Suomensukuiset kansat, kielet ja kulttuurit Suomen naapurimaissa
Katso, missä näitä kieliä puhutaan!
Suomi Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä • Kveenin kieli Norjassa
Meänkieli Ruotsissa
Karjala ja vepsä Venäjällä
Lue, missä näitä kieliä puhutaan!
 
Lytt til innledningen suomeksi norsk
Edit Koller | Eva Haris | Ildikó Kovács | Miklós Koppányi, arkkitehtiKrisztina Karizs ja Tibor Hollósi | Réka HernádiELTEn yliopistoAndrás Bertók ja Zsuzsanna Geszler | Valéria Simon | Viktória Dani, suomen kielen opiskelija | Kata Kubinyi - suomen kielen lehtori | Judit Freisinger - Suuri Suomen ystävä
norsk

Edit Koller - suomen kielen opettaja  Bente Imerslund haastatteli häntä 06.02.2012

  • Than Károlyn ekologisessa koulussa tuli vastaan Edit Koller, koulun suomen kielen opettaja. Pääsimme kielistudioon, jossa hänella oli 2. luokan viisi suomen kielen oppilasta.
  • Edit Koller, kerro vähän suomen opetuksesta tässä koulussa!
  • Se on aika uusi juttu tässä, se aloitettiin vasta viisi vuotta sitten. Ei ole sallittu opiskella suomea jokaisessa luokassa.  Meillä on tällä hetkellä kolme luokkaa, jossa opetetaan suomea. Oppilaat eivät ole niin ahkeria ja sen sen takia meillä on joskus vähän vaikeaa. On myös vaikeaa saada materiaalia opetukseen. Toisaalta he ovat aika innokkaita, ei ole mitään hätää.
  • Montako oppilasta sinulla on?
  • 16.
  • Suunnitteletteko matkaa Suomeeen?
  • Ei valitettavasti, koska  koululla ei ole paljon rahaa siihen. Olisi hyvää, jos olisi stipendejä. 
  • Oletko itse paljon ollut Suomessa?
  • Kaksi kertaa puoli vuotta.
  • Mitä olet tehnyt Suomessa?
  • Kerran olin Huitisissa. Se oli semmoinen mahdollisuus yliopistossa. Siellä vain harjoittelin suomea. Ja sitten toisen kerran minä olin Tampereella ja Tampereella minä kirjoitin prograduni.
  • Mistä kirjoitit?
  • Se oli miten käytetään se-pronomiinia suomen puhekielessä.
  • Mielenkiintoista! Kerro-vähän Suomi-toiminnasta täällä Budapestissa!
  • Minä tunnen Kalevala-ryhmän ja siellä opetan suomea. Tiedän, että järjestetään paljon juhlia ja tilaisuuksia kiinnostuneille.
  • Haluaisitko itse taas lähteä Suomeen? 
  • Totta kai!
  • Entäs Norjassa, oletko ollut siellä?
  • En, mutta minä olen kiinnostunut Norjastakin. On aika halpa lento Osloon, mutta ... 
  • OK. Kiitos Edit.

        


Eva Haris kertoo Budapestin Kalevala ystävyyspiirin toiminnasta    
Bente Imerslund haastatteli häntä 28.01.2012

  • Olemme Balatoninszárszón kylässä Budapestin Kalevala ystävyyspiirin johtokunnan kokouksessa. Eva Haris, mikä on sinun tehtäväsi tässä johtokunnassa?
  • Minä olen myös johtokunnan jäsenenä ja siellä minun tehtäviin kuuluu esimerkiksi ystävyyspiirin kielikurssien järjestäminen. Tämä tarkoittaa, että minä yritän löytää ajat ja paikat kursseille pitää yhteyttä opettajiin. Meillä on tällä hetkellä neljällä tasolla kielikursseja.
  • Oletko itse opettanut suomea unkarilaisille?
  • Kyllä, minä opetin monta vuotta Kalevala ystävyyspiirin kielikursseissa ja myöskin kielileireissä.
  • Suunnilleen montako oppilasta on nyt näillä kursseilla?
  • Alkeiskurssilla on aina monta kurssilaista, sitten jatkokursseilla on vähemmän kun suomi on kuitenkin vaikea kieli.
  • Tämä Kalevala ystävyyspiirityö on varmaan luottamustyö. Mikä on leipätyösi?
  • Minä olen työssä Budapestin Suomen suurlähetystössä ohjelma-assistenttina. Minun tehtäviin kuuluu esimerkiksi tulkkaustöitä ja käännöstöitä ja itse asiassa tällä hetkellä minä olen sijaistamassa suurlähettilään sihteeriä.
  • Ymmärtääkseni olet jo parikymmentä vuotta puhunut suomea. Miten alkoi se oma kiinnostus?
  • Kun minä olin vielä lukiolainen, meidän luokka järjesti sellaisen Suomi-päivän lukiossa. Silloin me kutsuttiin sinne ELTEn yliopiston vierailevaa professoria Laila Lehikoista, joka tuli ja piti esitelmän meille Suomesta ja minä innostuin niin paljon Suomesta, että kun kaksi vuotta myöhemmin aloitin opiskelemaan ranskan kieltä ELTEn yliopistossa, minä sitten ryhdyin myös opiskelemaan suomea.
  • Kiitos!

 Ildikó Kovács  Bente Imerslund haastatteli häntä marraskuussa 2010.
  • Ildikó, sinä puhut suomea, mutta olet unkarilainen. Kerro vähän itsestäsi!
  • Minä itse olen valimistunut Budapestin ELTE-yliopistosta ja minä opetan nykyään suomea ja toimin myös tulkkina. Paitsi nykypäivinä minä olen kotona pikkulapseni kanssa. Suomea minä opin paremmin puhumaan sitten varsinaisesti Suomessa. Minä olin lastenhoitajana siellä – Kajnuun mailla yli vuoden.
  • Vähän aikaa sitten näytit minulle suomalaisen kansallispuvun ja olet itse ommellut sen. Ja täällä edessämme on T-paitoja. Kerro vähän, miten sinä olet ollut tekemisissä näiden T-paitojen kanssa!

