Täräntö merkittee vielä erittäin paljon mulle vaikka mie en ennää täälä asu. Täälä saatan olla vain Charlotte ja täälä mulla oon koko suku ja paljon kaveria joita olen tuntenu kauon ennenko minusta tuli hihtaja. Täräntö oon vieläki ”kotona” mulle. Olen kans valinu ette jatkuvastikki hihtoa Täränön hihtoklypin nimissä. Tuntuu niin kauhean hauskalta etustaa kotikyllää kilpailussa. Ja tiän ette monet täälä arvostavat sitä.

Tulen aina tänne jouluksi ja pääsiäiseksi ja niinku nyt kesäksi. Ko kävin hihtolukiota Malmivaarassa tulin kotia joka pyhä mutta nyt ko asun Östersundissä en tule tietenkhään yhtä ushein. Paikoitten välihän oon yli 80 pelikuormaa.

Östersund oon niin hyvä hihtajakaupunki

Kilpailusäsongin aikana arvostan erittäin paljon ette oon paikka missä saatan laskeutua maahan ja jushiins nyt se paikka oon Östersund. Ette mie siiryin sinne johtu siittää ette soon niin hyvä hihtajakaupunki, Kaikki, paitti yks, hihtomaajoukkuessa asuvat Östersundissä. Meile annethaan niin hyviä maholisuuksia kehittyä sielä ja mennee myös yhistää harjotuksia ja opintoja. Olen muun muassa opiskellu urheilutietettä Mittuniversitetissä. Mutta en oikein tiä vielä mitä halvan raahvaana tehhä ette saapii nähhä mitä tulevaisuuessa opiskelen.

Ette mie halusin siirtyä Östersundhiin johtu kans siittä ette minun poikaystävä asu sielä. Tuntuu tietenki hyvältä ette saatama asua samassa paikassa.

Träänaan vähhintäns kymmenen tiimaa viikossa ja enniiten tullee 30 tiimaa. 750 trääninkitiimoja häyn saa kokhoon vuessa. Nyt kesälä laukon paljon ja hihon rullasivakoila ja voimaharjottelen ja poljen pyörää. Ette laukkoa sauvoitten kans jänkilä täälä Täränössä oon kauhean hyvä trääninki!

Ette mulla oon menny niin hyvin hihtajanna johtuu mie uskon siittää ette en ole koskaan tuntenu minkhäänlaista prässiä kotoa ette häyn hihtoa. Mamma ja pappa ei olheet ollenkhaan kiinostunheita urheilusta ko mie olin pieni ja mie tykkäsin ette se oli kauhean hyvä. Siittä tuli minun oma ala jota itte sain tutkia. Net oon vain olheet sielä tuena.

Farfaari se veti minun myötä tolale. Sekä minun setä ette minun täti olit hihtonheet ette sitä oli suussa ja sen kerran ko farfaari oli vetäny minun myötä niin aloin träänaahmaan pari kertaa viikossa siittää saakka ko olin suunile seittemän vuotta vanhaa.

Hihtoharjottelu oli aina vain leikkiä ja mie muistan kunka mie saatoin nähhä träänarin Sven Winsan silmissä ette hään tykkäsi ette hihtominen oli parasta mitä oli olemassa. Oon tärkeätä ette oon semmosia esikuvia.

Täälä olhaan tytyväisiä siihen mitä on

Ko en ole ollu kotona joks aijaks niin kaipaan aina kotia ja kaipaus oon aina suurin ko tiän ette mie heti saan lähteä pohjoisheen päin. Olen niin ilonen siittä ette oon lentokenttä Pajalassa nyt. Saatan sillon helposti päästä kotia. Se mitä täältä kaipaan oon ihmiset ja se rauha mikä täältä löytyy. Mie uskon ette se kanta mikä ihmisillä täälä oon, ette olhaan tytyväisiä siihen mitä oon, oon merkiny mulle erittäin paljon.Täälä tuntee kans ette sitä kelpaa sellaisenna ko sitä oon ja täälä ei ole esimerkiksi merkkivaatheet niin tärkeät. Ja sitten eläthään likelä luontoa. Ko kävin koulua täälä niin olima paljon mettässä ja opima myös paljon entisaikhaisesta elämästä. Ja saima sekä marsia Tarfalan tunturissa ette vieraila Haaparannan saaristoa!

