Suomensukuiset kansat, kielet ja kulttuurit Suomen naapurimaissa
Katso, missä näitä kieliä puhutaan!
Suomi Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä • Kveenin kieli Norjassa
Meänkieli Ruotsissa
Karjala ja vepsä Venäjällä
Lue, missä näitä kieliä puhutaan!
 
Lytt til innledningen suomeksi norsk
LastenprojektitSuomen opetusta v 2013Aleksander KirjanenAlla SadovnikovaWladimir Kokko

Elvira Kirilova hoitaa Inkerin liiton Pietarin osaston lastenprojekteja. Haastattelu laskiaissunnuntaina 16.02.2015.

Lastenprojekteja
Viime vuonna Inkerin liiton Pietarin osasto sai uuden puheenjohtajan, Jelena Tikka. Hän ajatteli, että viimeiset vuodet oli hyvin vähän annettu huomiota lapsille, meillä ei ollut lasten ryhmiä, suomen kielen opetusta ei annettu lapsille. Tänä vuonna meillä on jo kolme ryhmää, joissa on yhteensä lähes 30 lasta. Lauantaisin vain opetetaan, koska lapsilla yleensä on paljon oppitunteja koulussa ja he eivät ehdi arkipäivinä käydä kursseilla. Pyrimme herättämään lasten kiinnostusta omista juureistaan. Suomen kielen lisäksi opetetaan kulttuuria ja perinteitä. Lapset voivat tutustua kirjallisuuteen, esim Kalevalaan, Inkerinmaan historiaan ja muiden suomensukuisten kansojen kulttuuriin.

[accordion width="600"] [item title="Lue lisää!"]
Elviran oma kielitausta
Olen itse Itä-Karjalasta kotoisin. Kävin koulua eniten Lahdenpojassa, se on entinen Suomen alue. Mutta minun isä on vienankarjalalainen, kotoisin Uhtualta. Äiti on venäläinen ja äidinkieli oli venäjä tietysti, vaikkapa isän äidinkieli oli suomi. Minä olen oppinut lapsuudesta vähän suomea ja olen käynyt kursseja. Sitten olen asunut kolme kuukautta Suomessa, sukulaisten luona. Nämä sukulaiset ovat melkein suomalaisia, koska he muuttivat sinne vuonna 1922. He muuttivat Länsi-Suomeen ja puhuvat Rauman murretta. Se murre on vaikea minulle. Sitten minä työskentelin suomalaisyrityksessä Pietarissa yli kahdeksan vuotta. Se oli suomalaisten ammattikorkeakoulujen yhteinen projekti. Tarkoitus oli löytää yhteistyökumppaneita – oppilaitoksia sekä yrityksiä – Venäjän puolelta. Se oli pitkäaikainen projekti.
Suomen kielen tulevaisuus
Onko nykyään paljon koululaisia, jotka kotona puhuvat suomea äidinkielenä?
Minä en valitettavasti tunne yhtään. Ajattelen, että Karjalassa on sama kuva. Muistan vielä sitä aikaa, kun olin lapsi ja kävin mummoa katsomassa. Siellä Uhtualla ihmiset puhuivat kadulla keskenään suomeksi, mutta ei enää. Sodan jälkeen paljon venäläisiä muutettiin Vienan Karjalaan, varmasti sen takia, että piti vähän tuulettaa suomenkielisiä.
Haluttiin siis tietoisesti heikentää suomen suomen kielen asemaa?
Kyllä.
Ja se onnistui?
Minä en tiedä, onko se hyvä vai ei, ehkä se vähän köyhyyttää meidän kulttuuria. Alueilla, joissa asuvat jotkut pienet kansat, pitäisi olla jotkut kovat ryhmät, jotka yrittivät pitää tätä kulttuuria elossa. Se täytyy hoitaa jo lapsuudesta, niin että lapsia kiinnostaa oma tausta. Nyt valtio ei enää kiellä tämmöistä opetusta lapsille. On  valtion projekteja ja rahoitusmahdollisuuksia.