         

  • Kun minä olin Kaajanissa, siellä nämä T-paidat olivat hyvin hyvin suosittuja, koska siellä oli paikallinen firma, joka valmisti näitä. Ne olivat hyvin suosittuja ja minäkin sain aika paljon näitä paitoja lahjaksi. Minulle on kertynyt aika laaja kokoelma, varmaan on yli 20 T-paitaa kotona. Nämä ovat hyvin suosittuja Suomessa, koska ovat hyvin hauskoja ja kuitenkin ovat hyvin isänmaallisiakin samalla ja tästä minäkin pidän. On niin hyvä ajatus, miten voi yhdistyä nykyään huumori ja isänmaallisuus. Siinä on myös  suomalaisten itsekritikkiä ja vähän ironiaa. Ne ovat todella hauskoja.
  • Hyvää! Kerro vähän siitä, kun teit sen kansallispuvun. On aika harvinaista, että joku ulkomaalainen tekee suomalaisen kansallispuvun.
    No, käsityöt ovat aina ollut minun harrastuksia. Se kuuluu minun perheeni perintöön. Kun olin Suomessa, minulla oli aikaa ja menin paikallisen kansalaisopiston kansallispukukurssille ja siellä minä valitsin halvimman mallin ja sen valmistin siellä itselleni.
  • Mitä aluetta se edustaa se kansallispuku?
  • Se on karjalainen feresi eli se ei ole varsinaisesti kansallispuku, vaan se on virallisesti kansanpuku.
  • Mikä on ero?
  • Hm... Kansanpuku on sellainen asu, jota ennen käytettiin ihan arkisin työasuna ja kansallispuvut ovat taas sellaisia asuja, joita nykyisessä muodossaan ei ennen koskaan käytetty, vaan niiden syntyminen edelytti hyvin laajaa tutkimusta ja nykyään Kansallispukuneuvosto hyväksyy näitä asuja kansallispuvuiksi. 
  • Kivaa tutustua sinuun täällä suomalaisessa näyttelyssä. Kiitos Ildikó!

Miklós Koppányi, arkkitehti

Osa 1
 
  • Unkarilaisilla on monia syitä, miksi he ovat kiinnostuneita Suomesta. Mikä oli sinun syysi?
  • Varmasti minullakin oli erilaisia syitä, mutta eräs sen keskellä on Suomen arkkitehtuuri, koska minä opskelin silloin arkkitehdiksi ja tutustuimme yliopistossa ja sen ulkopuolellakin Suomen arkkitehtuurin.
  • Mikä on tämän arkkitehtin nimi?
  • Minun nimi on Miklós Koppányi. Arkkitehti-opiskelun jälkeen olen aloittanut tutustua suomen kieleenkin. Siitä huolimatta, että nykyäänkin teen virheitä koko ajan, minä yritän kehittääa eteenpäin kielitaitoni. Voi sanoa, että alussa opiskelin ilman opettajaa. Mutta kuitenkin on hyvin hyödyllinen asia ymmärtää  suomen kieltäkin ja käytänkin sekä Budapestin Kalevala-ystävyyspiirissä että Unkari-Seuran piirissäkin tätä kieltä.  
Osa 2
 
  • Täällä on paljon kuvia hienoista suomalaisista rakennuksista. Oletko sinäkin antanut joitakin kuvia tähän näyttelyyn?
  • Kyllä tämä näyttely on sellainen näyttely, jossa aineiston eräs osa on yleisö antanut ja minäkin olen antanut esimerkiksi tämän  Alvar Aallon maljakkon ja toisessa osastossa muutaman suomalaisen rakennuksen minun ottamia kuvia.
  • Oletko paljon maktustanut Suomessa?
  • Olen,  voin sanoa että minä olen jo matkustanut yli 10 000 kilometriä ja olen ollut noin yhdeksän  kertaa Suomessa.
  • Oletko ehtinyt Norjaankin?
  • Olin Norjassa kaksi kertaa. Ensin Tromssassa ja myöhemmin, pari kolme vuotta sitten Bergenissä. Vaimoni kanssa olemme nähneet  Norjan kaunista luontoa ja Bergenin kaupungin nähtävyyksiä.
  • Mitä  teit Tromssassa?
  • Se oli  turistimatka, siis lyhyt vierailu – viikon pituinen matka – suomalaisien ystäviemme kanssa autolla.
  • Tervetuloa taas Pohjois-Tromssaan tai Pohjois-Norjaan ja kiitos sinulle.
  • Kiitos!         

Krisztina Karizs ja Tibor Hollósi  Bente Imerslund haastatteli heitä marraskuussa 2010.

Osa 1

  • Buapestin ELTEn yliopistossa tapasin kaksi nuorta, jotka opiskelevat suomea. Mikä on sinun nimesi?
  • Karizs Krisztina.
  • Mistä olet kotoisin? 
  • Gyálista.
  • Missä on Gyál?
  • Se on sellainen pikkukaupunki, se on Budapestin lähellä.
  • Mikä on nuoren herran nimi?
  • Hollósi Tibor.
  • Mistä sinä olet kotoisin? 
  • Olen kotoisin Székesfehérvárista. Se on Budapestin lounaalta
  • No niin, minä haluasin tietysti tietää, miksi te nyt opiskelette suomea. Miksi sinä Krisztina?
  • Minä aloitin opiskella sitä yliopistossa. Se on sellainen rakkaus minulle, koska se on ensimmäinen asia, minä valitsin, että minä halusin opiskella sitä. Ja se ei ollut pakollinen, mutta minä pidin siitä paljon.
  • Mistä sinä sait ensimmäiset vaikutteet?
  • Csepregi Mártalta. Hän oli minun opettajani.
  • Ja hän oli semmoinen Suomi-ystävä, oliko?
  • Hän on unkarilainen. Hän on minun opettaja yliopistossa.
  • Oletko paljon käynyt Suomessa Krisztina?
  • En.
  • Oletko vain Unkarissa oppinut niin hyvin? 
  • Kyllä.
  • Haluaisit varmaan lähteä Suomeen!
  • Kyllä!
  • No entä Tibor. Miksi sinä halusit oppia suomea?  
  • Koska minä pidin siitä mahdollisuudesta, että minä voin opiskella suomea, koska lukiossa minä opiskelin englantia, olin englannin luokassa. Ja minä luulin, että olisi kivaa oppia muita kieliä myös. Ja tässä yliopistossa minä opiskelen suomea jo ensimmäisestä vuodesta, siis suomen kursilla.
  • Oletko ollut Suomessa?
  • Ei vielä, vaan  – jos Suurlähetystön alue kuuluu Suomeen, sitten olen ... mutta ei tosi.
  • Millä tavalla sinä pystyt täällä Unkarissa seuraamaan suomalaisia asioita? Kuunteletko musiikkia? Oletko kiinnostunut urheilusta?
  • Urheilusta en. Musiikista kyllä.
  • Mistä musiikista?
  • Siis kovasta musiikista, suurin piirtein metallista.
  • Mitä metallibändejä ajattelet?
  • Siis kovempia ryhmiä, esim. Horna tai Rotten Sound, Impaled Nazarene, Swallow the sun. Yleensä heillä ovat nämä tekstit englanniksi, ei suomeksi.
  • Oletko kiinnostunut Formula 1-sta?
  • Ei, isäni on kiinnostunut, mutta jos hän katsoo sitä televisossa, minä aina menen pois.
  • Entä sinä Krisztina, kiinnostaako sinua tämä Formula 1?
  • Ei.
  • Tibor, sinät tunnet paljon ja pidät näistä suomalaisista metallibändeistä. Oletko ollut  konserteissa täällä Unkarissa, oletko kuunnellut? 
  • Kyllä, sanoin viisi nimeä. Niistä kahden bändin konserteissa olin jo. Toiset kolme minä kuulin vain netistä. Mutta jos joskus he tulevat Budapestiin tai muihin unkarilaisiin kaupunkeihin konserttiin, minä haluaisin myös mennä täällä.

