä se tullee joskus että sitä praatii sanoa jotaki meänkielelä.
Koulu ei siis voi tehdä kaikkea vähemmistökielen hyväksi, vaan kielen tulevaisuus riippuu puhujista itsestään. Voi jopa käydä niin, että sen jälkeen, kun kouluissa aloitetaan vähemmistökielen opetus, vanhemmat puhuvat sitä entistä vähemmän lapsilleen – luotetaan, että lapsi oppiikin kielen nyt koulussa.
KYSYMYKSIÄ
Mikä on mielestäsi vähemmistökielen säilymisen kannalta tärkeintä?

KIELESTÄ TOISEEN

Kielten vaihtamista toiseen kesken lauseen tai toisen kielen sanojen käyttämistä sanotaan koodinvaihdoksi. Koodinvaihto on yleistä Tornionlaaksolaisten puheessa: sanoja lainataan melko vapaasti ruotsin kielestä, ja koodia vaihdetaan kesken lauseen.
H: Hmm..mitäsie tässä oot laittanu että jos jatkaa puhumista niin se säilyy täällä tornionlaaksossa? Mitä sie ite uskot?
N7: Se on vaikeata. Ei me olle nyt niin paljon..i våran grupp..suomenkielen. Kyllä mie uskon että se ei ole niin paljon ihmisiä..i framtiden kommer det inte vara så många som pratar det.

Koodinvaihdolla on ihmisten keskuudessa negatiivinen leima. Kielten sotkemista pidetään laiskuutena, koulutuksen ja tapojen puutteena. Vanhemmat ihmiset saattavat pitää omaa kieltään ainoana oikeana ja nuorten kieltä rappeutuneena ja huonona, koska koodinvaihto kuuluu erityisesti nuorten puheeseen. Tämä saattaa johtaa siihen, että nuorille tulee tunne, että oma kieli on huonoa. Kuitenkin Tornionlaaksossa ja muilla kaksikielisillä alueilla koodinvaihto on täysin normaalia! Tornionlaaksossa kielitilanne on erityisen rikas ja monimutkainen. Alueella vaikuttaa monta kieltä: on sen ruotsin kieli, jota alueella puhutaan ja jossa näkyy suomen vaikutus, standardiruotsi, meänkieli, Suomen Tornionjokilaakson murre, standardisuomi sekä vielä saamen kielet. Oman lisänsä tuo nykyään populaarikulttuurin valtakieli englanti.

KYSYMYKSIÄ
1. Mitä on koodinvaihto?
2. Huomaatko omassa puheessasi koodinvaihtoa? Minkä kielien kesken?

MITÄ NUORET AJATTELEVATMEÄNKIELESTÄ?

Tässä osiossa käsitellään nuorten ajatuksia siitä, miten he kokevat ympäristön suhtautuvan vähemmistökieleen sekä heidän omia mielipiteitään meänkielestä.

KIELIASENTEET

Mitä nuoret uskovat, että ruotsinkieliset ja suomenkieliset ajattelevat meänkielestä? Nuoret eivät suoraan osanneet arvioida, mitä muut ajattelevat meänkielestä. Pääasiassa arveltiin, että suhtautuminen on negatiivista. Uskotaan, että ruotsinkieliset pitävät meänkieltä hyödyttömänä kielenä. Lisäksi arveltiin, että ruotsinkieliset tuskin pystyvät erottamaan meänkieltä ja suomensuomea toisistaan.

 

H: Och så tycker du att folk annastans i sverige ser ned på språket?
N5: Jo, jag tror det är ganska många som gör det.
H: Varför det? Varför tror du att det är så?
N5: No.. för att det är sånn främmande..dom är rädd. Dom kanske tycker att vi kan ju flytta till finland om vi ska prata finska.

Myös suomalaisten asennetta meänkieleen arveltiin negatiiviseksi: suomalaiset meänkieltä huonona ja rumana suomenkielen murteena. Itse asiassa tämä ei ole totta, vaan tutkimuksen mukaan Suomen tornionlaaksolaiset nuoret ovat hyvinkin positiivisia meänkieltä kohtaan! Tornionlaakson ruotsinkielisten asenteita taas pidettiin negatiivisina tai välinpitämättöminä.

M6: Ne tykkää että se on sotkukieli tai jotaki.

Joku oli huomannut asenteissa muutosta:

H: Mitä tuota..minkälaisia sinusta nuorilla asenteet sitte on? Haluaisko ne oppia..
N6: No kyllä mie tykkään että se nyt tullu enämpi että net halvavat oppia. Ne halvavat oppia, mie olen nähny sen. Mutta sehän on vaikea. Sehän on semmonen asia, että sitä häätyy kasuta ylös kielheen.

Nuorten oma suhtautuminen meänkieleen on vaihtelevaa. Pääasiassa jokainen suhtautuu omaan kieleensä positiivisesti ja pitää sitä tärkeänä itselleen ja Tornionlaaksolle.
M2: Det är ju en del av tornedalen.
M3: Det är meänkieli som definierar tornedalen.

H: Onko sulle kumpi niistä sitte tärkeämpi, meänkieli vai suomi?
N6: No meänkieli on tärkeämpi. Sehän on se joka on lähin.

KIELI VAI MURRE?