Mitä ajattelet paluumuuttajista, tuleeko inkeriläinen miljö täällä Venäjällä heikommaksi?
Tietysti. Minusta melkein kaikki ovat muuttaneet Suomeen. Minulla oli paljon ystäviä ja tuttavia – inkeriläisiä, niistä vaikka yli puolet ovat muuttaneet. Karjalassakin minulla oli paljon ystäviä. Sodan jälkeen inkeriläisiä muutettiin Karjalan tasavaltaan.

[/item] [/accordion]


 

Inkerin liiton Pietarin osaston johtaja Wladimir Kokko ehtii muiden kiireiden välillä pitää suomen kielen kursseja inkeriläisille. Päivän teemana: Kerro suomalaisille turisteille Pietarin historian tärkeimmistä tapahtumista!

   

Alla Sadovnikovan suomen kielen opetus on vuonna 2013 yhtä elävä ja tehokas kun viisi vuotta ennen.

Tässä puhutaan talonmiehen tärkeästä työstä.

Tässä puhutaan sairastumiesesta.

4 ½ vuotta ensimmäisen haastattelun jälkeen – 08.05.2013 – Alla Sadovnikova miettii suomen kielen opetustaan ja paluumuuttajien tilannetta. Katso tekstiä.


Inkerinsuomalaiset maiden välisten siltojen rakentajina. Karjalan Sanomat nr 39, 05.10.2010.
Nyky-Inkeri ei muistuta yhtään tuota vanhaa, missä esi-isämme kynsivät, kylvivät ja lauloivat ihania lauluja. Meidän vähälukuisten inkerinsuomalaisten täällä täytyy löytää uusi paikka uudesta yhteiskunnasta.  Onko sellainen olemassa? Moni ei aio edes etsiä, vaan muuttaa Suomeen uskoen hyvinvointiyhteiskunnan kotouttamispotentiaaliin. Lue koko artikkeli

 

 Inkerin liitosta

Venäjän Inkerin liiton puheenjohtja Aleksander Kirjanen kertoo inkeriläisistä ja liiton toiminnasta 

 

Suomen kielen opetus 

Pietarin inkerin liiton suomen kielen opettaja Alla Sadovnikova kertoo syyskuussa 2008.

 Filmi

 

 

Inkerin liiton Pietarin osastosta

Pietarin Inkerin liiton puheenjohtaja Wladimir Kokko kertoo liiton toiminnasta

 
 