Osa 2

  • Krisztina, sinäkin olet kiinnostunut suomalaisesta musiikista?
  • Kyllä  minä olen kiinnostunut metallimusiikista myös. Esim Tarja Turunen on oikein hyvä minusta ja Sonata Arctica myös.  Olin Tarja Turusen konsertissa kaksi kertaa Budapestissa ja Miskolcissa. Miskolcissa on oopperafestivaali ja siellä oli konsertti. Minä en ole ollut Sonata Arctica konsertissa vielä, mutta haluaisin mennä. 
  • Pidätkö muusta musiikista kuin suomalaisesta metallimusiikista?
  • Kyllä! Jenny Vartianen ja Maija Vilkkumaa. Mutta minä vain kuulin heitä netistä.
  • Onko sinulla paljon suomalaisia CD-levyjä? 
  • Ei, vain Sonata Arctica ja Tarja Turunen.
  • Hyvä!  
Tarja Turusesta Krisztinalla on kuva, jonka Tarja allekirjoitti Miskolcissa viime kesänä.  

Osa 3

  • Tibor, haluisitko sinä käyttää suomen kieltä työelämässä myöhemmin?
  • Kyllä haluaisin. Esimerkiksi olisi hyvää, jos voisin tulla kääntäjäksi, mutta en ole varmaa siitä.  Voimme opiskella tai oppia suomea tässä yliopistossa, mutta en tiedä, millaista työtä voidaan tehdä sillä.
  • Entä Krisztina, oletko sinä miettinyt, että voisit käyttää suomen kieltä tyoëlämässäsi.
  • En tiedä varmast, mutta minä haluaisin kääntää, jos minä voin.
  • Kirjallisuutta vai millaista tekstiä?
  • Ehkä kirjallisuutta tai kielioppia.
  • Jo hyvä, kiitos teille!

Réka Hernádi
Osa 1

  • Budapestin kansatieteellisessä museossa on paljon Suomi-hulluja unkarilaisia ja sinä olet yksi heistä. Mikä on sinun nimesi?
  • Minun nimeni on Reka Hernadi.
  • Kerro vähän tästä Suomi-hulluudestasi!
  • Minä olen suomen kielen opettaja täällä. Opetan suomea ja unkaria ulkomaalaisille ja minun toinen kotimaani on Suomi.
  • Missä laitoksessa opetat?
  • Opetan pääosassa kielikouluissa ja myös Suomen suurlähetystössä opetan sekä suomea että unkaria siellä työssä oleville.
  • Oletko monta vuotta tehnyt tätä työtä?
  • Kyllä, olen tehnyt tätä työtä 10 vuotta, koska valmistuin vuonna 2000 ELTE:n yliopistosta Budapestistä.
 
 
  • Kerro vähän, miksi unkarilaiset haluavat oppia suomea.
  • Siinä on erilaisia syitä. Monilla suomen kieli on vanha harrastus. Monet rakastavat suomalaista musiikkia, esim. Lordia tai Him:iä tai The Rasmusta ja Nightwish:iä on suosittu. Toiset sitten tykkävät urheilusta – Formula  1 -kisoista ja vaikka mäkihypystä  ja  sen takia he opiskelevat suomea ja monilla on ystäviä Suomessa. Sen takia he haluavat oppia suomea.
  • Missä olet itse oppinut puhumaan suomea ihan täydellisesti, sujuvasti?
  • Kiitos! Opiskelin Budapestin yliopistossa ja vietin vuoden Suomessa, Kainuussa eli Kainuu on minun toinen kotimaani, koska siellä Mieslahdessa Kainuun opistossa opiskelin vuoden pedagogiikkaa. Se oli semmoinen linja kuin elämyskasvatuksen linja, opiskelin siellä. Se oli ihana vuosi. 
  • Se kuulostaa mielenkiintoiselta ja luovalta!
  • Kyllä, se oli todella mukavaa. Minä opin puhumaan siellä suomea ja myös ystävystyin  Suomeen ja tutustuin Suomen luontoon, joka on erinomainen ja hieno. Kainuussa on eritysen isot metsäalueet ja järvet. Kaikki on niin kaunista siellä.
  • Onko sinusta suuria eroja suomalaisten ja unkarilaisten välillä?   
  • On aika isoja eroja. Ihan eri kulttuuri. Mutta minä huomasin, että ystävyys heti toimii. Suomalaiset kyllä rakastavat unkarilaisia ja päinvastoin. Unkarilaisetkin, jotka ovat vähänkin kiinnostuneita suomalaisista, hekin rakastavat suomalaisia ja Suomea ja Suomen luontoa.
  • Mikä Suomessa on sinusta kaikkein parasta?
  • Tosi vaikea sanoa, koska siinä on niin monta hyvää asiaa. Ehkä Suomen luonto, sanoisin, se on parasta. Mutta hetkinen – suomalaiset itse. Heidän ystävällisyys ja sitten heidän vieraanvaraisuus on erinomaista. Vaikka me aina sanotaan, että unkarilaiset ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Silti minä luulisin, että suomalaiset ovat vielä ystävällisempiä kuin unkarilaiset. Mitä muuta? Ja sitten miten Suomen valtio toimii, siitä minä tykkään, koska Suomessa byrokratiakin toimii hyvin. Ei ole niin vaikeaa kuin Unkarissa ja ei ole korruptiota, niin kuin Unkarissa on ja tämmöiset asiat.

Osa 2

  • Norjasta katsottuna on niin kuin itsestäänselvyys, että unkarilaiset ja suomalaiset ovat sukukansoja. Onko tämä itsestään selvää kaikille unkarilaisille?
  • No ei, valitettavasti ei.  Minun pitää kertoa, että kouluissa opetetaan kielisukulaisuutta. Se on hyvä asia ja se on totta. Mutta Unkarissa sekoittuu kaksi asiaa, geneettinen sukulaisuus ja kielisukulaisuus. Ne ovat kaksi eri asiaa. Minä aina selitän, jos joku kysyy minulta, että me olemme kielisukulaisia suomalaisten kanssa. Mutta se on totta, että meidän geeneissämme ei ole enää paljon yhtäläisyyksiä, koska emme ole pitkään aikaan olleet yhdessä, emme ole asuneet yhdessä. Mutta sanon kaikille, että jos vähänkin opiskelet suomea, ainakin puoli vuotta, sinä huomaat heti ne samanlaisuudet, mitä näissä kielissä on.
  • Minä olen huomannut ne, kun olen oppinut vähän unkaria.
  • Aijaa, sinä olet huomannut. Ja monet unkarilaiset sanovat, että se ei ole totta. Sanon heille, että tule opiskelemaan, mutta he ovat aina sellaisia, jotka eivät ole koskaan opiskelleet suomea. Jos he vähänkin opiskelisivat, he heti huomaisivat ne samanlaisuudet, jotka ovat olemassa. Ja sitten täällä on nyt vähän sellainen trendikin, että äärioikeisto sanoo, että tämä sukulaisuus ei ole totta. He sanovat, että meillä on Aasiasta enemmän sukulaisia, koska geeneissä on mongoligeenejä. Se on totta, koska me tulimme sitä kautta tänne Unkariin, mutta mitä tekemistä sillä on kielen kanssa? Sitten olen tavannut semmoisia, jotka väittävät, että unkarin kieli on japanin kielen sukulainen ja tuovat esimerkkejä, jotka ovat kieliopillisesti täysin vääriä.
  • Anteeksi, saanko kysyä: Ovatko he kielentutkijoita, jotka väittävät tätä?
  • Ei, eivät ole, vaan harrastelijoita. Ja sitten muut, jotka väittävät, että unkarin kielellä on yhtäläisyyksiä sumerien kanssa, jotka asuivat muinoin Mesopotamiassa, mutta se on ihan väärin. On täysin varmoja todisteita, että suomen kieli ja unkarin kieli ovat sukulaiskieliä, mutta kyllä minä huomasin täällä, että aika monet eivät usko sitä.
 
