|
Syksylä 2003 Astrid alko työskentelheen lapsitten ja henkilökunnan kans yhessä esikoulussa Korpilombolossa ja sitten toisessa Pajalassa. Tosentti Leena Huss Uppsalan Centrum för multietnisk forskningista, otethiin myötä projekthiin ekspärttinä ja konsylttinä.
Hään oli myötä kokkouksessa johonka hyvin monen lapsen vanhiimat olit tulheet, ja sielä hään kerto muun muassa kunka monikielisyystöitä tehhään eri paikoissa mailmassa ja hänen kokemuksista samanlaisesta työstä saamelaisitten ryhmitten kans.
Projektin loppuraportissa saattaa ankäättivastauksissa vanhiimilta lukea ette monet tykkäävät ette tulos oon ollu parempi ko mitä net olisit oottanheet. Lapset käyttävät sillon tällön sanoja heän leikissä kotona ja net käyttävät loruja ja laulavat ushein meänkielelä. Näkkyy kans kotona ette net oon esikoulussa käyttänheet meänkieltä esimerkiksi ruokapöyvässä. Sanontatavat ko ”lähätä tänne” oon tutut heile.
-Mistä sekä lapset ette vanhiimat oon tykänheet erittäin paljon oon pärmästä joka jokhaisella lapsella oon ollu ja mihinkä met olema koohneet loruja ja lauluja joita olema käyttänheet toiminassa.
Joka kerta ko olema opettanheet lapsile lorun eli laulun niin joku lapsista oon saanu kuvittaa sen, olema sitten tehneet färikopioita kaikile ja panheet pärhmään. Oon ollu tärkeäätä ette pittää olla kaunista. Se antaa tuntheen ette tämä oon arvokasta.
Kakskielisyys oon positiivista.
Astrid tuntee ette olis saattanu tehhä vielä enämpi töitä ette lapsista olis tullu aktiivisesti kakskielisiä. Alusta hään meinasi vain käyttää meänkieltä, mutta sitten hään päätti käyttää sitä niin paljon ko maholista. Tuntu ettei ollu vielä aika sen verran kypsä ette menis käyttää vain meänkieltä.
- Mutta saattaa tehhä niin paljon muuta ko käyttää niin sanottuja kielikylpyjä ja kielipesiä, joissa kieli kokohnaans pittää olla lapsen ympärillä.Saattaa päättää ette käyttää kieltä vissinä päivinä eli vississä tilaisuuksissa niinku esimerkiksi ko syöthään eli panthaan vaatheet pääle. Mitä mie kuitenki tunnen oon tärkeintä oon ette annama tuntheen ette kakskielisyys oon positiivista. Ja siinä kohassa tykkään ette olemma onnistunheet. Kiinostus käyttää meänkieltä oon lissäintynny niin henkilökunnala ko vanhiimilla ja se riittää kuitenki vähän matkaa. Ja lapsila positiivinen asene oon luonolinen ja ittestään selvä. Lapset tykkäävät oppia monta eri kieltä!
- Monet vanhiimat oon sanonheet ette net halvavat neuvoja ja tipsiä kunka saattais tehhä töitä kielen etheen, mutta näyttää kuitenki siltä ankäättivastauksissa ette net ei ole käyttänheet kieltä niin paljon kotona ko mitä oli tarkotus. Mutta mie kuitenki tunnen ette vanhiimat toela halvavat ette lapset saavat ottaa ossaa kielestä, ette net ei tartte tuntea ette net oon ulkopuolela. Tykäthään kans ette oon tärkeäätä ette lapset saattavat puhua isoäititten- ja isoisitten kans, jokka piiain puhuvat vain meänkieltä eli suomea. Jokku jokka käyttävät suomensuomea kotona sanovat kans ette net näkevät meänkielen käyttöä tienä suomen kiehleen.
Monet vanhiimat oon kans kysynheet mitä sitten tapahtuu koulussa, jos työ jatkuu. Ei Astridin mielestä siittä tarvitte olla niin huolessa. Kaikissa kunnan kouluissa tehhään töitä kielen etheen, enämpi tai vähempi, koska Pajalan kunta oon ottanu semmosen päätöksen ette 80 % lapsista pitävät pystyä komyniseeraahmaan suulisesti ja kirjalisesti omala minuriteettikielelä peruskoulun jälkhiin.
Kunta oon kans päättäny satsata rahhaa oppimateriaalituotanthoon. Kolme ihmistä jakkaavat viran missä tehtävä oon ette yhen vuen aikana tuottaa meänkielen oppimateriaalia vuosikursile 4 - 9.
Vierailit Pyssyjokea/Börselviä
- Häymä olla monta jokka tehemä töitä tämän asian kans, olen välistä tuntenu ette olen aika yksin. Siksi oon niin tärkeäätä kohata muita jokka työskentelevät samoitten asioitten kans. Henkilökunnan kans, jokka olit myötä projektissa Meänkieli aktionsforskning, kävimä Norjassa kevälä 2005 ja muun muassa vierailimma yhessä esikoulussa Pyssyjoessa/Börselvissä. Oli niin hauska nähhä kunka net sielä tehit töitä kveenin kielen kans, esimerkiksi niilä oli monikielisiä tekstiä joka paikassa esikoulussa. Ruokapöyvän yläpuolela oli kuvia ja tekstiä jokka selitit ruokatilantheesta niinku talrikki, leipäkori, klasi. Ja ko sielä puhuthaan saamen kieltäki niin tekstit oli kolmekielisiä. Sitten oli ihanaa nähhä heän innostusta ja kunka kieltä käytethiin niin monessa eri paikassa, esimerkiksi ko net kävit vanhuuskoila, ja sielä net kävit säänölisesti, ja ko yks maalaisemäntä tuli kylhään esikouhluun. Sitten net järestit kans yhteislauluiltoja kylässä kerran viikossa. Ja esikouluitten henkilökunta kehotti ihmisiä paikalisessa kaupassa käyttämhään kveenin kieltä lapsitten kans.
Vaikka projekti Meänkieli aktionsforskning nyt oon lopetettu niin kielityö jatkuu tulisielula Astrid Kruukala.
- Olen aina tuntenu ette meänkielen puhuminen oon luonolinen osa minun elämästä. Enkä ole koskhaan tuntenu ette kielenkäyttö oon minkhäänlainen uhraus minun työssä vapa-aijanpetakookina, oon ollu ittestään selvää ette olen käyttäny meänkieltä töissä.. Toivon ette saatan antaa lapsile jonka kans tehen töitä positiivisen asentheen kiehleen ja ette saatan vahvistaa heän ittetuntoa. Se oon tärkeintä.
Junosuanon esikoulun uusi variantti vanhasheen Hevonen-häst-lorhuun. |