Aleksander Kirjanen
  • Olen Pietarissa, siis keskellä Inkerinmaata ja on 11. lokakututa 2008. Minulla on täällä hieno vieras, Venäjällä olevan Inkerin Liiton puheenjohtaja Aleksander Kirjanen. Aleksander Kirjanen, montako sataa vuotta sinun suku on ollut täällä Inkerin maalla?
  • Inkerinsuomalaiset tulivat tänne Nevan rannoille ja Suomenlahden eteläpuolelle noin 1600 luvulta. He ennen asuivat Pohjois-Karjalan kannaksella, Laatokan pohjoisrannoilla taas, Savossa ja kuin meille sanotaan: Äyräpäässä. Sieltä ovat meidä esi-isät.
  • Siis, te olette oikein kantakansa täällä Venäjällä?
  • Kyllä, me olemme kantakansana Venäjällä ja taas kantakansana Suomessa tai minä sanoisin Etelä –Suomessa, missä on Lappeenranta, Savonlinna – ja niiltä paikoilta.  Me olemme kantakansana kahdella valtiolla.
  • Niin. Montako paikallisosastoa on Inkerinliitolla täällä Venäjällä?
  • Venäjällä Inkerinliitolla on paljon paikallisosastoja, noin kolmekymmentä. Niistä parikymmentä on Pietarissa ja Leningradin alueella, ja muut ovat toisissa paikoissa Venäjää.
  • Millaista toimintaa Inkerinliitolla on?
  • Inkerinliitolla on paljon toimintaa. Ensimmäinen: Suomen kielen opetus kuin aikuisille sekä lapsille. Kulttuuritoiminta, vanhat perinteet, kansanlaulut, kansallisjuhlat, museotyö. Sitten minä sanoisin vielä lehdestä, eehm – .
  • Onko vielä työllistämiskursseja?
  • Kyllä työllistämiskursseja, koska monet haluavat löytää työtä kuin täällä Pietarissa yhteisfirmoissa Suomen kanssa. Noin. Sekä Suomessakin. Sellaista työtä me teemme. Taas vähän autamme vanhoja, vanhuksia, koska meillä Inkerinliiton kautta on niin tehty ja rakennettu kuusi vanhusten taloa. Se oli taas semmoinen oikein tärkeä työ.
  • Sinä puhuit vähän aikaa sitten kansallistalosta. Mikä se on?
  • Vielä Inkerinliitto on yhdessä toisien kansojen järjestöjen kanssa, jotka ovat Pietarissa. Pietarissa toimii jo monta vuotta semmoinen yhteinen kansallistalo, johon kuuluu yli kuusikymmentä eri kansaa, jotka asuvat Pietarissa, ja Inkerinliitto on sen talon johtokunnassa.
  • Pietari on siis todella kansainvälinen kaupunki?
  • Kyllä Pietari, se aina sanotaan, se on kansalliskaupunki, se on monikansalliskaupunki, se on totta. Ja taas mä sanoisin Leningradin alueellakin on paljon erilaisia kansoja, ja me olemme sielläkin semmoisessa yhteiskansalliskomiteassa Leningradin alueen hallituksen kanssa.
  • Onko teillä kontaktia norjalaisiin kveeneihin?
  • Oon nyt jo noin viisi vuotta, kun meillä on kontakteja kveenien kanssa. Minä sanon, että kveenien johtajat kävivät meillä täällä Inkerissäkin – katsoivat, mitä työtä me täällä teemme. Me olimme viidennessä suomalais-ugrilaiskansojen kongressissa Khanty-Mansiskissa. Sielläkin meillä oli yhteistyötä, koska meillä kveenien kanssa on yhteiset ongelmat, ja on tehtävä yhteistyötä, semmoista, miten säilyttää omaa kansaa.
  • Näyttää siltä, että te teette oikein tärkeätä työtä. Suurkiitos sinulle, Aleksanteri Kirjanen!
     
  • Alla Sadovnikova, me tavattin nejä ja puoli vuotta sitten, kun ihailin sinun tapaasi opettaa suomea. Onko sinulla samat opetusperiaatteet vai onko vähän muutettu?
  • Minä sanoisin samat opetustavoitteet ja jotkut niistä on vähän muutettu minun luonteen mukaisesti.
  • Miten sinun luonteesi on muuttunut?
  • Minusta tuntuu, että minä olen tullut kärsivällisemmäksi, ja totta kai ammattitaito on kasvanut ja suomen kielen taito on kasvanut, koska oikeastaan minä en ole suomen kielen opettaja ammatiltani. Olen oppinut suomea sitä opettamalla vuodesta vuoteen. Mutta periaatteessa minä käytän suggestopedista opetusmetodiikka. Se on hyvin tehokas ja tuloksia tulee nopeasti.