  • Minä tapaan täällä Unkarissa lähinnä sellaisia Suomi-hulluja ja Suomi-ystäviä, mutta on muitakin.
  • On, on. Ja kun minusta selviää, että minä opetan suomea, heti ensimmäiseksi kaikki kysyvät: ”Onko tämä sukulaisuus totta?” ”Minä en usko sitä.” Minun pitää aina väitellä vastaan. Kyllä minusta Suomessa uskotaan siihen paljon enemmän, siellä heti sanotaan, että kyllä, me olemme sukukansoja, sukukieliä. Mutta täällä Unkarissa se ei ole niin itsestään selvää, koska Unkarin mediassa se tulee vähemmän esille kuin ne toiset teoriat.
  • Meillä puhutaan nyt Norjassakin paljon äärioikeistolaisista Unkarissa. Mitä mieltä he ovat asiasta?
  • He ovat täysin sitä mieltä, että se ei ole totta, että me emme ole mitenkään sukua suomalaisiin ja suomalaisugrilaisiin. Se suututtaa minua, koska hekään eivät puhu suomea eivätkä saamen kieltä, eivätkä muuta, esim. eestin kieltä. Millä he voisivat todistaa, että se ei ole sukukieli? He vain koko ajan tutkivat meidän varhaishistoriaamme, mutta kun he eivät ole kielentutkijoita, he eivät ymmärrä, mistä puhutaan.
  • Tuo oli mielenkiintoista kuulla. Ne ovat minulle vähän uusia näkökulmia ja varmaan monille muille norjalaisille ja ehkä suomalaisillekin. Suurkiitos sinulle!
  • Eipä kestä!

ELTEn yliopisto

András Bertók ja Zsuzsanna  Geszler   Bente Imerslund haastatteli heitä marraskuussa 2010

   
  • Olen Budapestissä, ELTEn yliopistossa ja olen nyt näyttänyt kolmannen vuosikurssin suomen kielen opiskelijoille finsk.no-nettisivuston. Huoneeseen jäi kaksi opiskelija kertomaan, miksi he haluavat oppia suomea. No, miksi sinä András Bertók haluat opiskella suomea?
  • Minä aloitin opiskella suomea, koska minun pääaine on englanti, ja minun ystäväni, jotka opiskelevat myös englantia, he sanoivat, että jos minä haluaisin opiskella jotain pientä kieltä, se olisi hyvä. Jos minä opiskelen jotain suurempaa kieltä, Unkarissa ei voi tehdä mitään erikoista.
  • Hyvä ajatus! Entä sinä Zsuzsanna?
  • Oikeasti minä en halunnut opiskella suomea, mutta minä kuulin, että täällä voi opiskella suomea. Minä halusin opiskella jotain muuta kieltä, kuin englantia tai espanjaa, sitten kuulin, että täällä voi opiskella suomea. Ja minä kokeilin ja minä vain tykkäsin ja sitten minä jäin siihen. 
  • Missä olet oppinut suomea niin hyvin, Suomessako vai Unkarissa?
  • Olin opiskellut kaikki kieliopin, mutta olin Suomessa, ja sen takia, että minä osasin jo silloin melkein kaikki kieliopit  sitten siinä voisin harjoitella. 
  • Ja olet ollut Suomessa?
  • Jo, totta kai, minä olin siellä lastenhoitaja ja oikeasti silloin minä opin puhua suomea.
  • Entä sinä András, oletko paljon ollut Suomessa?
  • Minä en koskaan ollut Suomessa, mutta haluaisin mennä – ehkä ensi kesänä, se olisi kivaa.
  • Mitä haluaisit tehdä Suomessa?
  • Ensin minä haluaisin vain käydä kaikissa suurissa kaupungeissa ja sitten ehkä mennä siihen opiskelemaan.
  • Sinä puhuit joistakin kirjallisuuskursseista. Mitä suomalaisia kirjoja olet lukenut tai mistä pidät?
  • Minä olen lukenut esimerkiksi Seitsemän veljestä. Minä pidän siitä paljon. Ja olen lukenut myös Juhani Ahon Rautatie ja Täällä Pohjantähden alla – Väinö Linnan – ja myös Nuorena nukkunut – Sillanpään.
  • Entä uusia kirjoja tai uudempia kirjoja?
  • Minä olen lukenut osan Sofi Oksasen kirjasta Stalinin lehmät.
  • Mitä tykkäsit siitä kirjasta?
  • Se oli hyvä, mutta valitettavasti minulla ei ollut vielä aikaa lukea koko kirjaa.
  • Oletteko kiinnostuneita suomalaisesta musiikista?
  • Zsuzsanna: Joo, minä olen kiinnostunut. Minä tykkään totta kai Sibeluksen musiikista koska hän on klassinen ja sitten minä tykkään vielä paljon Samuli Putro, Anna Puu, ja Apulanta – aika kiva minusta, Minä voin ymmärtää hänen laulamisen helposti. Ja sitten tykkään vielä niistä rock-bändeistä. esim. Nightwish, Atlanta ja – en nyt osaa sanoa.
  • No niin, András, oletko kiinnostunut musiikista?
  • No ja, minä kuuntelen yleensä Heavy metalli-musiikkia, mutta minä pidän paljon esim. Irvinista ja Hektorista myös. Minusta he ovat todella hyviä.
  • Seuraatko jotain urheuilua Zsuzsanna?
  • En oikeasti. Minä en ole suuri urheilumies.
  • Entäs András?
  • Jos minulla on mahdollisuus, minä pelaan jalkapalloa ja menen pyöräilemään ja retkeilemään. Mutta nykyisin minulla ei ole liian paljon aikaa, siis en todella voi tehdä mitään urheilua.
  • Zsuzsanna, mitä se suomen kieli on merkinnyt sinulle?
  • No, suomen kielellä on suuri merkitys minun elämässä sen takia, koska minä kävin Suomessa koska minä haluaisin oppia suomea hyvin, ja se oli minun ensimmäinen aika kun olin ulkomailla pidemmän kuin yksi tai kaksi viikkoa aika kun minulla oli mahdollisuus tuntea toista kulttuuria oikeasti, ei vain kuin turisti, vaan kuin normaali ihminen siinä maassa.
  • Ja se oli oikeasti suuri merkitys minun elämässä, koska silloin minun elämä muuttui, kun minä tulin takaisin Unkariin, ja nyt tunnen, että minä tiedän enemmän maailmasta kuin aikaisemmin.
  • Ja tiedän, että ehkä myöhemmin haluan mennä takaisin Suomeen ja ehkä minä haluan asua siellä.
  • Ehkä sinusta tulee tärkeä kulttuurinvälittäjä Suomen ja Unkarin välillä. Onnea vaan! Kiitos sinulle Zsuzsanna ja kiitos sinulle András.
  • Eipä kestä kiittää!