Suomen kieli ja meänkieli ovat toisilleen hyvin läheisiä. Lingvistisesti ne on perinteisesti tulkittu saman kielen eri murteiksi. Kielet alkoivat eriytyä vuodesta 1809 lähtien: suomensuomeen vaikutti standardisoitu kirjakieli ja yleispuhekieli, Ruotsin puolella voimakas ruotsin kielen vaikutus vei kieltä omaan suuntaansa. Näin ollen nykyinen meänkieli eroaa suomen kielestä jonkin verran myös kielellisesti. Vaikka mäenkieli on saanut virallisesti kielen statuksen, Tornionlaaksossa keskustellaan paljon siitä, onko meänkieli kieli vai murre. Nuorten mielipiteet jakaantuvat, kun kysytään onko meänkieli kieli vai murre. Osa nuorista pitää meänkieltä omana kielenään, jossa on sellaisia sanoja, joita ei ole suomen eikä ruotsin kielissä.

H: Elikkä onko sinun mielestä tämä..murre vai kieli?
N4: Se on vaikea kysymys ette vastata noin yhesä minuutissa. Mie uskon ette ensiksi ne oli suomalaisia. Ja sitte ko ne on asunu yhessä paikassa niin ne alko luomaan oman kielen. Uskon että se on ensiksi ollu murre..suomalaisten..ja sitte tullu omaksi kieleksi.

H: Ja sinun mielestä meänkieli on oma kieli.
N7: Joo. Eihän tornionlaakso ole suomessa, sehän on ruotsissa. Jos se olis
jonkulainen murre niin solis ruotsin murre.

Valtionrajalla on nuorille merkitystä. Meänkieltä pidetään omana kielenä myös siksi, että Suomessa ei aina ymmärretä sitä. Samoin meänkielisetkään eivät aina ymmärrä suomea. Osa taas pitää meänkieltä sekakielenä, siis ruotsin ja suomen sekoituksena. Meänkielellä ei heidän mielestään ole kielioppia, joten se ei voi olla oikea kieli. Tällainen uskomus on yleinen monien vähemmistökielten kohdalla maailmassa.

M6: No en tiä. Sehän on ruottia ja suomea…vähän niinkö yhtheen laitettu

Tutkimuksessa nuorten asenteista meänkieltä kohtaan on ilmennyt muun muassa seuraavaa: Nuoret pääosin pitävät meänkieltä murteena. Etenkin sellaiset nuoret, joiden toinen vanhempi oli suomenkielinen, pitävät meänkieltä murteena. Tämä

johtunee siitä, että suomenkielisen vanhemman lapset identifioituivat voimakkaammin suomen kieleen. Nuorten joukossa on myös meänkielen kannattajia. Oma kieli on tärkeä, pidettiinpä sitä kielenä tai murteena!

TIIVISTELMÄ
  • Nuorilla on positiivinen suhtautuminen meänkieleen, mutta silti he käyttävät kieltä vähän.
  • Suomen kielen ja meänkielen välillä on jännite: rajan takainen valtakieli (suomi) sekä auttaa meänkieltä säilymään että vie siltä asemaa nuorten keskuudessa.
  • Suhde meänkieleeninen saattaa usein olla hyvin ristiriitainen: toisaalta meänkieli on läheinen kieli ja sen merkitys alueelliselle identiteetille tiedostetaan, toisaalta sekakielen leima ja kysymykset kielen hyödyllisyydestä askarruttavat.
POHTIKAA YHDESSÄ:
  • Kaikilla kielillä on kielioppi, kaikilla kielillä ei vain ole oikeinkirjoitusoppia.
  • Ruotsalaiset ja norjalaiset ymmärtävät toisiaan. Kuitenkin ruotsia ja norjaa pidetään eri kielinä. Miksi?

KIRJALLISUUS
Arola, Laura 2004: Identiteetti, diskurssi ja kielet. Ruotsin tornionlaaksolaisten nuorten suhde suomeen ja meänkieleen. Pro gradu –tutkielma. Suomen kielen, informaatiotutkimuksen ja logopedian laitos. Oulun yliopisto.
Elenius, Lars 2001: Både finsk och svensk. Modernisering, nationalism och språkförändring i Tornedalen 1850-1939. GTC, Luleå.
Hansegård, Nils Erik 1990: Den norbottenfinska språkfrågan. En återblick på halvspråkighetsdebatten. Uppsala Multiethnic Papers 19, Uppsala
Huss, Leena 1999: Reversing Language Shift in the Far North. Linguistic Revitalization in Northern Scandinavia and Finland. Uppsala University Library, Uppsala.
Klockare, Sigurd 1982: Norrbottniska språkstriden 1888-1958. – Finska språket i Tornedalen, Finska språket i Sverige (ed. Sigurd Klockare & Erling Wande). 40-73. Föreningen Norden & Kulturfonden för Sverige och Finland & Finn-Kirja, Stockholm
Lindgren, Anna-Riitta 1999: Pohjoiskalotin vähemmistökielet. Assimilaatiosta emansipaatioon? – Outamaalta tunturiin. Pohjoiset identiteetit ja mentaliteetit, osa 1 (toim. Marja Tuominen, Seija Tuulentie, Veli-Pekka Lehtola ja Mervi Autti). 159 - 174. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan julkaisuja. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
Lämsä, Taina 1991: Meän kieli. Suomen kieli Ruotsin Länsipohjassa. Pro gradu –työ. Oulun yliopiston suomen ja saamen kielen laitos, Oulu.
Slunga, Nils 1965: Staten och den finskspråkiga befolkningen i Norrbotten. Tornedalica 3, Luleå.
Winsa, Birger 1993: Meän kieli ja torniolaaksolaisitten kakskielisyys: täällä plandathaan sprookit. Virittäjä 1/1993.
Vaattovaara Johanna (tulossa): Paikallismurre alueellisen identiteetin rakentumisessa. Väitöskirjatyö. Suomen kielen laitos. Helsingin yliopisto.
 
 
Nettredaktor og vevskredder: Bente Imerslund, web (at) finsk.no eller benteime (at) online.no