Paluumuuttajien ~ maahanmuuttajien tilannetta

  • Millaisia oppilaita sinulla on? Kun minä olen ollut läsnä, on ollut aikuisia – vanhempia.
  • Minulla on tulevia maahanmuuttjia Suomeen. Heidän täytyy suorittaa kielitutkonto jo täällä Venäjällä ja tämä laki koskee kaikkia 16-vuotiaasta ja vanhuksia se koskee myöskin. Kaikkien on pakko suorittaa dipaki, se on kielitutkinnon nimi
  • Ja sitten he muttavat Suomeen?
  • No ehkä, jos haluavat.
  • Tuntuuko haikealta, että sinä koulutat ihmisiä niin, että he pääsevät Venäjältä pois?
  • Minä kunniotan heidän valintaan, mutta minun tehtävääni kuuluu myöskin kertoa Suomesta ei vain hauskoja elämäntapoja tai puolia, vaan myöskin ikävistä elämän puolista.
  • Esimerkiksi mistä ikävistä asioista?
  • Esimerkiksi siitä, että Suomessa venäläisistä ei pidetä. Ja heitä kaikkia inkerinsuomalaisia pidetään siellä venäläisinä.
  • Pitävätkö he itseään suomalaisina?
  • Jotkut ehkä, se riippu monista asioista. Minusta tuntuu, että harvoin joku heistä tuntee itseään suomalaiselta, enemmistö on myöskin mentaliteetiltaan venäläisiä.

Oma maa mansikka ….

  • Mitä sinä itse ajattelet Suomesta, olet varmaan paljon ollut siellä.
  • Kyllä, ensimmäisellä kerralla kävin Suomessa vuonna 1989 elikkä Neuvostoliiton aikana. Minä pidän Suomesta, minä viihdyn Suomessa, mutta en haluaisi asua Suomessa.
  • Mikset?
  • Koska minä viihdyn kotimaassakin. Minulla on oma paikka kotimaassa. Minä rakastan minun kotimaata, minä en halua muttaa mihinkään.
  • Olisitko vähän vieraana Suomessa?
  • No, ehkä vähän, koska tapoja on tunnettuja ja minä ymmärrän suomalaisten mentaliteettia, käyttäydyn niin kuin suomalainen. Kunnioitan suomalaisia tapoja, perinteitä. Minä tiedän niitä ja olen oikea turisti Suomessa ja muissa maissa myöskin.
Alla Sadovnikova - 14.10.2008
  • Olen Pietarissa, on lokakuun 14, 2008, olen täällä Inkerin Liiton tilassa ja täällä on kaikenlaista Inkeri-toimintaa; on kielikursseja, kokouksia. Olen ollut läsnä suomen kielen kursseilla, missä opetti oikein tehokas opettaja suggestopedia-menetelmällä. No kuka sinä olet, sinä suomen kielen opettaja?
  • Päivää kaikille! Minä olen Alla Sadovnikova. Nyt minä teen työtä suomen kielen opettajana, mutta oikeastaan minä tein työtä rakennusinsinöörinä, ja pääsin töihin suomalaiseen rakennusyritykseen – Lemminkäiselle. Siellä minä aloitin olla kiinnostunut suomen kielestä ja pääsin Pietariin kielikursseille, kaksi vuotta, kaksi kertaa viikossa minä opiskelin suomea ja mä sanon rehellisesti – parhaana opiskelijana. Minä sain kutsun suomen kielen erikoistuneeseen kouluun, suomen kielen opettajaksi. Näin minun suomen kielen ura tai tie alkoi.
  • Sinun nimesi ei kuulostaa oikein inkeriläiseltä. Oletko inkeriläisiä?
  • Ei, minä olen oikea venäläinen, mä sanoisin näin. Mun vanemmat olivat venäläisiä. Sitä mä tiedän sataprosenttisesti.
  • Millaisia suomen kielen ryhmiä sinulla on täällä Inkerin Liitossa?
  • No, tänä oppivuonna minulla on kolme ryhmää, kaksi niin sanottu paluumuuttajien ryhmä ja yksi alkeiskurssi. Alkeiskurseille tulee aivan erilaisia ihmisiä, eri-ikäisiä. Mutta, mutta kaikki heistä kyllä haluaisivat oppia suomea ja jotkut haluaisivat muttaa Suomeen, jotkut oppivat suomea tällä perusteella, että heidän veressä on Suomen verta.