 

 Valéria Simon - suomen kielen lehtori    
                 Bente Imerslund haastatteli häntä marraskuussa 2010

  • Olen Budapestissä hienossa Urania-kahvilassa ELTEn yliopiston lähellä. Tänne kävelin yliopistosta suomen kielen lehtori Valéria eli Valin kanssa. Vali, sinä puhut suomea niin kuin suomalainen. Missä olet oppinut niin hyvin? 
  • Kiitos! Valitettavasti en puhu niin kuin suomalaiset, koska minäkin teen kielivirheitä.
  • Mutta minun suomen kielen taustani on se, että kun olin 19 vuotta vanha, minun isäni lähetettiin Suomeen työhön. Hän oli erään firman edustajana siellä. Minä asuin perheeni kanssa vuoden Helsingissä ja siellä minä aloin suomen kielen opintoni 1983. Ja kun opiskelin siellä vuoden, niin sen jälkeen ajattelin, että tätä olisi jo turha lopetta ja minä halusin jatkaa. Ja kun minä palasin kotiin Unkariin, Szegedin yliopistoon, minä etsin suomen kielen lehtorin. Se oli silloin Irmeli Kniivilä ja sanoin, että tässä minä olen ja puhun vähän suomea ja haluan jatkaa. Ja sitten näin minusta tuli ensin suomen laitoksen finnugristikan opiskelija ja sitten kun palasin Budapestiin, aloin opettaa suomea unkarilaisille ja samalla opettaa myös unkaria suomalaisille täällä Budapestissa.
  • Oletko toiminut paljon kontaktihenkilönä Suomen ja Unkarin välillä – kulttuurissa, firmoille?
  • Olen ollut aika pitkään Kalevala-ystävyyspiirin jäsen. Kalevala-ystävyyspiiri on Unkari-Suomi-seuran Budapestin järjestö, jolla on noin 500 jäsentä, ja meillä on kuukausittain kulttuuritapahtumia. Koska olen ollut johtokunnan jäsenenä, niin siinä mielessä olen aika lailla mukana näissä Suomen ja Unkarin välisissä kulttuuritapahtumissa.
  • Tänään oli kivaa nähdä, miten innostuneita ja innokkaita ja mukavia oppilaita sinulla on. Miten pystyt antamaan heille niin paljon energiaa?
  • Vaikea kysymys – en tiedä. Koska he antavat minulle energiaa, siis ensin minä saan energiaa. Tietenkin minussakin on jo valmiiksi energiaa. He tulevat tänne meidän yliopistoon, niin että pääaineena he opiskelevat jotain muuta – englantia, äidinkieltä ja kirjallisuutta, historiaa. Jokaisen sydämessä on jonkinlainen kiinnostus Suomea kohtaan ja näin sitten pääsevät meille. Ja he sanovat, että haluavat opiskella suomea ja tulee noin 40 opiskelijaa joka vuosi.
  • Siis montako on nyt koko yliopistossa – suunnilleen?
  • Meidän laitoksella on nyt noin 80 suomen opiskelijaa. Siinä on mukana kaikki viiden vuoden opintojakson kaikki opiskelijat.
  • Niin, mukavaa kuulla. Kiitos sinulle Vali!
  • Kiitos! 
 (Pieni korjaus: Joka syksy tulee korkeintaan 40 oppilasta, ja heistä noin puolet saa jatkaa kevätlukukaudella. Laitoksella on nyt noin 80 opiskelijaa, eikä 70.)


           Viktória Dani, suomen kielen opiskelija  Bente Imerslund haastatteli häntä marraskuussa 2010

Osa 1

  • Täällä Budapestin ELTEn yliopistossa oli tulkki kun minä puhuin suomea  unkarilaisille opiskelijoille. Mikä on tulkin nimi?
  • Minun nimeni on Viktória Dani.
  • Sinä puhut ihan sujuvasti suomea Viki. Montako vuotta olet lukenut suomea?
  • Noin viisi vuotta.
  • Olitko koko ajan yliopistossa?
  • Ei vain yliopistossa, lukiossa minä opiskelin suomea.
  • Missä lukiossa?
  • Siis Nagykanizsassa on yliopisto, mutta siellä minulla ei ole mahdollista opiskella suomea. Minä matkustin toiseen kaupunkiin ja siellä minä voin opiskella suomea.
  • Tänään teillä oli vieraileva luennoitsija – vepsäläinen. Mistä hän puhui?
  • Hän puhui vepsäläisten identiteetistä ja kulttuurista ja ihmisten sosiolingvistisesta tilanteesta.
  • Ahaa. Oliko mielenkiintoista?
  • Joo!
  • Opitko paljon uutta?
  • Kyllä!
  • Kerro vähän itsestäsi. Miksi sinä halusit nuorena oppia suomea?
  • Oli monta syytä. Esimerkiksi minä luin paljon kirjoja Suomen maasta ja minä olin kiinnostunut ihmisten identiteetistä, mentaliteetistä ja kulttuurista myös. Ja sitten sen jälkeen minä olen kuunnellut paljon CD-levyjä. Esimerkiksi folkmusiikista, folkrockmusiikista ja sitten nämä tekstit ovat suomenkielisiä ja minusta se oli niin mielenkiintoista, että minä olen alkanut opiskella suomea.
  • Mutta sanoit,että nuorena luit kirjoja Suomesta. Miksi sait ne kirjat käteesi?
  • Jos muistan oikein, kirjastosta minä löysin tälläisia kirjoja
Osa 2
  • Viki, olet varmaan paljon käynyt Suomessa?
  • Joo. Kesällä minä olin Suomessa, Kuhmon kaupungissa. Siellä järjestettiin tällainen kamarimusikkifestivaali ja siellä minä toimin harjoittelijana tai avustajana. Minun täytyi tehdä paljon tehtäviä. Esimerkiksi purkamistöitä, tai esimerkiksi festivaalin aikana minä olin keittiössä tai kahvilassa ja siellä minun täytyi tehdä tärkeitä asioita ja se kesti kaksi kuukautta ja elokuun alussa minä tulin takaisin Unkariin.
  • Siis sinä olit oikein kesätyössä siellä Kuhmon festivaaleilla?
  • Joo, se on kesätyö.
  • Olitko vain harjoittelija vai tuliko pikkuisen rahaakin tästä työstä?
  • Joo, koska se oli sellainen stipendi CIMOn kautta.
  • Mitä muita kulttuurikokemuksia sinulla on Suomesta?
  • Minun mielestäni ihmisten elämäntyyli tai esimerkiksi traditiot ovat erilaisia kuin Unkarissa. Suomessa minä huomasin että ympäristö tai luonto on oikein tärkeä suomalaisille. Jos ihmisillä on jonkinlainen päämäärä, he voivat tehdä niin, että he ovat onnellisia ihmisiä.

