Suomensukuiset kansat, kielet ja kulttuurit Suomen naapurimaissa
Katso, missä näitä kieliä puhutaan!
Suomi Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä • Kveenin kieli Norjassa
Meänkieli Ruotsissa
Karjala ja vepsä Venäjällä
Lue, missä näitä kieliä puhutaan!
 
Lytt til innledningen suomeksi norsk
Alvina MinajevaInkeriläinen tsaari?Nicolaiakirkko – inkeriläisten oma kirkko Inkeri-Seura Suomalainen monitoimikeskus
norsk

Alvina Minajeva

79-vuotias Alvina Minajeva on Hatsinan kirkon sihteerinä. Kuten muillakin samanikäisillä inkeriläisillä hänellä oli dramaattinen lapsuus ja nuoruus. Hän kertoo mielellään niistä sekavista sotavuosista.

Bente Imerslund haastateli häntä huhtikuussa 2013.

 

Monet inkeriläiset menevät Suomeen paluumuuttajina. Alvina Minjevasta se on hyvin outo ajatus.

Paljon on puhuttu paluumuttajista Suomeen täällä Inkerinmaalla. Muuttaisitko sinä Suomeen? 

[accordion width="500"] [item title="Lue tekstiä!"]
No, meillä on paljon mennyt inkeriläisiä Suomeen kyllä. Mutta meidän perheessä ei koskaan käsitelty tätä asiaa, että me menisimme  Suomeen. Minun vanha äitini hän kuoli yli 101-vuotiaana, hän sanoi minulle niin: Aila-tytär. Niin kauan me taistelimme siitä, että me pääsisimme kotimaalle elämään sen puolesta että piti joissakin toisissa paikoissa Venäjää asua. Nyt sinä tahdot taas jättää tämän kotimaan, ei koskaan! Kotimaa on kotimaa ja tänne jäädään, eikä mihinkään enää mennä. Minä en mene, etkä sinä mene. Ja niin se jäi. Minä olen iloinen, että minä olen kotimaalla. Minä olen täällä syntynyt, kasvanat,  saanut opetuksen. Olen työskennellyt. Minulla on paljon täällä omia ystäviä ja omaisia. Ja nyt toimin tässä kirkossa jo 20 vuotta.  Ja minä olen iloinen, että voin täällä asua ja olen kotona. Voin puhua suomea ja voin puhua venäjää, niin paljon kuin minä tahdon. Sellaista se on se tämä minun elämä. Ja elämä jatkuu.
[/item] [/accordion]

Olet inkeriläisiä. Kertoisitko vähän omasta suvusta, kielistä, lapsuudesta, vanhemmista?

[accordion width="500"] [item title="Lue tekstiä!"]

  • Minä en ole syntynyt täällä Hatsinassa, vaan Tosnan piirissä. Siellä oli sellainen Piilavan kylä. Se oli Järvisaaren seurakuntaa. Kun sota alkoi, olimme mummolassa, Piilavan kylässä. Äiti oli opettaja, hän alkoi koulussa, oli johtajana. Se oli sellainen aika ennen sotaa, piti vielä opettaa aikuisiakin. Hän vielä kävi toisissa paikossa, missä piti opettaa. Venäjänkieliset olivat koulut.
  • Mitä äiti opetti, venäjää vai?
  • Venäjää. Kaikki venäjänkielellä opetettiin silloin, hän ei ollut suomen kielen opettaja. Itse hän oli suomenkielinen ja koko iän lapsuudesta asti puhuttiin vain suomea. Oikein hyvin hän kirjoitti suomeksi ja venäjäksi. Sen puolesta kotona mummolassa me äidin kanssa puhuttiin aina suomea. Jos joku tuli venäläinen kyllä puhuttiin venäjää kaikki.
  • Ja isä oli myös aivan suomenkielinen?
  • Hän tiesi oikein hyvin suomen kielen. Isä sota-aikana hävisi, emme tiedä mitään hänestä. Niin olen kasvanut ilman isää. Jäin äidille yksi lapsi vain.
  • Äiti ei siis löytänyt toista miestä?
  • Siinä voipi olla minunkin vika, minä olin mustasukkainen! Äiti oli kyllä kaunis nainen. No, kaikilla inkeriläisillä on sellainen historiaa. Lokakuussa 1943 sieltä Tosnasta meitä tuotiin tänne Hatsinaan, olimme piiritysleirillää täällä. Sitten vietiin Kloogaan ja sieltä Baltiskin rannalle, sieltä vietiin Suomeen, Hankoon. Hangossa olimme leirillä lähellä neljä kuukautta. Sitten äiti läksi etsimään työtä Tampereelta.