Oon paha sanoa mitä tulevaisuuessa tapahtuu mutta niin pitkhään ko olen hihtaja niin en tule kuitenkhaan asuhmaan täälä. Mutta en saata sanoa ette oon mahotonta ette asuisin jossaki muissa paikoin Norrbottenissa missä saattaisin kehittyä hihtajanna.

Kariäärin takia niin monet tyttäret siirtyvät

Ette monet tyttäret siirtyvät täältä johtuu mie uskon siittä ette kariääri oon niin tärkeä meile. Normi tyttärille näilä seu´uila oon ette opiskella ja lukea yliopistossa ko pojat taas pitävät alkaa töihin niin hoppua ko maholista. Trenti tyttärille oon kans ette täältä pittää siirtyä ja se oon kauhean vaikea katkasta sitä trentiä. Jos halvaa onnistua niin mie uskon ette häätyy viekotella justhiins koulutuksen kansa, piiain laittaa eri tistansikoulutuksia.

Toivoisin ette saattaisin puhua mummun kansa

Ko hunteeraan Tornionlaakson kulttuurin pääle niin ensimäiseksi hunteeraan suomen kieltä. Haastatteluissa minua välistä tahothaan sanoa jotaki semmosta ko: Tätä sie et tieny minusta.
Sillon mieleläns selitän justhiins siittä, ette Tornionlaaksossa puhuthaan myös suomea/meänkieltä. Ymmärän vähän ittekki mutta olen kyllä aika vihassa mammale ja papale ko net ei opettanheet mulle kieltä. Se mikä oon ilkein ko en ossaa kieltä oon ette mie en saata puhua mummun kansa. Hään tullee Suomesta ja puhhuu yhtä vähän ruottia ko mie suomea. Meilä häätyy olla mamma myötä tulkkina ko piämä toisten kansa puhua!

Met opiskelimma meänkieltä ala-astheela mutta ylheinen kanta oli ette se oli vain tönttistä. En tiä miksi se oli niin. Sitten luin suomea lukiossa vuen mutta kramatiikki oli minusta vaikea ja sitten tunsin ette mulla ei ollu oikein aikaa priuriteerata sitä ainetta. Yks minun kaverista joka oon työskenelly vanhuustenhuolossa sano ette oon kauhean hyvä olla töissä vanhoitten kans jos halvaa oppia meänkieltä. Net ei perusta jos sitä sannoo väärin ette sillon sitä tohtii puhua paljon enämpi. Ette sillä mallin sitä piiain saattais oppia kielen!

Vastaa kysymyksiin:

1. Kuka on haastatellut Charlotte Kallaa?
2. Mitä on Tour de Ski?
3. Missä maassa oli vuonna 2007 juniorimaailmanmestaruuskilpailu?
4. Mikä on Charlotten kotikylä?
5. Se kylä on Pajalan kirkonkylästä länteen päin. Etsi kartasta! (Karta löytyy Pajala 1 alta).
6. Missä Charlotte kävi lukiota?
7. Missä Charlotte asuu nyt? Miksi?
8. Mitä Charlotte on opiskellut yliopistossa?
9. Mitä harjoituksia Charlotte tekee kesällä?
10. Miten Charlotten vanhemmat suhtautuvat hänen hiihtämiseensä?
11. Miksi Charlotten on vaikeata puhua oman mummon kanssa?
12. Missä työpaikasssa on hyvää oppia meänkieltä?