 Osa 3

 Osa 4

 


Ruijan Kaiku kiinnostaa Unkarissakin! Foto: Bente Imerslund

Budapestin yliopistossa, ELTEn yliopistossa tapasin joitakin nuoria, jotka opiskelevat suomea ja minä kysyin: Miksi? Ensin joitakin 4. vuosikurssin oppilaita.

  • Mikä on sinun nimesi?
  • Nimeni on Balázs ja ensimmäinen kokemukseni suomen kielen kanssa oli joko kahdeksan tai yhdeksän vuotta sitten kun kuulin CMX-yhtyeen piisin Sika ja Perkele. Ja pitkään en tiennyt, mikä kieli se oli, mutta tykkäsin siitä paljon ja se oli aloitus.
  • Se oli oikein hyvä aloitus. Kuinka vanha olet nyt?
  • 23.
  • Kiitos!
  • Mikä oli seuraavan opiskelijan syy opiskella suomea?
  • Olen Monika ja olin kuoroni kanssa Suomessa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tapasin suomen kielen ihmisiä ja luulin, että heidän kieli ja kulttuuri on niin hauska, että haluan opiskella sitä. Ja tästä syystä koulun jälkeen luulin, että yliopisto voi olla hyvä paikka opiskella kieltä ja kulttuuria ja myös kirjallisuutta.
  • Kiitos!
  • Ja seuraava oppilas on:
  • Olen Patricia, ja olen 21-vuotias ja vuosia sitten näin pari kaunista kuvaa Suomesta ja sitten Suomen maa ja kulttuuri alkoi kiinnosta minua.
  • Kiitos!
  • Sitten oli vielä kolme, jotka sanoivat, että he halusivat oppia pohjoismaista kieltä.

 Ja vielä joitakin 4. vuosikurssin joitakin oppilaita

Tästäkin ryhmästä löytyy oppilaita, jotka innokkaasti lukevat suomea, mutta kertokaa miksi. Ja nimi ja ikä.

  • Minä olen Annamária Koncz, olen 22-vuotias. 
  • Miksi sinä opiskelet suomea täällä Budapestissa?
  • Koska suomalainen kulttuuri kiinnosta minua.
  • Miksi?
  • Kun olin 13-vuotias, tututustuin suomalaiseen rock-musiikkiin.
  • Muistatko vielä, mitä bändejä, millaista musiikkia se oli?
  • Ensimmäinen bändi oli Amorphis, suomalainen. Kansanmusiikkielementtiejä ovat heidän musiikissaan.
  • Oletko itse muusikko?
  • En ole, valitettavasti en.
  • Siis et soita mitäan soitinta.
  • En, en.
  • Kiitos sinulle!


Vasemmalta: Annamária Koncz, Mátyás Stoller ja Agnes  Rusz
(Rusz Agi). Foto: Bente Imerslund

  • Ja mikä on nuoren herran nimi?
  • Minä olen Mátyás Stoller ja minä olen 23-vuotias. Jos puhutaan musiikista, minä pidän kansanmusiikista ja minä pidän Värttinästä ja myös on jotain finnugristinen bändi, jonka nimi on Me naiset ja minä pidän tästä bändistä myös.
  • Mistä sinä kuulit ensin näiden musiikkia?
  • Minä kuulin siitä netistä ja siinä minä kuuntelen sitä.
  • Mikä on nykyään sinun suosikkibändi?
  • Suomalaisbändi? Ehkä tämä Me naiset. Ehkä
  • Hyvää! Kiitos sinulle.
  • Entä sinä?
  • Minä olen Rusz Agi (Ágnes Rusz) ja olen 22- vuotias. Minäkin jo vanha! Soitin viulua.
  • Soitit vai soitat?
  • Soitin. Ja pianoakin. Ja musiikki on tosi tärkeä minulle. Minun lempibändi on Stratovarius.
  • Ja he olivat ja soittivat jo monta kertaa siellä Budapestissa. Minusta se on tosi hyvä musiikki. Ja rockmusiikki.
  • Oletko käynyt Suomessa?
  • En ole koskaan ollut Suomessa. He tulivat sinne Budapestiin. He soittivat siellä.
  • Se bändi siis. No, kiitos sinulle.

 3. vuosikurssilta

  • Myös kolmannelta vuosikurssilta löytyy ylioppilaita, jotka haluavat kertoa, miksi he lukevat juuri suomea. Ensin sinä Barbara Melcher. Miksi sinä luet suomea?
  •  Koska - kun olin 17 ja 18-vuotias minä rakastin Kimi Räikköstä. Ja katsoin aina isäni kanssa Formula I. Siksi minä halusin opiskella hänen kieli ja minä halusin tavata hänet myöhemmin.
  • Oletko koskaan onnistunut tapaamaan tätä Kimiä?
  • En vielä, mutta toivon, että kun olen Suomessa myöhemmin, sitten voin tavata hänet ja voin keskustella tai jotain muuta.
  • Jos hän tulisi vastaan, mitä kysyisit häneltä?
  • Minä voin kysyä sitten: Tuletko sinä Budapestiin?   
  • Onko se Kimi Räikkönen ollut Budapestissa, tiedätkö?
  • On, koska Unkarissa on Hungaroring ja siksi hän on ollut jo Budapestissa. Mutta minä en ollut katsomassaa.
  • Ymmärtääkseni tämä Formula I on monille muillekin tärkeä syy, miksi he haluavat oppia suomea. Eikö?
  • Joo.

 


Vasemmalta: Andrea Kemer ja Barbara Melcher.
Foto: Bente Imerslund


Kimi Raïkkönen. Lähde: Nettavisen

 


Hungaroring. Lähde: tefterche.org 

  • No niin, Andrea Kemer, oletko sinäkin semmoinen Formula 1-hullu vai mitä?
  • En ole, mutta minä olen Serbian unkarilainen ja tämä kulttuuri on hyvin erilainen kuin Suomen kulttuuri ja siis minä halusin tutustua enemmän Suomen kulttuuriin ja olen kiinnostunut.
  • Millä tavalla ne kulttuurit ovat erilaisia?
  • Ihmiset ovat Pohois-Euroopassa ja Suomessa hyvin luonnonläheisiä ja siis se on – kaikki elämäntavat ovat erilaiset.
  • Oletko käynyt Suomessa?
  • Olen, joo. Olen käynyt Suomessa. Se oli kaksi vuotta sitten, mutta se oli vain kolme viikkoa. Mutta se oli tosi hyvä!
  • Mitä teit siellä?
  • No, olin ystäväni kanssa ja matkustimme.
  • Kiitos sinulle, Andrea. 
     