 

Alvina kertoi, miten äiti oli pellavatehtaassa töissä ompelijana ja oli vielä siivojana. Alvina oli Tamperella lastenkodissa Toivo. Kun koko perhe palasi Venäjälle, heitä ei päästy Piilavaan, siis kotikylään. Saksalaiset olivat polttanet koko kylän kun he karkoittivat ihmiset.
[/item] [/accordion]

Sitten vähän kielestä ja koulunkäynnistä täällä Venäjällä.

[accordion width="500"] [item title="Lue tekstiä!"]

  • Kun sota alkoi, minun olisi pitänyt mennä kouluun, mutta saksalaiset kaikki koulut sulkivat silloin. Ei ollut koulua. Ensimmäisen luokan minä olin Suomessa, Tampereella, siellä Piispalan harjulassa olin, se kaunis koulu. Sitten 10-vuotiaana tulin tänne. En yhtäkään sanaa tiennyt venäjäksi. Piti taas se venäjän kieli opiskella. Sitten Venäjältä mentiin Eestiin ja taas piti opskella, nyt eestin kieli eestiläisessä koulussa. Sieltä taas karkoitettiin Venäjälle, ja taas piti uudestaan venäjän kieli opiskella.
    Näin se sujui sinne ja pikkuhiljalleen päätin koulun ja menin yyläkouluun. Sain ammattiin täällä Venäjällä. Riiassa Latviassa opiskelin. Minä olen ekonomisti, mutta tein rakennustyötä.
    Sitten olin Siperiassa työsssä, Krasnajarskissa.
  • Pakkotyö vai ...?  
  • Ei mikään pakkotyö, vaan ihan tavallista työtä.Sain tavallisen asunnon ja palkan.
    Venäjällä oli niin, kun päätti kouluun, lähetettiin töihin sinne, missä tarvittin työntekijöitä.
    Sieltä tuli yliopistoon tiedot, että tarvittiin sellaisia työntekijöitä. Meitä ympäri Venäjää lähetettiin.
    Nyt olen 20 vuotta ollut kirkossa. Rakkennustöistä läksin eläkkeelle. Tällaista tämä elämä on, sekaisin se kaikki meni. Perhettä minulla ei ollut. Asuin äidin kanssa. Sukulaisia on paljon, heidän kanssa on paljon kontaktia.

[/item] [/accordion]


Inkeriläinen tsaari? Kuka tietää? Tsaari Paavali I ,1754-1801, tsaari vuosina 1796-1801, virallisesti Katarina 2. og Peter 3. poika. 

Pietarin Inkerin liiton puheenjohtaja Wladimir Kokko kertoo.

  • Bente Imerslund haastatteli häntä Hatsinassa lokakuussa 2008.
  • Täällä seinällä on mahtava kuva mahtavasta venäläisestä keisarista (tsaarista). Olen kuullut jännittävän jutun hänestä. Voisitko kertoa, Vladimir Kokko, onko se oikeastaan venäläinen Romanov-  sukua, vai mitä se on?
  • No, tätä vähän epäillään, varsinkin täällä Hatsisanssa, jossa nykyään  me ollaan. Sellainen historian tarina kertoo, että Katarina synnytti esikoisensa, niin vauva  oli niin heikko, että muutaman tunnin kuluttua se kuoli. Ja koko tsaarin hovi oli pelossa, ja päätettiin, että vauva vaihdetaan ja Katarinelle esitettiin toinen vauva, joka oli otettu pois jo valitulta imettäjältä. Ja imettäjä oli tietenkin lähikylästä. Hatsinan ympärillä on pelkiä suomalaiskyliä, ja kyllä tämä oli  inkerinsuomalainen nainen nimeltään Maria ja sukunimeltään Sykiäinen. Jos tarina on oikein, niin tämä Paavali ensimmäinen ei ole Romanovin sukua vaan tavallinen inkerinsuomalainen talonpoika. Historioitsijat sanovat, että tä on pelkkää tarinaa, mutta ainakin Hatsinassa tästä tarinasta tykkäätään   
  • Hieno tarina. Uskotko itse tähän?
  • No ,en ottaisi kantaa, koska en ole historioitsija, enkä pysty välttämään niin kuin oikein, mutta, mutta  tuntuu siltä, että Paavali 1. itse, ainakin joskus  uskoisi, koska esim. omalla rahalla hän perusti ensimmäisen suomenkielisen koulun, Hatsinaan viereen Kolpanon kylään    ja sitten hän vapautti maaorjuudesta  Kaarel Syykiäisen, joka oli tuon Marian mies, ja lahjoitti hänelle maatontin Paaritsan kylästä. Yllätys, yllätys, Sykiäiset ovat asuneet Paritsan kylässä tähän päivän saakka. Voidaan käydä katsoa heidän taloaan. 
  • Jos se Kaarel oli Marian mies, oliko se sitten tämän keisarin isä?
  • Jo tietenkin, hän oli puhdasta inkeriläistä verta.
  • Meheva  juttu!
  • Jo, aika hauska. Mutta Hatsinassa sellaiset tarinat elävät. Venäjän historiassa niitä on paljon.