Foto: Bente Imerlund

  • Kerro vähän tästä suggestopedia-menetelmästä. Miksi käytät sitä?
  • Opetuksessa minä käytän niin sanottua suggestopedian metodiikkaa. Tämä suggestopedian metodiikan perustaja on eräs bulgarialainen, joka oli oikeastaan lääkäri.  Mutta sen jälkeen tämän metodiikan kehtitti eräs venäjän kielen professori, Galina Kitaigatotskaja. Hän opettaa vieraita kieliä Moskovan yliopistossa. Mutta Suomessa tämä metodiikka on tiedetty myöskin ja meidän koordinaattori Inne Kankainen – hän opettaa suomea Tampereella. Hän antoi meille tämän metodiikan alkeet ja sitten hänen avulla olemme kehtittäneet suggestopedian metodiikkaa jo kolme vuotta. Se on sellainen metodiikka, joka antaa oikein hyviä tuloksia, koska se on hyvin tehokas ja antaa jokaiselle oppilaalle mahdollisuutta puhua ihan ensimmäiseltä oppitunnilta alkaen.
  • Sinulla on varmaan paljon kontakteja Suomessa.
  • Kyllä, miksei? Jos minä opetan suomea, minun täytyy seurustella suomalaisten kanssa. Mulla on paljon kavereita ja pari oikeaa ystävää. Toinen valitettavasti muutti Ruotsiin. Mutta, mutta, me keskustelemee puhelimella usein, lähetämme toisillemme sähköpostia, sitä paitsi minä osallistun aika usein erilaisiin opetusseminaariin. Ensi viikolla minä lähden Suomeen opiskelemaan –  parantamaan minun kielitaitoani.
  • Minusta se on ihan hyvä!
  • No kiitoksia, kiitoksia.
  • Oletko joskus käynyt Norjassa?Valitettavasti ei vielä, mutta minä suunnittelen käyntiä. Tänä kesänä eräs minun ystäväni ja naapurini, hän kävi vierailemassa Norjassa. Ja kun hän näytti meille valokuvia Norjasta, minä ihailin Norjan luontoa, ja minulle tuli halu käydä Norjassa ja katsoa omilla silmillä.
  • Tervetuloa meille!
  • Kiitoksia, kiitoksia.  

Tekstin on kirjoittanut Bente Imerslund.

Wladimir Kokko

  • Olen Pietarissa Inkerin Liiton toimistossa, ja mitä sinä teet täällä, johtaja Wladimir Kokko?
  • Minä olen Inkerin Liiton Pietarin osaston puheenjohtaja, ja Inkerin Liiton paikallisosastosta. Meidän osasto on kaikkein suurin, ja meidän toiminta/toimisto on kaikkein monipuolisin. Minä arvaan, että noin 80 prosenttia koko työtä, mitä Inkerin Liitossa tehdään, niin – niin se tehdään meidän osastossa. Ennen kaikkea me opetamme suomea - tänä lukuvuonna esimerkiksi meillä on kahdeksantoista aikuisryhmää – pääosin alkeisryhmiä, mutta on jatkoryhmiä ja on niin sanottuja paluumuutto­valmennusryhmiä. Sitten meillä on aika vilkas kulttuurielämä. Osaston yhteydessä toimii kaksi musiikkiyhtyettä, kansallispukukerho, nuorisokerho ja suomenkielinen ystävienkerho. Elikkä nämä tilat oon täynnä jopa viikonloppuisinkin. – Meillä on kulttuurivuosia hyvin rytmitetty – yhdessä vietetään ja juhlitaan laskiaista, juhannusta, Inkerinpäivää, Kalevalanpäivää –. Inkerinpäivä on 5. lokakuuta, meillä inkerinsuomalaisilla on kaikki, on oma lippu, on oma vaakuna, oma kansallislaulu, mutta kansallisjuhlaa ei ole, niin – niin meillä on päätetty, että kun suomalaisen kalenterin mukaan Inkerin nimipäivä on 5. lokakuuta, niin silloin juhlitaan.

 

   
Inkeriläisten kansainvälinen festivaali Eestin Tartussa 2008.