 Suomen kielen lehtori Kata Kubínyi

Bente Imerslundin haastattelemana

  • Maaliskuun 24. 2009 täällä ELTEn yliopistossa Budapestissa tapasin Kata Kubínyin. Kata, sinä olet kuulemma opettanut suomea jo – voi - onko se neljännes vuosisata, vai mitä?
  • Taitaapa olla. Kun minä aloitin 1984 elikkä tai ihan tasan neljännes vuosisata.
  • Mistä tämä kiinnostus alkoi?
  • No, alussa ei ollut kiinnostusta, vaan tutustuin suomen kieleen ihan vahingossa.
  • Vahingossako?
  • Niin, kun entinen mieheni oli Turun yliopistossa unkarin lehtorina töissä, siis Suomen Turussa. Ja minä olin vaimona mukana. Ja sitten opiskelin suomen kieltä. Joitakin kursseja suoritin Åbo Akatemissa, ruotsinkielisessä yliopistossa, joitakin suomi-opintoja. 
  • Olitko silloin Unkarissa jo opiskellut äidinkieltäsi?
  • No äidinkieltä joo, ja venäjää. Olin siinä vaiheessa valmistunut täälltä Elten yliopistosta  fil.kandiksi ja sitten Suomessa tuli näitä lisä-opintoja suomen kielestä. Mutta suomea minä en ole koskaan aikaisemmin oppinut, siksi, että meillä oli yksi sukukieli pakollisena - semmoisena pakollisena kielenä. Ja minä valitsin aikanani marin kielen, niin että suomeksi minä en tosiaankaan osannut mitään.
  • Mikisi valitsit kielen, jota puhutaan niin kaukana sekä Suomesta että Unkarista?
  • No, se oli jotain romanttista varmaan, en tiedä, marin kieli. Meillä oli kotona marilaisa kansansatuja, ehkä siksi.
  • No niin, kerro vähän suomen kielen opetuksesta täällä Budapestissa.
  • Täällä on - nykyään kun ollaan siirtymävaiheessa, siis tämä Bolognan systeemi on nyt alkanut ja nyt ollaan MA-vaiheessa eli se maisterivaihe nyt käynnistyy. Ei vielä tiedetä paljoakaan, mitä tulevaisuus sitten tuo tullessaan. Kuviot ovat vähän epäselviä, mutta  opiskelijoita on. Niitä on paljon, kiinnostusta on. Nyt ei tiedetä kuinka monta on tulossa tai kuinka monta voidaan ottaa MA-tasolle. Mutta pyrkijöitä varmaan tulee olemaan. Ja meillä on siis Suomen kieli ja kulttuuri-niminen oppiaine. Se tarkoittaa kielen opetusta ja fennistikkaa, fennistikan opetusta sekä myös Suomen kirjallisuuden historiaa ja joitakin kulttuurihistoriallisia oppiaineita on vielä mukana. Sitten on erikoiskursseja kellä mitäkin. Ja ne riippu vähän siitä, minkälaisia opettajia täällä on, minkälaisia vierailijoita me voidaan saada ja mitä muita ressurseja meillä nyt milloinkin sattuu olemaan.
  • Minä tapasin täällä joitakin suomen kielen opiskelijoiden ryhmiä,  mutta montako on suunnilleen kaikkiaan?
  • Suomen opiskelijoita taitaa olla 50 ja 100 välillä, jossain siis, ei sitä tarkkaan voi sanoa. On isoja ryhmiä ja ja on sitten pienempiä. Ja kuten sanottu, tulevaisuus ei ole vielä ihan selvä.
  • Mikä on yleensä ylioppilaiden syy lukea suomea, miksi juuri suomea?
  • Päämotivatio taitaa olla se sukukielisyys, tai sukukielten sukulaisuus. Monet ilmeisesti luulevat, että kun on sukukieli, niin on helppo oppia.

Lähde: taringa.net
  • Ja sitten on sellaisia motivaatioita että Lordi ja suomalainen rock-musiikki tai mitä kaikkea  ja sitten tietysti Formula 1, suomalainen urheilu, suomalainen informatiikka ja Suomi maana. Monet ovat lapsina tai nuorina käyneet jossakin ystävyyskaupunkimatkalla ja sitten rakastuneet suomalaisiin ja Suomen maahan ja suomalaisiin maisemiin.
  • Minkä verran olet itse rakastunut Suomeen ja Suomen maisemiin ja ihmisiin?
  • Suomi on, siis, minä olin aika nuori, vielä olin riittävän nuori silloin kun oleskelin suurin piirtein kolme ja puoli vuotta Suomessa ja se oli tärkeä aika, koska olin vielä sen verran nuori, että omaksuin aika paljon semmoista rehellisyyttä ja maan läheistä ja rehellistä mentaliteettia, mikä tässä Itä-Europassa ei oikein ole. Jos olisin ollut ehkä vanhempi, se olisi myöhästä.
  • Ovatko suomalaiset rehellisempiä kuin unkarilaiset?
  • No, ovat kyllä, se kuuluu siihen kulttuuriin. Se on vaatimus.
  • Mistä  tämä johtuu?
  • Perinteistä kai, luulisin, erilaisista perinteistä. Siellä on tapana olla korrekti ja suora ja totella esivaltaa ja sitten olla niin kuin - ihan rehellinen ja kaikki on laskelmoitavissa. Kaikki on etukäteen tiedettävissä. Ja täällä taas tapana on yrittää selviytyä. Selviytymiskeinoja pitää olla valtavasti. Ei muuta olekaan.
  • Aika suuri kulttuuriero siis. No niin niin, kiitos sinulle Kata Kubínyi!

Valkoisen ruusun ritari Judit Freisinger - suuri Suomi-ystävä
      Bente Imerslund haastatteli häntä maaliskuussa 2009


 

Osa 1

 

  • Judit Freisinger, sinä olet saanut suomalaisen ansiomerkin Valkoisen Ruusun Ritarikunta ja olet sen ritari. Se on arvokas ansiomerkki ja olet jo 40 vuotta harrastanut suomen kieltä. Sinä olet tärkeä henkilö Suomen ja Unkarin yhteistyössä. Kerro vähän Judit, miten tämä sinun Suomi-kiinnostuksesi alkoi!
     