Kuva: Kansantieteilija ja Inkerin Liiton aktiivisimpia työntekijöitä Olga Konkova posereaa mielellään tsaaritaulun edessä. Hänellä on inkerikkopuku Soikkolan niemimaalta. Foto: Bente Imerslund

 

Hatsina sijaitsee noin 40 kilometriä Pietarista etelään, siis Inkerinmaan sydämessä. Kaupungissa on yli 85 000 asukasta. Hatsina näyttää tavallliselta venäläiseltä kaupungilta, mutta siellä on paljon suomalaista toimintaa. Kaupungissa on suomalainen kirkko, suomalainen monitoimikeskus ja Inkeri-seuran toimisto. Bente Imerslund teki haastattelut lokakuussa 2003.

Nicolaiakirkko – inkeriläisten oma kirkko

Nicolaiakirkko vihittiin vuonna 1994. Suntiona toimii Ester Voroboba, joka sujuvalla suomen kielellä kertoi kirkon toiminnasta ja suomen kielen tilanteesta Hatsinassa.

Ester Voroboba

Kuuntele kun Ester Voroboba kertoo kirkon toiminnasta.
Ester Voroboba


Hatsinan suomalaisen kirkon suntio Ester Voroboba
Foto: Bente Imerslund 2003

Minä olen Nicolaia-kirkon suntio, korjaaja ja emäntä. Lisäksi teen niitä kirkkotöitä, mitä pitää tehdä. Minä kutsun putkimiehet, he tulevat ja tekevät tässä niitä omia töitään. Liturgia on suomeksi, pappi on ihan suomalainen eikä puhu venäjää. Hän saarnaa suomeksi, ja se tulkataan venäjäksi. Pietarista tulee joka sunnuntai tänne Hatsinaan urkuri, entinen musiikinopettaja. Kirkkokuorossamme on 17 henkeä, on nuoriakin, he laulavat oikein hyvin. Heillä on ollut konsertti Suomessakin. Meidän vanhat mummot puhuvat kaikki suomea, vähän inkeriläisittäin. He eivät tahdo venäjänkielistä jumalanpalvelusta. Mummot tulevat kirkkoon ja haluavat kuulla siellä suomea, äidinkieltään. Sitä he voivat kuulla melkein vain kirkossa. Meidän seurakunnassamme on noin kymmenen luterilaista venäläistä, jotka eivät ymmärrä yhtään suomea. Lisäksi on myös nuorempia inkeriläisiä, jotka osaavat vain vähän suomea. Sodan jälkeen täällä oli kaikki raunioina. Tässä kirkossa ei ollut lattiaa eikä mitään. Suomesta tulee nyt paljon apua kirkollemme.

Nuorisotalossa pidetään pyhäkoulua, siellä on suomen kielen kursseja, on yhdeksän hengen kuoro. Nuoret menevät sinne jumalanpalveluksen jälkeen, ja siellä pidetään ne tunnit.

- Kuoleeko suomen kieli pois?

No, ei. Sitä opiskellaan kyllä ahkerasti. Pyhäkoulussa on noin 15 lasta, jotka saavat suomen kielen opetusta. Minulla on kaksi vunukkaa [vunukka on venäjää ja tarkoittaa 'lastenlapsi'], jotka puhuvat suomea hyvin. Eräs kylän tytär on opiskellut suomea, ja nyt hän opettaa sitä lapsille.

Ennen ei ollut suomen kielen opetusta koulussa, mutta kahdessa Hatsinan koulussa on nyt kaksi tuntia viikossa suomen kielen opetusta. On olemassa venäläisiäkin vanhempia, jotka valitsevat lapsilleen suomen toiseksi vieraaksi kieleksi.

Vastaa kysymyksiin!