 

  • Elikkä – sen lisäksi, olisipa hyvä jos, jos – jos meidän toiminta tähän kieli- ja kulttuuriasioihin rajoittuisi, mutta valitettavasti joudutaan tekemään paljon muutakin. Meillä on juristi täällä avustamassa vanhuksia rehabilitaatioasioissa. Meillä on nuorisotoiminta, urheilutoiminta ja, ja mitä vaan. Meillä on oma ?työkkäri, joo – siis inkeriläistyövoimatoimisto, joka, joka on – koko Pietarin tehokkain työ- ja koulutuspaikkojen välittäjä Suomen rajan yli.
  • Kuka tulee tänne, kuka tulee tänne oppimaan suomea?
  • – Me opetamme suomea Inkerin Liiton jäsenille, ja jäseniksi hyväksytään suomalaissyntyisiä elikkä pääosin inkerinsuomalaisia, mutta jos tulee Suomen kansaväestön jälkeläinen, niin sekin pääsee jäseneksi, ja sitten liiton jäseneksi pääsee kaikki – kaikki perheenjäsenet – elikkä meillä on inkeriläisperheitä joskus kokonaan, koko perhe opiskelemassa suomea – . Ja tilanne on tosi ikävä, että, että isien ja isoisien kieltä täytyy niinku opiskella ihan uudestaan – koska nuorempi sukupolvi osaa suomea tosi heikosti.
  • Mut’ minä olen nyt menossa siihen saliin, missä on suomenkielen kurssi, ja siellä oli kyllä vanhempiakin ihmisiä.
  • On kyllä. On kyllä – ja varsinkin, varsinkin paluumuuttovalmennuskurssilla, jossa itse opetan. Minulla on esimerkiksi tänä vuonna yks’ rouva, joka on – 86-vuotias, ja – ja kovasti motivoitu käydä kurssilla.
  • Eikö tunnu vähän haikealta järjestää paluumuuttovalmennuskurssia? Hei-, he jättävät Inkerinmaan taakseen?
  • – Hyvä kysymys. Kiitos. Siis, kyllä tähän Suomen maahanmuuttopolitiikka on vähän Inkerin Liiton perusajatuksen kanssa ristiriidassa, mutta me olemme taistelleet siitä, että Inkerin suomalaisella olisi vapaus valita asuinpaikka. Ja, emme haluaa enää minkälaisia komisaareja, jotka käskevät vain, että nyt on mentävä sinne taikka, taikka tänne. Kiva on, että Inkerin suomalaisella on paluumuutto-oikeus, ja Inkerin Liiton virallinen kannanotto on se, että joka ihminen itse päättää, lähteekö hän vai ei. Se on inkerinsuomalaisen henkilökohtainen asia. Mutta jos Inkerin, jos inkerinsuomalainen on päättänyt lähteä paluumuuttajaksi Suomeen, niin meidän huoli on siinä, jotta hän tulis’ sinne kielitaitoisena – ja, ja ammattitaitoisena. Sen takia meidän ?työkkäri järjestää ammattikursseja ja Inkerin Liitto järjestää – järjestää kielikursseja.
  • Olen nyt kuullut eri kielikursseista eri paikoissa. Siis tänne teille ei tule tavallisia venäläisiä, jotka haluavat oppia suomea?
  • No, jos sellainen tavallinen venäläinen on avioliitossa inkerinsuomalaisen kanssa, niin se pääsee alkeiskurssille. Rahalla se pääsee jatkokurssille. Paluumuuttokurssille se ei pääse ikinä, koska se on Suomen valtion järjestämä, eikä tarkoitettu muille kuin suomensyntyisille.
  • Joo. Suurkiitos sinulle, Vladimir Kokko!      

Teksten er skrevet ut av Hanne-Elin Utvik, Alta.

Nettredaktor og vevskredder: Bente Imerslund, web (at) finsk.no eller benteime (at) online.no