  • Se alkoi yliopistossa. Aloitin opiskeluani yliopistossa Debrecenissa vuonna 1965 ja melkein heti kun aloitin opiskella unkarin kieltä ja kirjallisuutta pääaineena. Meidän piti valita yksi suomalais-ugrilainen sukukieli ja silloin oli kaksi vaihtoehtoa. Toinen oli vogulin kieli ja toinen oli suomen kieli. Molemmat kielet olivat meille uusille opiskelijoille aivan outoja ja uusia ja me mietimme kauan että, mitä pitäisi opiskella. Ja minä olen valinnut suomen kieltä, koska ajattelin, että vaikka sen vuoden aikana, kun minun pitää opiskella suomea, minä osaan vain muutama sana. Ehkä tulevaisuudessa minulla on mahdollisuus tavata suomalaisa ja käyttää niitä. Mutta jos opiskelisin vogulia, sitä kieltä puhui silloin noin 2000 ihmistä hyvin kaukana Unkarista. Ja ajattelin, että ehkä ei koskaan tulisi mahdollisuus, että minä voisin harjoitella minun vogulin kielen taitoani heidän kanssaan. Tästä syystä olen valinnut suomen kielen opiskelua. Ja kävi ilmi, että ei voi siitä luopua, siis olen opiskellut suomea yli 40 vuotta! Ja näyttää siltä, että siitä on tullut koko elämän harrastus. Ja siksi  - kun minä opiskelin suomea ja sen jälkeen, kun minä olin suorittanut minun pakolliset tentit siitä, minä olen jatkanut sen opiskelua yliopistossa myöskin. Ja mitä enemmän suomea minä puhun, sitä enemmän suomalaisia tapasin ja sitä enemmän tekemistä minulla on ollut suomalaisten kanssa. 
     
  • Ja nyt näyttää siltä, että sinulla on ympäri Suomea ystäviä.
    Minulla on ympäri Suomea ystäviä, joka on todella suuri ilo. Mutta, kun minä haluan vielä kertoa siitä, että miten minun  suomen harrastus kehittyi, pitää ilmoittaa, että vuonna 1975 perustettiin Debrecenin Unkari-Suomi ystävyyspiiri. Olin ensimmäisiä sen vetäjiä ja ensimmäisiä perustusjäseniä ja silloin Outi Karanko Pap oli opettamassa suomea Debrecenin yliopistolla ja minä olen saanut häneltä hyvin paljon apua ja tukea siitä, ja silloin, kun minä tulin työhön Budapestiin vuonna 1989, minusta tuli heti Budapestin Suomen ystävien niin sanottu Kalevala ystävyyspiirin jäsen ja aika pian myös yksi heidän vetäjistä. Ja  olen ollut mukana siinä myöskin johtokunnassa monta vuotta. Ja 20 vuotta sitten perustettiin myös Unkari-Suomi-seura, joka kattaa koko maata, koko Unkaria, samalla tavalla kuin Suomi-Unkari-seura Suomessa. Ja nyt vuosia olen ollut sen sihteerinä myöskin.
  • Onko niitä Unkari-Suomi-seuroja ympäri maata?
  • On, on. On hyvin vaikeaa sanoa, montako niitä on. Noin 50. Mutta on – jotka ovat innokkaampia  ja sitten joskus toinen lopettaa väliaikaisesti ja huomaamme, että tuli henkilö siihen, joka on taas innokas, ja sitten virkistyy se toiminta. Mutta samalla tavalla joku muuttaa eräästä kaupungista toiseen, joka oli ollut hyvin innokas ja hyvin taitava, ja voi olla, että tuli vuosia, kun ne eivät tapaa henkilökohtaisesti ja se piiri on melkein  kuolemaisillaan ja sitten me koemme sitäkin monta kertaa että jonkin ajan kuluttua se virkistyy taas ja se on suuri ilo.
Osa 2
  • Kun sinä rupesit lukemaan suomea, oli varmaan vaikeata päästä sinne Suomeen, kun Suomi oli länsimaa ja Unkari itämaa.
  • Kyllä, se oli aika vaikeaa. Siis meillä suomen kielen opiskelijoilla oli harvinainen tilaisuus, että me pääsimme  länsimaahan, Suomeen, ja saimme stipendiumin siihen. Ja se oli suuri asia!  Tutustuimme länsimaihin Suomen kautta ja se oli todella hyvin mielenkiintoinen. Mutta  tilanne nyt on aivan muu  ja kun minä  näen, että kuinka helposti tämän päivän oppilaita pääsevät sitten ulkomaille opiskelemaan, mietin, että ehkä olisi kannattanut syntä 40 vuoden kuluttua. Olen syntynyt vähän liian aiakaisin!
  • Mutta olet uranurtaja.
  • Kiitoksia, kyllä.
  • Minä olen tavannut – no, ellei satoja niin ainakin montakymmentä unkarilaista, jotka puhuvat suomea. Onko tuhansia?
  • No, en voi sanoa, että onko tuhansia. Mutta minä olen tavannut monta suomalaista, joilla oli ollut se tunne, että Unkarissa jokainen puhuu suomea, koska heillä on ollut hyvä yhteensattuma  ja olivat hyvässä paikassa hyvissä ajoin. Ja seurassa ehkä oli pellkästään ihmisiä, unkarilaisia, jotka puhivat myös hyvää suomea. Mutta  tilanne ei ole niin hyvä. Mutta jos minä muistan sitä aikaa, kuin noin 40 - 30 vuotta sitten oli todella harva  unkarilainen, meitä oli vähän, jotka  puhuivat hyvää suomea. Ja silloin kun tuli valtuuskuntia Suomesta, esim. kaupungin vieraaksi, silloin käytettiin meidän taitojamme todella useasti. Minä olin todella ylpeä, että siihen aikaan, no valitettavasti en osaa sanoa, oliko Debrecen Unkarin toiseksi suurin kaupunki tai sitten kolmanneksi. En minä muista siihen aikaan. Nyt on Unkarin toiseksi suurin kaupunki, ja Debrecen on myös minun kotikaupunkini. Mutta naapuri suuresta kaupungista – Miskolzista haettiin minut autolla, että menisin auttamaan  silloin kun Miskoliin tuli suomalainen valtuuskunta. Että kaupungin edustajat voisivat keskustella minun avullani suomalaisten vieraiden kanssa. Se oli silloin todella hyvin suuri asia. Mutta nyt on paljon enemmän unkarilaisia, jotka puhuvat hyvää suomea, ja pitää sanoa, olen tavannut monta suomalaista, jotka puhuvat hyvää unkaria. Siis tilanne on muuttunet   ja on parantunut todella hyvin paljon.  
  • Ja sinä tulet toimimaan kontaktihenkilönä parikymmentä vuotta eteenpäinkin?
  • No siis, se on todella näin, niin kuin minä sanoin alussa, että  yhä parempaa suomea minä puhun, sitä enemmän ihmisiä minä tunnen ja koko ajan kasvaa minun ystävyyspiir  ja se on suuri  ilo.
  • Kiitos sinulle Judit Freisinger.
  • Kiitos.
  • Ja sitten juodaan teetä.
     

 

 

Selityksia ja sanoja:
Kološvaar
Ceauseşcu
fennugristiikka
turkulogia
by i Transsilvania, på rumensk: Cluj
rumensk president 1974-1989
finnugristikk, læren om finsk-ugriske språk
turkologi, læren om tyrkiske språk
kääntää
runoilija
Raisi
ommella
merkitä
å oversette
lyriker
Nordreisa, kommune i Nord-Troms
å sy
å bety

 

Nettredaktor og vevskredder: Bente Imerslund, web (at) finsk.no eller benteime (at) online.no