  1. Mikä on Esteri Voroboban ammatti?
  2. Katso kuvaa hänestä:
    1. Mikä Esterillä on päällä?
    2. Mitä hän tekee kuvassa?
    3. Mitä esineitä näet kuvassa?
    4. Minkäväriset kynttilät ovat?
  3. Minkämaalainen on Nicolaia-kirkon pappi?
  4. Missä kaupungissa asuu kirkon urkuri?
  5. Mitä kontaktia kirkolla on venäjänkielisiin?
  6. Miltä Nicolaia-kirkko näytti sodan jälkeen?
  7. Mitä tarjouksia nuorilla on?
  8. Mitä Esteri Voroboba ajattelee suomen kielen tulevaisuudesta Hatsinassa?

Inkeri-Seura

Inkeri-Seuran toimiston innokas johtaja on Paavo Suomalainen. Voiko venäläisellä olla suomalaisempi nimi? Suomalainen kertoo seuran toiminnasta: Meidän Inkeri-Seura on paikallinen yhdistys. Se on Inkeri-liiton alaosasto. Inkeri-seura on tärkeä ihmisille, koska siellä tehdään työtä inkeriläisten hyväksi.

Seuramme on toiminut yli 10 vuotta. Nyt on yli 300 jäsentä, mutta 10 vuotta sitten oli yli 3 000. Moni on muuttanut Suomeen, jossa elämä on helpompaa kuin täällä. Täällä rahat eivät riitä, kylissä on vaikea elää. Suomessa ihmiset saavat ehkä työtä, ainakin sosiaaliapua.

Seura elättää itsensä omalla toiminnallaan, ja kaikki on vapaaehtoistyötä. Meiltä paluumuuttajat Suomeen saavat apua, dokumentteja ja mahdollisuuden käydä suomen kielen kurssilla. Vanhat ihmiset saavat vaatteita, kenkiä yms. Suomalaisille annetaan apua esim. viisumikutsuasioissa.

Vastaa kysymyksiin!

1. Missä liitossa Hatsinan Inkeri-seura on mukana?
2. Miksi seurassa on vähemmän jäseniä kuin ennen?
3. Millaista apua paluumuuttajat saavat toimiston kautta?
4. Millaista apua suomalaiset saavat?
5. Millaista apua paluumuuttajat saavat?


Suomalainen monitoimikeskus

Keskuksen sihteeri Anna Liukkaisella on paljon kontaktia Suomeen ja Viroon. Norjaan ei ole vielä, mutta hän kertoo mielellään norjalaisille toiminnasta: [S7]

Täällä monitoimitalossa opiskellaan suomea, meillä on viisi suomen kielen ryhmää. Joka ryhmässä on noin 20 henkilöä. Lapsille on maksuton suomen kielen kerho. Me leikimme pienten lasten kanssa suomeksi ja järjestämme erilaisia juhlia, esim. silloin kun joulu otetaan vastaan.

Minä olen itse opiskellut suomea. Vuonna 1954 pääsin Petroskoin opettajainkoulusta ja opetin Karjalassa lapsille suomen kieltä. Nyt opetan lapsille täällä Hatsinassa.

Meiltä inkeriläiset saavat monenlaista tietoa ennen Suomeen lähtöä. On järjestetty tietokonekursseja ja remonttikursseja. Lisäksi näitä nuoria miehiä on mennyt Suomeen töihin, ja he ovat parantaneet siellä ammattitaitoaan. Sen jälkeen heillä on jo mahdollisuus palata takaisin ja pärjätä täälläkin. Työtä tekevä ihminen pärjää kyllä Inkerissäkin.

Toimintamme vaatii myös rahaa ja me keräämme jäsenmaksuja. Meillä on oma bussi ja sitä käytämme, kun täällä käy turisteja. Voimme tarjota tilausajoja. Suomeen viedään pitkin kesää ryhmiä työhön ja takaisin. Joskus me järjestämme kirpputoreja.

Vastaa kysymyksiin!

  1. Montako ihmistä lukee suomea keskuksen kursseilla?
  2. Mitä maksaa lasten suomen kielen kerho?
  3. Missä Anna Liukkainen on itse opiskellut suomea?
  4. Millaisia kursseja keskus järjestää?
  5. Mitä Anna Liukkainen ajattelee inkeriläisten työmahdollisuuksista?
  6. Mihin keskus käyttää omaa bussiaan?

 

Kuuntele kun Anna Liukkainen kertoo monitoimikeskuksen toiminnasta

 

Hatsina - bykart
Nettredaktor og vevskredder: Bente Imerslund, web (at) finsk.no eller benteime (at) online.no